Nyt olen Suomessa!

Aihe, Eurooppaa ravisteleva pakolaiskriisi, on mitä ajankohtaisin, Viirus-teatterin Lampedusa – Dreams of EUtopia perustuu sotaa ja mielivaltaa paenneiden pakolaisten autenttisiin haastatteluihin. Käsikirjoituksen vahvuus on juuri tässä. Tarinat ovat koskettavia selviytymistarinoita häikäilemättömien salakuljettajien kynsistä. Valitettavasti ne ovat myös tarinoita Suomessa kohdatusta rasismista ja ennakkoluuloista.

Näytelmä on kolmikielinen ja englanti, ruotsi ja suomi sopivat esitykseen mainiosti. Esityksen ohjannut Tanya Weinstein ja dramatisoinut Christoffer Mellgren ovat tehneet hienon ratkaisun säilyttäessään haastattelujen kielen sellaisenaan. Kertomusten oikeakielisyyttä, sanavalintoja tai henkilöiden mielipiteitä ei ole lähdetty korjailemaan tai muuttamaan. Tämä tuo tekstiin dokumentaarisuutta. Jokainen tarina on omanlaisensa ja jokainen pakolainen on yksilö. Teo antaa tilaa ja aikaa näille tarinoille. Monet kertomuksista ovat Suomeen jo kotoutuneiden pakolaisten tarinoita, joissa arkipäivän rasismi ja epäluulot nousevat keskiöön.

Viirus-teatteri, Lampedusa - Dreams of EUtopia. Valokuva: Tani Simberg.

Lampedusa on näytelmässä eräänlainen mielentila, toivo paremmasta huomisesta ja elämästä ja usein ihan konkreettinen pelastus meren armoilta. Lampedusa on myös näyttelijöiden muodostaman rokkibändin nimi.

Väkevä ja energinen rokki ottaa katsojat vastaan Viirus-teatteriin ajankohtaiseen -näytelmään. Näyttämöllä on esityksen näyttelijöistä koostuva live-rokkibändi. Työryhmän säveltämä ja sanoittama musiikki tuo esitykseen vahvan energialatauksen. Nicke von Weissenberg, Mari Agge ja Tanya Weinstein ovat toteuttaneet Viiruksen näyttämölle lavastuksen, joka yhdistää bändikämpän ja hätämajoituskeskuksen. Esitystilassa on tarvittavaa rosoisuutta ja rämäkkä rokki sopiikin paikkaan ja suorasanaisuudessaan myös aiheeseensa hyvin.

Eeva Soivion esittämän ministerin ajatukset kuulostavat valitettavan todentuntuisilta. Rajat kiinni, eikä yhdelläkään pakolaisella olisi oikeutta tulla Suomeen. Muutama vuosi sitten moiset ajatukset olisivat tuntuneet vierailta. Nyt Puolan kieltäydyttyä EU:n taakanjakosopimuksen toimeenpanosta, ajatukset ovatkin arkipäivää. Vaarana on, että niihin tottuu.

Koko näyttelijäryhmän työ on intensiivisen energistä ja katsomossa voi aistia vahvaa paneutumista teemaan. Myös esitykseen sisältyvien tanssien liikekieli on vahvaa ja tuo näyttämölle pakolaisten ahdistuksen ja epätoivon. Työryhmä on luonut Viirus-teatteriin ajankohtaista ja puhuttelevaa, dokumentaarista teatteria. Pientä dramaturgista jäntevöittämistä jotkut esityksen kohtauksista  olisivat kaivanneet. Ihan kaikissa kohdin pakolaisten kertomukset eivät nyt edenneet riittävän intensiivisesti.

Viirus-teatteri, Lampedusa - Dreams of EUtopia.
Kantaesitys 1.4.2016. Esityksiä  20.5.2016 asti.

Ohjaus: Tanya Weinstein
Näyttämöllä: Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock, Eeva Soivio ja Nicke von Weissenberg
Dramaturgi: Christoffer Mellgren
Puvustus, kampaukset ja rekvisiitta: Tyra Therman
Lavastus: Nicke von Weissenberg, Mari Agge ja Tanya Weinstein
Valosuunnittelu: Mari Agge
Musiikki: Arbetsgruppen

Sinä marssit vierelläni!

