maanantai 21. toukokuuta 2018

Tuho ja toivo – 2081

2081 – Isoveli valvoo päällekirjoittaa vahvasti nykyhetkeä George Orwellin kuuluisaan dystopiakuvaukseen Vuonna 1984. Alkuteoksen maailman elää Ryhmäteatterin näyttämöllä vahvana, mutta nykypäivä tihkuu kaikesta kantaaottavasti läpi.

Ryhmäteatterin nuortenteatterin tulkinnan alku on tehokkaan karmiva. Vuonna 2081 pakolaisia kuljettavaa alusta tulitetaan helikopterista ja se murskataan valtavalla pommilla, ihmisistä lainkaan piittaamatta. Onko mielikuva lopulta kovinkaan kaukana tulevaisuuden mahdollisesta kehityskulusta?

Näytelmän päähenkilö, Winston Smith (mainio Jesse Gyllenbögel) tietää, ettei ideologian rakentamaa totuutta vastaan kannata taistella. Sillä on vain huonot ja vakavat seuraukset. Winstonin kannattaisi ennemminkin näytellä sopeutuvaa, ymmärtävää ja samanmielistä. Teeskennellä muiden mukana uskovansa ideologian iskulauseita, "Sota on rauhaa!", "Vapaus on orjuutta!" tai "Tietämättömyys on voimaa!".

Winston on töissä kaikkivoivassa Totuusministeriössä, joka suoltaa uuskielellä valheita ja valeuutisia, sensuroi totuuden mieleisekseen ja saa jopa täydellisen välinpitämättömyyden luontoa tai kansalaisten yksityisyyttä kohtaan näyttämään arkipäiväisen normaalilta. Kuitenkin epäilys totalitarismin ideologiaa kohtaan ja rakkaus työtoveri Juliaan (Julia Von Lerber) saa hänet pohtimaan kaiken mielekkyyttä ja mielettömyyttä.

Näyttämöllä puolet nuorista on uusia suomalaisia, puolet kantasuomalaisia. Esitys on osa ESR:n rahoittamaa Porukalla pääosaan -hanketta, joka tukee maahanmuuttajataustaisia nuoria taiteen, kulttuurin ja koulunuorisotyön keinoin.

Jonna Wikströmin ohjaus ja sovitus hengittää nuorten mukana ja kuvaa niin alkuperäisteoksen totalitarismin kyynisyyden kuin toivon pilkahdukset. Wikströmin sovitus pohjaa Janne Saarakkalan dramatisointiin Orwellin teoksesta. Wikström on rytmittänyt teoksen oivaltavasti niin, että sen jännite säilyy ja kasvaa teoksen edetessä. Ensimmäinen puoliaika olisi kaivannut pientä tiivistämistä. Vartti pois, niin kerronta ja draamankaari olisivat napakoituneet.

Winstonin ja Julian kielletyn suhteen kuvaus, liittyminen Veljeskuntaan ja taisteluun valvontansa kaikkialle ulottavaa Isoveljeä vastaan imevät katsojan mukaan päähenkilöiden kohtaloon. Lopulta Winston ja Julia päätyvät Rakkausministeriöön ja sen sadististen kuulustelijoiden (hyytävät Milena Novokmet ja Roosa Vuokkola) kidutettaviksi.

Ryhmäteatterin nuortenteattteri: 2081 – Isoveli valvoo. Valokuva: Mitro Härkönen.


Geogre Orwell, oikealta nimeltään Eric Arthur Blair, (1903–1950) osallistui Espanjan sisällissotaan 1936-1939 ja kirjoitti kokemastaan reportterina sanomalehtiin sekä teoksen Katalonia, Katalonia!. Näkijänä Orwell oivalsi jo Espanjassa niin oikeisto- kuin vasemmistodiktatuurien totalitarismin tuhoavuuden.

Wikströmin tulkinnassa nykyhetken poliittinen todellisuus yhdistyy orwellilaiseen ajatukseen totalitarismin indoktrinaatiosta ja tuhoavasta vaikutuksesta yksilöön. Kuitenkin tulkinta henkii myös vahvaa toivoa ja uskoa siihen, ettei tulevaisuus ole vain väistämätöntä ajautumista kohti tuhoa, vaan niin yksilöillä kuin yhteisöilläkin on mahdollisuus vaikuttaa tulevaan.

