maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tekoälyn vietävänä




Yllättävä, ajatuksia herättävä ja hämmentävä. Kaikkea sitä on saksalaisen Rimini Protokoll –ryhmän Remote Helsinki. Esitys on osa Stage-festivaalin ohjelmistoa ja sitä esitetään Helsingissä pitkin kesää.

Sanat esitys ja esittää sopivat toki tähänkin teokseen, mutta saavat hieman poikkeavia merkityksiä pitkin matkaa. Kirjaimellisestikin pitkin matkaa. Kokemus alkaa Hietaniemen hautausmaalta. Esityksen reitti ja osallistujat kulkevat pitkin kantakaupunkia. En kerro tässä sen enempää reitistä tai tapahtumista sinänsä, koska en halua paljastaa teoksesta liikoja, sillä juuri yllätyksellisyydessä on osa sen voimaa ja viehätystä.

Teoksen on ohjannut Jörg Karrenbauer ja äänisuunnittelun ovat toteuttaneet Nikolas Neecke ja Ilona Marti. Rimini Protokoll on yksi Keski-Euroopan tunnetuimpia ja palkituimpia nykyteatteriryhmiä ja se on toteuttanut vastaavantyyppisiä Remote-esityksiä jo useisiin Euroopan kaupunkeihin.

50 osallistujaa, 100 minuuttia, reitti tuntematon ja määränpää Kamppi. Siinä lähes kaikki ennakkotieto, mitä osallistujilla etukäteen on. Hautausmaalla, lähellä taiteilijakukkulaa, saamme mukaamme vastaanottimen ja kuulokkeet. Koko ihmisjoukkoa ohjaa tekoäly nimeltään Sanna.

Jo hautojen äärellä Sanna pistää meidät pohtimaan kuolemaa, elämää, sen merkitystä ja yksittäisten elämiemme eroavaisuuksia. Hautausmalla kävelessämme tekoäly panee meidät miettimään myös suhdettamme kuolemaan, vainajiin, luontoon sekä kaiken katoavaisuutta. Sanna myös ryhmäyttää meidät omalla tavallaan. Koko matkan tekoäly ohjeistaa joukon liikkeitä ja matkareittiä jopa hämmentävällä tarkkuudella, suuren osan aikaa ymmärtääkseni koko ryhmään samalla tavalla, mutta ei suinkaan koko aikaa.

Sama ihmistä, luontoa ja elämää pohtiva meno jatkuu pitkin matkaa. Kun pysähdymme erääseen kadunkulmaan, niin että koko joukkiomme näkyy samaan aikaan peilistä, kysyy Sanna hieman yllättäen, kenen arvelemme joukosta joutuvan ensimmäisenä pyörätuoliin tai kenen voimien arvelemme uupuvan ensimmäisenä.

Rimini Protokoll, Remote Helsinki. Kuva: Pasi Puranen


Matkan aikana pohdimme ja näemme ihmiseloa monessa kirjossa. Olemme osa kaupungin ihmisjoukkoa, tarkkailemme ja yhtä lailla meitä tarkkaillaan ja ihmetellään. Olemme yhtä aikaa sekä esiintyjiä että katsojia kaupungin katujen näyttämöllä. Tekoäly-Sanna myös opettaa meitä tarkkailemaan kanssakulkijoitamme ja heidän tapaansa olla, katsoa tai reagoida. Ohikulkijoiden reaktiot meihin vaihtelevat uteliaisuudesta hämmästyksen kautta tympeän vältteleviin ilmeisiin. ”Mikä lie taidehiivintä meneillään”.

Vaikka teos on henkevä ja jopa hengellinen, se ei tee sitä mitenkään vakavan ryppyotsaisesti. Välillä osoitetaan äänettömästi mieltä, välillä liikutaan ajassa ja paikassa takaperin, järjestetään juoksukilpailu puistossa, lauletaan karaokea ja tanssitaan. Kukin teokseen osallistuja heittäytyy mukaan haluamallaan tavalla ja intensiteetillä.

Teoksen äänimaailma on toteutettu taitavasti ja esityksen paikkoihin ja rytmiin erittäin sopivasti. Lokit kirkuvat juuri silloin kun niitä katukuvassakin on. Katusoittajan soitto tulvii korviin paikassa, jossa soittajan luulisi olevankin, niin että hetken ehtii jo kuvitella soiton tulevan muualta kuin tallenteelta. Taustan äänimaailma tukee vahvasti osallistujien muuta kokemusta esityksestä.