Frida Kahlon elämän ensimmäinen onnettomuus tapahtuu kun hän on palaamassa kotiin kommunistinuorten mielenosoituksesta. Raitiovaunun ja bussin törmätessä metalliputki lävistää Fridan kehon tuhoisasti. Liikenneonnettomuus ja sen aiheuttama kipu ja tuska leimaavat koko hänen loppuelämäänsä. Se toinen, pahempi onnettomuus tapahtuu kun Frida tapaa taiteilija Diego Riveran. Tämä onnettomuus leimaa Fridan loppuelämää vielä pahemmin. Fridalle Diego on luonnonvoima, joka vain tapahtuu.

Kuopion kaupunginteatterin Frida kertoo meksikolaisen taiteilija Frida Kahlon (1907-1954) vaiheikkaan tarinan nuoresta, aloittelevasta taiteilijasta aina hänen kuolemaan asti. Anne Rautiaisen käsikirjoittama ja ohjaama esitys tuo näyttämölle niin Fridan toiminnan Meksikon kommunistisessa puolueessa yhdessä puolisonsa Diego Riveran kanssa kuin Stalinin epäsuosioon ajautuneen Trotskin maanpaon ja myöhemmän salamurhan Meksikossa. Näytelmä on tarina Fridan kasvamisesta taiteilijaksi ja tarina elämän läpi jatkuvasta fyysisestä kivusta ja kamppailusta, joilla oli keskeinen vaikutus myös Fridan taiteeseen. Ennen kaikkea Rautiaisen Frida kertoo kuitenkin Fridan ja Diegon raastavasta ja repivästä parisuhteesta.

Anne Rautiaisen vahva näkemys aiheeseen ja tematiikkaan on aistittavissa katsomoon asti. Harvoin saa myöskään nauttia teatteriesityksen visuaalisuudesta yhtä paljon. Kuopion kaupunginteatterin Fridassa eri osatekijät käsikirjoituksesta puvustukseen ja lavastukseen, valaistuksesta äänimaailmaan loksahtavat kohdalleen ja näyttämöllä nähdään upea kokonaistaideteos.

Frida. Kuopion kaupunginteatteri. Valokuva: Sami Tirkkonen

Yksi teoksen avainkohtauksia on kun isä opettaa onnettomuudesta sängyssä toipuvalle tyttärelleen, miten hengittämällä peiliin, voi huuruun piirtää oven. Frida avaa tuo oven ja löytää sitä kautta mielikuvituksen ja vapauden, mikä tuo lohtua toipilaalle. Tämä on yksi taiteen tärkeimmistä tehtävistä.

Tulkinnan visuaalisuus maalaa näyttämölle Fridan elämän tärkeimpiä vaiheita. Liikenneonnettomuus, yhtä aikaa intohimoinen ja tuhoava rakkaus ja ennen kaikkea Fridan taide näkyvät näyttämöllä upeina Jarmo Jääskeläisen suunnittelemina videoprojisointeina. Ne luovat teokseen huikeita tunnelmia ja tuovat Frida Kahlon taiteen katsojan silmien eteen. Juha Westmanin valosuunnittelu ikään kuin poimii näyttämöltä keskeisen, fokusoi kaiken tärkeän. Vaikka kaikki ympärillä olisi mustaa, voi sisällä olla vahvat värit. Antti Puumalaisen toteuttama äänimaailma, yhdessä musiikin kanssa, kuuluu vahvana läpi esityksen.

Näytelmää tukee erinomaisesti siinä käytetty, lähes yksinomaan espanjankielinen musiikki. Antti Puumalaisen (kitara) ja Ritva Grönbergin (laulu) duo luo vahvoja tunnelmia. Valittu musiikki, joukossa useita espanjankielisen maailman klassikkoja, on mukana lavalla nähtävissä, Fridan elämän keskeisissä tapahtumissa. Espanjaa osaamaton katsoja pystyy hyvin eläytymään musiikin tunnelmiin, niin vahvasti Grönberg ja Puumalainen ne tulkitsevat. Itse espanjantaitoisena havahduin siihen, miten hienosti Sergio Ortegan ja Quilapayún-yhteen El pueblo unido jamás será vencido -laulun sanat osuvatkaan juuri Frida Kahlon elämäntaisteluun ja lopulta voittoon taiteilijana. Juuri ennen kuolemaansa Frida saa kuin saakin yksityisnäyttelyn Ciudad de Méxicoon. Kävelemään hän ei enää pysty, mutta hänet kannetaan sinne sängyssään. ¡Venceremos!