Ajankohtaisesti katsojaa haastava teos on kuin kotonaan Ryhmäteatterin näyttämöllä. Uuskielellä esityksessä puhutaan niin plushyvästä Sotesta kuin aktiivimallistakin. 2081 – Isoveli valvoo loppuu onneksi kuitenkin syvään toivoon. Nuoret esiintyjät tuovat näyttämölle unelmansa tulevasta niin videolla kuin vahvan fyysisen läsnäolonsa kautta.

Ryhmisnuorten ammattitekijöiden ohjauksessa tekemä varmaotteinen tulkinta on hyytävän ajankohtainen. Tunkkaisen nationalismin ja jopa totalitarismin uusi nousu, puhuttamattakaan luonnon tuhoutumisesta ovat kauhukuvia, joita vastaan voi taistella tekemällä ne aina ja yhä uudelleen näkyviksi. Löytämällä kaikesta huolimatta aina uudelleen toivon.


Ryhmäteatterin nuortenteatteri: 2081 – Isoveli valvoo
Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 16.5.2018. Esityksiä 30.5.2018 asti.

George Orwellin teoksesta Vuonna 1984 dramatisoinut: Janne Saarakkala

Ohjaus ja sovitus: Jonna Wikström
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu ja musiikin sovitus: Markus Bonsdorff
Valosuunnittelu: Mia Jalerva
Videosuunnittelu: Vilma Vantola
Koreografiat: Kaari Martin
Ohjaajan assistentti: Siiri Karjula
Tuottaja: Noora Lattunen

Näyttämöllä:

Deka Abdi, Qaali Mohamud Abdulahi, Alba Valderrama, Ali Saad, Manar Asad Al-Samarrai, Amos Bonsdorff, Annamaria Kaatonen, Wahedullah Gahlarzeh, Janette Hirvonen, Jesse Gyllenbögel, Julia Von Lerber, Mariel Helovirta, Milana Novokmet, Farhan Muhammed, Javad Nabizada, Nella Backman, Niilo Lahtinen, Adnan Rahim, Roosa Vuokkola


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Nuori Näyttämö -hanke mahdollistaa nuorille pitkäjänteisen teatterin tekemisen


Työväen Näyttämöiden Liiton Nuori Näyttämö -hanke tarjoaa lukiolaisille ja muille nuorille teatterintekijöille mahdollisuuden tehdä teatteria yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Se on monessakin suhteessa ainutlaatuinen projekti. Nuori Näyttämö -hankeen nykyinen kierros alkoi 2016, jolloin neljä Suomen eturivin näytelmäkirjailijaa kirjoitti näytelmäkäsikirjoituksen nuorten ryhmille.

Sain tilaisuuden nähdä kaksi esityksistä Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Rasmus Lindbergin näytelmä Ainon aito mä (alkuteos ruotsiksi: Sannas sanna jag) hengittää vahvasti Martinlaakson lukion opiskelijoiden mukana ja valottaa rohkealla otteella Lindbergin teoksen pimeämpiäkin puolia. Martsarin tulkinnan on ohjannut Heli-Maria Suomi.

Porvoolaisen Teatteri Wernerin On isis on kuvaus nuoren miehen kasvusta ja kypsymisestä sekä isyyteen että ihmisyyteen. Nuorten tekijöiden ja ohjaaja Tarja Hiltusen näkemys onnistuu tavoittamaan Veikko Nuutisen tekstistä oleellisen; jotain kipeästä ihmisenä kasvamisesta – niin pian isäksi päätyvän epävarman nuoren miehen, kuin hänen keski-ikäisen isänsä välillä varsin stereotyyppisistä maailmoista.

Muut Nuori Näyttämö -hanketta varten kirjoitetut näytelmät ovat Pipsa Longan Tuntemattoman eläimen jäljet ja Gunilla Hemmingin Carmina.