Teos päättyy toisaalta monille hyvinkin tuttuun paikkaan, mutta yhtä kaikki yllätyksellisesti. Vielä lopussa tekoäly pysäyttää meidät pohtimaan, kuka onkaan meidän elomme paimen, kuka meitä johdattaa matkallamme sekä vielä kerran kaiken ainutlaatuisuutta ja hetkellisyyttä. Remote Helsinki saa osallistujansa miettimään myös sitä, kenelle annamme vallan kontrolloida ja ohjata elämämme valintoja. Kun käännymme oikealle tai vasemmalle, mitä ja keitä on tuon valinnan taustalla?

Remote Helsinki on puhutteleva ja hätkähdyttävä esitys. Se on pienimuotoinen tutkimusmatka sekä Helsinkiin että osallistujan omaan itseensä. Se saa osallistujansa pohtimaan monia elämään liittyviä keskeisiä peruskysymyksiä pitkän aikaa esityksen jälkeenkin. Monet matkan varrella vastaan tulleet ja kanssa kulkeneet jäävät mieleen. Esityksen jälkeen olo on myös jollakin tavalla puhdistunut, kokemus on sen verran vahva ja intensiivinen.

Remote Helsinki. 
Ensi-ilta 12.6.2016. Esitys on osa Stage-festivaalia. Esityksen kotisivu.

#Remotehelsinki tiimi:
Konsepti: Stefan Kaegi
Ohjaaja: Jörg Karrenbauer
Äänisuunnittelu: Nikolas Neecke, Ilona Marti
Dramaturgit: Juliane Männel, Aljoscha Begrich
Tuottaja: Alexander Weinstein
Konsultointi: Matilda von Weissenberg
Hallinto: Caroline Gentz

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Untako kaikki vain?




William Shakespearen Kesäyön uni on mielikuvituksen, rakastavaisten ja hullujen ylistyslaulu.

Ryhmäteatterin tulkinta Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeessa on oikeastaan juuri sellainen kuin hyvän Kesäyön unen toteutuksen ehkäpä tuleekin olla. Katsojalle välittyy yhtä aikaa tunne tosissaan tekemisestä ja kuitenkin samaan aikaan kieli poskella tuntemus kreisiin tekstiin on säilynyt. Näytelmän teksti on hulvaton keitos unta, taikametsää, keijuja ja tomppeleita ateenalaisia kuolevaisia, jotka sekoilevat enemmän tai vähemmän rakkaudessa. Kaiken takana häärää – ja kuolevaisten kohellukselle hekottelee – haltija Puck (Sari Mällinen).

Shakespearen Kesäyön uni saa Suomenlinnassa hienon tulkinnan ja Esa Leskinen on onnistunut vaativassa tehtävässä; katsomo nauttii ja nauraa. Ensi-iltaa säestivät ulkopuolella pauhanneet myrskysade ja -tuuli, mikä verotti hieman kuuluvuutta. Katettu katsomo kuitenkin pitää katsojat kuivina säällä kuin säällä.

Ateenan kuningas Theseus (Robin Svarström) on menossa naimisiin Hippolyteen (Minna Suuronen) kanssa ja häitä on alettu kiivaasti valmistella. Muut juonen käänteet, joita totisesti on, nivoutuvat jollakin tavalla häiden valmisteluun. Lysander (Noora Dadu) ja Demetrius (Henri Tuominen), ovat molemmat umpirakastuneita Hermiaan (Anna-Riikka Rajanen), Hermia Lysanderiin. Helena, (Pyry Äikää), Hermian ystävä, puolestaan Demetriukseen. Lysander ja Hermia pakenevat Ateenasta kaupunkia ympäröivään metsään välttääkseen Hermian isän aikeet avioliitosta Demetriuksen kanssa.

Ryhmäteatteri, Kesäyön uni. Valokuva Tanja Ahola.


Keijujen kuningas Oberon on ilmiriidassa vaimonsa Titania kanssa. Samaan aikaan metsässä pyörii myös taviksia, ateenalaisia käsityöläisiä harjoittelemassa näytelmää Theseuksen häihin. Soppa alkaa olla valmis. Lisäksi Keijujen kuningas Oberon lähettää palvelijansa Puckin hakemaan orvokin kukkaa rohdoksi, jota silmiin sivelemällä saa kyseisen henkilön rakastumaan mihin tahansa ensimmäisenä näkemäänsä elolliseen. Puck muuttaa yhden ateenalaisista kuolevaisista, Nikolai Perän (Jarkko Pajunen) aasiksi, johon Titania rakastuu Puckin siveltyä hänen silmänsä.

Seuraavaksi Puck sekoittaa ateenalaisten, metsässä pyörivän nuorison rakkauskuviot aikalailla totaalisesti. Kyseessä on kuitenkin komedia, joten loppu on onnellinen ja kaikki saavat haluamansa kumppanin vierelleen. Lisäksi hääparit saavat ihmeteltäväkseen ateenalaisten suloisen kökköisen kyhäelmän nimeltään Mitä murheellisin komedia Pyramuksen ja Thisben kurjasta kohtalosta.
Leskinen on sekoittanut pakkaa roolituksellaan hieman lisää. Noora Dadu miesroolissa Lysanderina ja Pyry Äikää Helenana tulkitsevat roolinsa viehättävän androgyyninoloisesti. Kun hääkohtauksessa lavalla seisoo kolme paria, kuusi kuolevaista tasa-arvoisina valkoisissa, soisi sen unen jatkuvan.