Frida. Kuopion kaupunginteatteri. Valokuva: Sami Tirkkonen

Virpi Rautsiala tuo Fridan hahmoon sekä herkkyyttä, lämpöä ja elämän iloa että toisaalta kipua ja repivää tuskaa. Hän onnistuu roolissaan yhtä lailla vahvan ja suorasukaisen kuin herkän ja elämän rusikoiman Fridan tulkinnassa. Rautsialan näyttelijäntyö on keskittynyttä ja tarkkaa. Fridan rooli lyö näyttelijä Virpi Rautsialan kanveesiin useamman kerran. Vahvimmillaan hänen tulkintansa onkin tuskaisena, petettynä Fridana Diegon kohdellessa vaimoaan julmasti. Myös Ilkka Pentin Diego Rivera on onnistunut tulkinta. Pentti saa hahmoonsa yhtä aikaa siinä tarvittavaa lämpöä ja sikamaisuutta. Kuolema luurangon hahmossa vierailee näyttämöllä usein, onhan kuolemasta täpärästi selviäminen Fridan elämän keskeisempiä kokemuksia. Sari Harjun pantomiimi (Frida 2) toimii näyttämöllä hienosti. Rautiainen on hienosti antanut aikaa ja tilaa tälle Dos Fridas –tulkinnalleen.

Meksikon värit tulevat näyttämölle Marie Antikaisen toteuttaman lavastuksen ja puvustuksen kautta. Lavastus on varsin niukka, mutta antaa näin tilaa näyttämön toiminalle ja usein pimeä, musta näyttämö korostaa puvustuksen värejä. Lavastuksessa on hienoja yksityiskohtia. Juuri onnettomuuden jäljiltä kipsattu Frida iskee kipsinvalkoisia torson muotoisia piñatoja, jolloin niiden sisältä näyttämölle valuu surrealistisesti kukkia Meksikon kirkkaissa väreissä. Se juuri aidon värinen pöytäliina…

Kuopion kaupunginteatterin Frida koskettaa ja ylevöittää. Tätä varten taide on olemassa.

Frida
Kuopion kaupunginteatteri, Minna-näyttämö. Kantaesitys 9.4.2016.


Käsikirjoitus ja ohjaus: Anne Rautiainen
Lavastus ja puvustus: Marie Antikainen
Koreografia: Liisa Ruuskanen
Valosuunnittelu: Juha Westman
Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen
Projisoinnit, videosuunnittelu: Jarmo Jääskeläinen

Frida: Virpi Rautsiala
Diego: Ilkka Pentti
Frida 2: Sari Harju
Laulaja: Ritva Grönberg
Kitaristi: Antti Puumalainen
Lupe: Annukka Blomberg
Isä: Tapani Korhonen
Trotski / lääkäri: Karri Lämpsä
Alejandro / Breton: Mikko Paananen
Rockefeller / Siqueiros: Antti Launonen
Jacqueline Breton / Cristina: Riina Björkbacka
Natalia Trotski / Fridan äiti: Katri-Maria Peltola
Kommunistisen puolueen jäseniä: Tapani Korhonen, Annukka Blomberg, Mikko Paananen
Tanssijat (Savonia AMK:sta): Riina Aallikko, Terhi Hartikainen, Sanni Kriikku, Saara Kämäri ja Riikka Tolonen.

Riita poikki ja voita väliin!

Myyrmäkeläisen lähiökerrostalon saunatonttu kutsuu lauteille luomakunnan tärkeimmät jumaluudet, profeetat ja Darwinin. Tarkoituksena on laaja-alaisesti pohtia, mitä toraiselle ja riitaisalle ihmisporukalle maan päällä oikein pitäisi tehdä, jotta se saataisiin rauhoittumaan. Profeetta Muhammed tosin huutelee vain kulisseista, koska arvelee näyttäytymisensä saavan aikaan vain lisää toraa ja riitaa. Ratkaisua ei oikein tunnu löytyvän, joten lisää löylyä!

Hanna Raiskinmäen esittämän saunatontun letkautukset ja perisuomalaiset sananparret tuovat Minna Puolannon KokoTeatteriin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Tora ja sopu -näytelmän tekstiin huumoria. Saunatontun hahmo onkin  käsikirjoituksen ja koko esityksen parasta antia. Helmi-Leena Nummela onnistuu roolissaan Noorana tuomaan näyttämölle vahvan annoksen neuroottisuutta ja riidanhalua sekä hindujumalan monieleisyyttä.

Puolannon Tora ja sopu on parhaimmillaan näyttelijäryhmän tuodessa lavalle tyypiteltyjä arkielämän hahmoja. Ollaan myyrmäkeläisen kerrostalon pesutuvassa, hiekkalaatikolla, pihalla ja saunassa. Jokaisen edes joskus kerrostalossa asuneen on varmasti helppo tunnistaa joukosta jokin tuttu hahmo. Kuka nillittää pesutuvan kuivaushuoneen käytöstä, kuka penkin paikasta taloyhtiön pihalla. Ainahan näitä löytyy.

Näyttelijöiden fyysinen ilmaisu on iloista ja osuvaa useassa kohtauksessa ja työryhmän työskentelystä aistii katsomoon vahvaa yhteen hitsautuneisuutta. Esityksessä on hauskoja pelkälle tyypittelylle ja liikkeelle perustuvia osioita, joskus jopa pika- tai taaksepäin kelattuina.

KokoTeatteri, Tora ja sopu. Valokuva: Cvijeta Miljak.

Tora ja sopu -näytelmän teemana on, miten elämme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Miksi kanssakäymiseemme mahtuu niin paljon riitaa, ilkeyttä, kavaluutta, selän takana pahan puhumista tai jopa suoranaista vihaa ja vainoa? Onko se, miten kohtelemme toisiamme lähisuhteissamme kuva siitä, miten kansat tai valtiot toisiaan kohtelevat? Onko sotien määrä mikään ihme, kun katsoo, miten toistemme kanssa toimimme? Onneksi sopuisuuttakin löytyy. Sitä on teoksessakin paikka paikoin, ainakin lopussa.

Esityksen käsikirjoitus jää kuitenkin junnaamaan paikoilleen. Teksti ei etene riittävästi, tuntuu kuin ei päästäisi kunnolla teeman käsittelyyn. Teksti toistelee samaa, kuvaa taloyhtiön arkea ja pariskuntien riitoja ja eripuraa, mutta ei pääse aiheeseensa syvemmälle. Puolannon käsikirjoitus olisi kaivannut terävöittämistä ja tarkempaa luotaamista teemaansa. Nyt se luottaa fyysiseen ilmaisuun ja näytelmä jää tekstin ja dialogin osalta aivan liian ohueksi. Tämä on sääli, sillä onnistuessaan käsikirjoituksen tasolla paremmin, näytelmästä olisi voinut saada osuvan.

Esitystila Hämeentiellä on myös erittäin haastava. Paula Koivusen minimalistinen lavastus ei onnistu tukemaan esitystä sen tarvitsemalla tavalla. Keskiössä oleva puinen laatikko taipuu sinänsä oivallisesti moneksi, mutta kun muu esitystila on karu, vaikutelma jää turhankin ankeaksi ja kliiniseksi.


KokoTeatteri, Tora ja sopu,
Kantaesitys 13.4.2016, KokoTeatterissa, Hämeentie 3. Esityksiä 25.5.2016 asti.

Käsikirjoitus, ohjaus ja koreografia: Minna Puolanto
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu: Juha Tuisku
Valosuunnittelu: Jere Kolehmainen
Valokuvat ja graafinen suunnittelu: Cvijeta Miljak

Rooleissa:
Katja Joutsijoki
Riku Korhonen
Helmi-Leena Nummela
Hanna Raiskinmäki
Birgitta Taussi (harjoittelija)
Anna Veijalainen
Aaro Wichmann

Tuotanto KokoTeatteri ja Minna Puolannon työryhmä