Pääkaupungissa Helsingin Kaupunginteatteri ja Suomen Kansallisteatteri yhdistivät voimansa ja tarjosivat teatterin tekemisen mahdollisuuden kolmelletoista uusmaalaiselle nuorten ryhmälle. Festivaalin esityksiä nähtiin Helsingin lisäksi Kemissä, Kotkassa, Mikkelissä, Varkaudessa ja Tampereella.

Ryhmät pääsivät työstämään ja harjoittelemaan esityksiään syksyllä 2017 ja toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, 4.-6.5.2018, koettiin jännittävä hetki, kun yhteensä 27 nuorten ryhmää pääsi vihdoin esittämään tulkintansa ammattinäyttämöillä ympäri Suomea. Päätösfestivaali järjestetään elokuussa Tampereen Teatterikesän yhteydessä, jolloin ohjelmassa on myös tulevaisuuteen katsova nuorten teatterifoorumi.

Nuoret saavat hankkeessa kokemuksen tehdä teatteria ”oikeilla” näyttämöillä, hyödyntäen ammattiteattereiden teknisiä mahdollisuuksia. Osa tekijöistä on nyt näyttämöllä ensimmäistä kertaa, osa on tehnyt teatteria niin sanotusti pienestä asti. Nuori Näyttämö antaa nuorille ainutlaatuisen tilaisuuden pitkäjänteiseen työskentelyyn ammattilaisten kanssa.

Martinlaakson lukio produktio Ainon aito mä on monella tapaa koskettava tarina nuoren Ainon itsetutkistelusta ja itsensä löytämisestä. Tulkinta korostaa päähenkilö Ainon persoonan eri puolia – herkkää ja kovaa minää, jotka ottavat teoksessa mittaa toisistaan. Yhtä lailla esityksessä esille nousee Ainon suhde vanhempiinsa, erityisesti autoritäärisen ja jopa väkivaltaiseen isään sekä vanhempien ajattelun taustalla vahvasti vaikuttavaan ahdasmieliseen uskonnolliseen yhteisöön.

Tekijäjoukko saa eloon sekä isän että uskonveljien kurinpalautukset ja Ainon – tuon pirunpennun – loputtoman syyllistämisen, jopa ahdistavalla voimalla. Nuoret löytävät tekemiseensä vahvan yhteisöllisyyden, ja tulkinta antautuu pohtimaan hyvän ja pahan vastakkainasettelua intensiteetillä. Heli-Maria Suomen ohjaus saa tulkintaan napakasti etenevän, tiiviin rytmin.

Esityksen taiteilijakummina on toiminut Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijä Heidi Herala.

Veikko Nuutinen sai alkuvuodesta parhaan uuden kotimaisen näytelmätekstin Lea-palkinnon näytelmästään Pasi was Here. Nuori Näyttämö -festivaaleilla Teatteri Wernerin tulkinta Nuutisen näytelmästä On isis – komedia isyydestä, löytää kosketuspintaa sekä tulevan isän että koko sukupolvienvälisen isä- ja miesketjun erilaisuudesta ja samuudesta. Railakkaan tulkinnan isäksi tulevan miehen sisäisestä sekamelskasta, suhteesta omaan isään ja jopa omaan tulevaisuuteen on ohjannut Tarja Hiltunen. Nuutisen käsikirjoitus on oivaltava ja Hiltusen tulkinta löytää useassa kohden jopa absurdin riemukkaita tasoja. Antti Varjolan tulkitsemat Faija ja Suomalaisen teatterin mieskuva -hahmot ovat hykerryttäviä.

Esityksen taiteilijakummina on toiminut näyttelijä Marjut Toivanen Helsingin Kaupunginteatterista.

Molemmissa näkemissäni Nuori Näyttämö -festivaalin teoksissa pystyy aistimaan tuoreuden ja nuorten innon päästä tekemään teatteria, näyttämään osaamistaan ja ennen kaikkea itseilmaisun voiman. On hienoa nähdä nuorten koskettavia ja niin monella tavalla teatterin kyytiin imaisevia tulkintoja. Ennen kaikkea ilahduttaa aistia vahva yhteisöllisyys ja nuorten herkkyys teatterin tekemiselle.