Shakespearen teksti nauraa tietysti meidän kuolevaisten kustannuksella. Rakastutaan päätä pahkaa, ihan tuosta vain yhtenä aamuna ja sen jälkeen kaikki järki onkin tiessään. Joku aamu silmät sitten avautuvat ja kaikki koettu alkaakin tuntua unelta. Näytelmä sisältää myös paljon viitteitä rakkauteen ja seksuaalisuuteen, joten Leskisen tulkintaan tuomat viittaukset rakkauden moninaisuuteen sopivat teokseen mainiosti. Unihan on aina matka alitajuiseen.
Ryhmäteatteri, Kesäyön uni. Valokuva Tanja Ahola.


Noora Dadun työskentely Lysanderin roolissa tekee vaikutuksen. Dadu tulkitsee kaikki rakastumiset niin hulvattoman totisella otteella, että pakosta naurattaa. Dadun näyttelijäntyö sulautuu moneksi ja nyt hän tavoittaa rooliinsa jotain hyvin aidonoloista nuorena miehenä rakastumisen osuessa kohdalle, jollakin tavalla paljaan ja hyvällä tavalla yksinkertaisen näyttelijäntyön kautta. Dadu on lavalla juuri niin tosissaan kuin Kesäyön uneen kuuluukin.

Sari Mällinen on nähty monessa roolissa, Ryhmiksessä ja KOMissa. Puckin rooli ei ole niitä ensimmäisiä, jota hänen näyttelijän luonteeseensa ajattelisi sopivaksi, mutta täytyy sanoa, että Mällinen tekee vakuuttavaa työtä Puckina. Mällisen Puck putkahtelee sieltä täältä näyttämölle ja tavoittaa Puckin omapäisyyden ja hassuttelevuuden hyvin.

Pukusuunnittelun tehnyt Niina Pasanen on onnistunut tuomaan Suomenlinnan näyttämölle huikeat asukokonaisuudet keijujen sateenkaaren värisistä mekoista aina Oberonin ja Titanian mielikuvituksellisiin ja näyttäviin metsän kuninkaan ja kuningattaren fantasia-asuihin.

Ryhmäteatterin Kesäyön uni on hauska, höpsö ja näyttävä tulkinta ajattomasta klassikosta, joka puolustaa mielikuvituksen ja rakkauden merkitystä sekä niiden tärkeyttä kaiken arkisen keskellä.

Ryhmäteattteri – Kesäyön uni. Ensi-ilta 18.6.2016 Suomenlinnassa. Esityksiä 31.8.2016 asti. Näytelmän kotisivu.

Suomennos: Lauri Sipari
Ohjaus: Esa Leskinen

Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää

Sävellys: Samuli Laiho
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney

Untako kaikki vain?




William Shakespearen Kesäyön uni on mielikuvituksen, rakastavaisten ja hullujen ylistyslaulu.

Ryhmäteatterin tulkinta Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeessa on oikeastaan juuri sellainen kuin hyvän Kesäyön unen toteutuksen ehkäpä tuleekin olla. Katsojalle välittyy yhtä aikaa tunne tosissaan tekemisestä ja kuitenkin samaan aikaan kieli poskella tuntemus kreisiin tekstiin on säilynyt. Näytelmän teksti on hulvaton keitos unta, taikametsää, keijuja ja tomppeleita ateenalaisia kuolevaisia, jotka sekoilevat enemmän tai vähemmän rakkaudessa. Kaiken takana häärää – ja kuolevaisten kohellukselle hekottelee – haltija Puck (Sari Mällinen).

Shakespearen Kesäyön uni saa Suomenlinnassa hienon tulkinnan ja Esa Leskinen on onnistunut vaativassa tehtävässä; katsomo nauttii ja nauraa. Ensi-iltaa säestivät ulkopuolella pauhanneet myrskysade ja -tuuli, mikä verotti hieman kuuluvuutta. Katettu katsomo kuitenkin pitää katsojat kuivina säällä kuin säällä.