Nuori Näyttämö -festivaali: 4. - 6.5.2018

Rasmus Lindberg: Ainon aito mä
Martinlaakson lukio
Ohjaus: Heli-Maria Suomi
Tuottaja: Heli Groschup

Veikko Nuutinen: On isis
Teatteri Werner                                 
Ohjaus: Tarja Hiltunen

lauantai 5. toukokuuta 2018

Napakka Paniikki


Kolme ystävystä sukeltaa tunne-elämän ja miehenä olemisen syviin syövereihin. Mika Myllyahon Paniikki – miehiä hermoromahduksen partaalla saa nyt uuden, rytmillisesti napakan ja huumoriltaan mukaansa tempaavan tukinnan Teatteri Kultsassa.

Näytelmän ohjannut Jorma Tapola on saanut puristettua sen puolitoistatuntiseksi, sopivasti eteneväksi paketiksi, joka keskittyy osuvan hilpeästi päähenkilöidensä mielenliikkeisiin ja erilaista maailmankuvien lempeään törmäykseen.

Myllyahon mainio teksti pureutuu miehenä olemisen vaikeuksiin ja kriiseihin. Yhtenä iltana Leo (Jouni Puumalainen) pelmahtaa yllättäen ystävänsä Maxin (Jalmari Jalonen) asunnolle ja vaatii tältä terapiaa, koska avopuoliso on vihjannut, että hänen kannattaisi hieman selvitellä elämäänsä. Pian mukaan miehenä olemisen eri puolia setvimään saadaan vielä kolmas kaveruksista, Joni (Nestori Välitalo). Tästä saa alkunsa melkoinen itsetutkiskelumatka, jonka aikana pohditaan muun muassa tunteiden ilmaisemisen vaikeutta ja miehenä olemisen eri puolia.

Teatteri Kultsa, Paniikki. Valokuva: Timo Seppälä.

Paniikki sai kantaesityksensä vuonna 2005 Ryhmäteatterissa ja sitä on esitetty sen jälkeen monilla näyttämöillä ympäri Suomea, mikä ei ole ihme. Näytelmässä on hersyvää huumoria, mutta se onnistuu olemaan myös kiinnostava sukellus ja tulkinta kolmen erilaisen miehen mielenmaisemasta. Myös Jorma Tapolan tulkinta Teatteri Kultsassa pakottaa päähenkilöt kohtaamaan omat ja ystävien tunteet ja myös puhumaan niistä. Teksti on oivalta, hurmaava ja draamallisesti toimiva kokonaisuus.

Teatteri Kultsan näyttelijäkolmikon yhteistyö näyttämöllä on sujuvaa ja he löytävät roolihahmojensa persoonan ja luonteenpiirteet mainiosti. He tuovat hahmoihinsa kelpo annoksen hykerryttäviä piirteitä ja saavat hahmonsa eloon taitavasti. Teoksen hahmojen koskettavuus ja hauskuus syntyvät pitkälti näyttelijätiimin työn kautta.

Teatteri Kultsa on jo perinteikäs, vuonna 1959 perustettu, helsinkiläinen harrastajateatteri. Monet jäsenistä ovat tehneet teatteria Kultsassa pitkään ja teatteri on kerännyt vuosien varrella oman uskollisen katsojakuntansa taiteellisesti kunnianhimoisella ohjelmistolla.

Näin esityksen ennakkonäytöksessä.


Mika Myllyaho: Paniikki  – miehiä hermoromahduksen partaalla 
Ensi-ilta Teatteri Kultsassa 21.4.2018. Esityksiä 26.5. asti.

Rooleissa:
Max (Graafinen suunnittelija) -Jalmari Jalonen
Leo (Insinööri) - Jouni Puumalainen
Joni (Toimittaja) -Nestori Välitalo

Ohjaaja: Jorma Tapola
Tuottajat: Katja Honkanen, Marko Wilskman
Lavastaja: Marika Kahra
Puvustus: Susanna Nyström
Äänisuunnittelu: Esa Lindroos
Valosuunnittelu: Jani Vehkalahti
Tekniikka esityksissä: Virve Laasonen, Heini Reynolds, Jorma Tapola