Ateenan kuningas Theseus (Robin Svarström) on menossa naimisiin Hippolyteen (Minna Suuronen) kanssa ja häitä on alettu kiivaasti valmistella. Muut juonen käänteet, joita totisesti on, nivoutuvat jollakin tavalla häiden valmisteluun. Lysander (Noora Dadu) ja Demetrius (Henri Tuominen), ovat molemmat umpirakastuneita Hermiaan (Anna-Riikka Rajanen), Hermia Lysanderiin. Helena (Pyry Äikää), Hermian ystävä puolestaan Demetriukseen. Lysander ja Hermia pakenevat Ateenasta kaupunkia ympäröivään metsään välttääkseen Hermian isän aikeet avioliitosta Demetriuksen kanssa.
Ryhmäteatteri, Kesäyön uni. Valokuva Tanja Ahola.

Keijujen kuningas Oberon on ilmiriidassa vaimonsa Titania kanssa. Samaan aikaan metsässä pyörii myös taviksia, ateenalaisia käsityöläisiä harjoittelemassa näytelmää Theseuksen häihin. Soppa alkaa olla valmis. Lisäksi Keijujen kuningas Oberon lähettää palvelijansa Puckin hakemaan orvokin kukkaa rohdoksi, jota silmiin sivelemällä saa kyseisen henkilön rakastumaan mihin tahansa ensimmäisenä näkemäänsä elolliseen. Puck muuttaa yhden ateenalaisista kuolevaisista, Nikolai Perän (Jarkko Pajunen) aasiksi, johon Titania rakastuu Puckin siveltyä hänen silmänsä.

Seuraavaksi Puck sekoittaa ateenalaisten, metsässä pyörivän nuorison rakkauskuviot aikalailla totaalisesti. Kyseessä on kuitenkin komedia, joten loppu on onnellinen ja kaikki saavat haluamansa kumppanien vierelleen. Lisäksi hääparit saavat ihmeteltäväkseen ateenalaisten suloisen kökköisen kyhäelmän nimeltään Mitä murheellisin komedia Pyramuksen ja Thisben kurjasta kohtalosta.
Leskinen on sekoittanut pakkaa roolituksellaan hieman lisää. Noora Dadu miesroolissa Lysanderina ja Pyry Äikää Helenana tulkitsevat roolinsa viehättävän androgyyninoloisesti. Kun hääkohtauksessa lavalla seisoo kolme paria, kuusi kuolevaista tasa-arvoisina valkoisissa, soisi sen unen jatkuvan.

Shakespearen teksti nauraa tietysti meidän kuolevaisten kustannuksella. Rakastutaan päätä pahkaa, ihan tuosta vain yhtenä aamuna ja sen jälkeen kaikki järki onkin tiessään. Joku aamu silmät sitten avautuvat ja kaikki koettu alkaakin tuntua unelta. Näytelmä sisältää myös paljon viitteitä rakkauteen ja seksuaalisuuteen, joten Leskisen tulkintaan tuomat viittaukset rakkauden moninaisuuteen sopivat teokseen mainiosti. Unihan on aina matka alitajuiseen.
Ryhmäteatteri, Kesäyön uni. Valokuva Tanja Ahola.

Noora Dadun työskentely Lysanderin roolissa tekee vaikutuksen. Dadu tulkitsee kaikki rakastumiset niin hulvattoman totisella otteella, että pakosta naurattaa. Dadun näyttelijäntyö sulautuu moneksi ja nyt hän tavoittaa rooliinsa jotain hyvin aidonoloista nuorena miehenä rakastumisen osuessa kohdalle, jollakin tavalla paljaan ja hyvällä tavalla yksinkertaisen näyttelijäntyön kautta. Dadu on lavalla juuri niin tosissaan kuin Kesäyön uneen kuuluukin.

Sari Mällinen on nähty monessa roolissa, Ryhmiksessä ja KOMissa. Puckin rooli ei ole niitä ensimmäisiä, jota hänen näyttelijän luonteeseensa ajattelisi sopivaksi, mutta täytyy sanoa, että Mällinen tekee vakuuttavaa työtä Puckina. Mällisen Puck putkahtelee sieltä täältä näyttämölle ja tavoittaa Puckin omapäisyyden ja hassuttelevuuden hyvin.

Pukusuunnittelun tehnyt Niina Pasanen on onnistunut tuomaan Suomenlinnan näyttämölle huikeat asukokonaisuudet keijujen sateenkaaren värisistä mekoista aina Oberonin ja Titanian mielikuvituksellisiin ja näyttäviin metsän kuninkaan ja kuningattaren fantasia-asuihin.

Ryhmäteatterin Kesäyön uni on hauska, höpsö ja näyttävä tulkinta ajattomasta klassikosta, joka puolustaa mielikuvituksen ja rakkauden merkitystä sekä niiden tärkeyttä kaiken arkisen keskellä.

Ryhmäteattteri – Kesäyön uni. Ensi-ilta 18.6.2016 Suomenlinnassa. Esityksiä 31.8.2016 asti. Näytelmän kotisivu.

Suomennos: Lauri Sipari
Ohjaus: Esa Leskinen

Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää

Sävellys: Samuli Laiho
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney