Toivoa on!

Ihmiskunta on vajonnut pitkään sotaan, murheeseen ja tuskaan. Pessin (Teemu Tuohimaa), tuon usein niin huolestuneen peikon ja muiden metsäneläinten täytyy yrittää selviytyä kotimetsässään parhaan kykynsä mukaan. Sitten yllättäen, kaukaa sateenkaaren tuolta puolen saapuu pieni ja hohtava Illusia-keiju (Sanna Vellava). Maailma heidän ympärillään on rankka. Edes eläinkunta ei aina ole ystävällinen heitä kohtaan.

Cirko-festivaalin ohjelmistossa Helsingin Suvilahdessa nähtiin Pirjo Yli-Maunulan koreografia ja ohjaus Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -teoksesta. Yli-Maunulan tulkinta koostuu modernista sirkustaiteesta, tanssista ja musiikista. Tekstiä ei nyt ole. Itselleni teos on tärkeä monesta syystä. Se on ensimmäinen näkemäni teatteriesitys ja jättänyt vahvan muistijäljen Oulun Kaupunginteatterissa 70-luvun puolivälissä. Nyt Cirkossa minut valtasi lämmin tunne kaikkien katsomossa aamutuimaan istuneiden päiväkotilasten ympäröimänä.

Odotukseni olivat korkealla. Viime vuosina teosta on esitetty harvakseltaan. Yli-Maunulan teos tuo näyttämölle visuaalisesti runsaan, mystisen maailman ja onnistuu luomaan hyvin samankaltaisen tunnelman Kokon alkuperäisteoksen tekstin kanssa. Se tuntuu ihmeelliseltä ja kokemus on vaikuttava. Sanoja ei nyt tarvita. Sekä lapset että minä saamme kokea vaikuttavan tulkinnan Pessistä ja Illusiasta.

Yli-Maunulan Pessi ja Illusia puhuttelee ja koskettaa. Esitys on visuaalisesti näyttävä monella tapaa. Oulun Kaupunginteatterin pitkäaikaisen pukusuunnittelija Pirjo Valisen puvustus ja lavastus pysäyttävät ihastelemaan. Ne ovat yhtä aikaa karhean vähäeleisiä ja kuitenkin sadun maailmaan kuuluvia, kiehtovia ja yllätyksellisiä. Valisen lavastus ja puvustus hyödyntävät paperia ja pahvia taidokkaalla tavalla.

Cirko-festivaali: Pessi ja Illusia. Valokuva: Pekka Mäkinen.

Paperista ja esimerkiksi ristilukin näyttävistä pahviputkijaloista saadaan elementtejä myös Aake Oksalan äänimaailmaa. Se on muiltakin osin rikas. Uhkaava, ulkopuolisen maailman kumu ja pauhu kuuluvat tilassa. Kyösti Salmijärven ja Markus Lampelan esittämän musiikki ja Oksalan äänimaailma yhdistyvät välillä lyyrisesti.

Näyttämötilaan saadaan jännitteitä, joita teos tarvitsee ja joista mystinen tunnelma osaltaan rakentuu. Jukka Huitilan valosuunnittelu, jota maaliskuun lopulla nähtiin Helsingin Kaupunginteatterin ja Zodiakin Jemina - The Great American Show -teoksessa, luo sopivasti hämäriä, jännittäviä nurkkia ja katveita. Illusian laskeutuessa näyttämölle nähdään taidokkaasti valoilla toteutettu sateenkaari.

Tanssi- ja sirkustaiteilijaryhmä on saanut toteutettavakseen fyysisesti vaativan koreografian. He tulkitsevat sen liikekielessään voimakkaan karrikoiden. Pessi-peikon yhtä lailla vikkelä ja pehmoinen pyöreys kuin maailmaa pohtiva ajatus näkyy Teemu Tuohimaan tavassa sinkoilla ja taas äkkiä pysähtyä, pyörähdellä ja ihmetellä. Sanna Vellavan Illusian alastulo maan päälle on ihailtava suoritus. Myös Milla Virtasen ja Katri Lausjärven hämähäkit saavat liikeilmaisuunsa hämismäistä, pitkäraajaista muotoa.

Teoksen loppu on oivalta. Illusia on joutunut jäämään maan päälle, menettänyt raukka siipensäkin kavalan ristilukin hyökkäyksessä. Tulee talvi. Valisen lavastus tuo näyttämölle pitkiä valkeita papereita, joihin metsäneläimet talviunilleen kietoutuvat. Niin myös Pessi ja Illusia. Talven aikana he saavat lapsen. Kevään lopulta tullessa esiintyjät alkavat silputa papereita paloiksi ja heittelevät niitä kevätriemussaan katsomoon lapsikatsojien päälle. Ainakin omassa näytöksessäni lapset innostuivat tästä niin, että kohta he riemusta kiljuen olivat pitkin näyttämöä papereiden perässä. Näin näyttämöllä useita iloisia ja innostuneita, karvattomia ja siivettömiä uusia ihmisiä. Niin suuri määrä toivoa.

Näin teoksen osana Cirko-festivaalia 16.5.2017

Pessi ja Illusia
Ensi-ilta: 4.11.2015 Kulttuuritalo Valve, Oulu

Ohjaus, koreografia, tuotanto: Pirjo Yli-Maunula
Koreografia yhteistyössä esiintyjien kanssa: Sanna Vellava, Katja Kortström (sirkustaiteilijat), Milla Virtanen, Teemu Tuohimaa, Katri Lausjärvi (tanssijat)
Muusikot: Kyösti Salmijärvi, Markus Lampela
Valosuunnittelu: Jukka Huitila
Äänisuunnittelu: Aake Otsala
Puvustus ja lavastus: Pirjo Valinen
Assistentti: Heidi Kesti
Apulaisohjaaja: Milla Virtanen
Teoksen ideoinnissa mukana: Ilona Jäntti
Yhteistyössä: JoJo – Oulun Tanssin Keskus, kulttuuritalo Valve
Tukijat: Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, Wihurin rahasto, Oulun Valistustalorahasto

Elokuvailta teatterilavalla

On perjantai-ilta. Hetki ennen Mieletön elokuvan historia -esitystä tunnelma Linnateatterin ravintolateatterissa on odottava ja kupliva. Paikalla on iloisesti jutustelevia työ- ja kaveriporukoita. Itse Linnateatterin ensikertalaisena kyselen vierustovereilta aikaisemmista Mieletön-saagan esityksistä ja saan innostuneita ja seikkaperäisiäkin selvityksiä aiemmista näytelmistä. Käyn vielä hakemassa juoman baarista ja kohta valot jo himmenevät ja sukellus elokuvaan teatterilavalla starttaa.

Ajatus elokuvan historiasta teatterinlavalla on mielenkiintoinen. Mieletön elokuvan historia teoksen on Turun Linnateatteriin käsikirjoittanut Mikko Koivusalo. Ohjaus on Kalle Lambergin. Esityksen näyttämökuva ja lavastus ovat varsin vähäeleisiä. Muutama perinteinen filmikela koteloineen ja valkokangas. Valkokangasta esityksessä hyödynnetään kuva- ja videoprojisointeihin. Niukka lavastus antaa tilaa näyttelijöille ja heidän hulvattomille hahmoilleen. Esityksen parasta antia onkin näyttelijätrion, Miska Kaukonen, Valtteri Roiha ja Linda Wiklund, vahva yhteispeli ja saumaton, kollegaa kuunteleva ja toisten näyttelijäntyötä tukeva esiintyminen.

Linnateatteri, Mieletön elokuvan historia. Valokuva: Otto-Ville Väätäinen.

Turkulaisyleisö nauttii lavalle singahtavista hahmoista, jotka parodioivat elokuvan maailmaan monella tapaa. Käsikirjoituksen varsin populaari ote aiheeseen löytää hyvin tarttumapintansa teatteriravintolan yleisöstä. Parhaimmillaan esitys ja Koivusalon käsikirjoitus ovat ironisoidessaan Suomi-filmejä eri aikoina ja kaurismäkeläistä suloista kurjuutta. Esitykseen istuu hyvin myös paikallisuus. Ei-turkulaisella osa tästä voi mennä hieman ohi, mutta selvästi se iskee nauruhermoon Turkua, sen paikallishistoriaa ja nykypäivää tunteville.

Mieletön elokuvan historia sisältää myös joukon kriittisempiä kommentteja elokuvaan ja elokuvataiteen nykytilaan. Miten onkaan mahdollista, että suurin osa elokuvista tuijotetaan nykyisin pieniltä läppärin, tabletin tai jopa kännykän ruuduilta? Voiko näin saavuttaa lähellekään saman katsomiskokemuksen kuin isolta valkokankaalta elokuvateatterin pimeydessä? Valkokangasformaattiin elokuva on kuitenkin luotu. Niin, ja miten on mahdollista, että Turunkin kokoisessa kaupungissa elokuvateattereiden määrä on romahtanut niin, ettei enää tarvita edes kaikkia yhden käden sormia niiden laskemiseen?

Näytelmän esiintyjäkolmikko, heidän välillä lähes lennosta vaihtuvat roolihahmot ja vahva hahmojen tyypittely uppoavat selvästi teatteriravintolan katsojiin. Omat odotukseni ennen esitystä olivat ehkä hieman toisen tyyppiset. Odotin käsikirjoitukselta enemmän elokuvan klassikoiden esiin nostamista ja elokuvan kultakauden laajempaa käsittelyä. Nyt ote on selvästi nykykatsojalle ja niin sanotusti suurelle yleisölle tutummissa teemoissa ja suosikkielokuvissa. Teos kyllä antaa sinänsä kattavasti kuvaa elokuvan historian kehityksestä mykkäfilmeistä aina nykypäivän erikoistehosteisiin asti. Oma ansionsa on myös esityksen vahva turkulainen sävy ja Turun rooli elokuvan historiassa pääsee teoksessa esille. Pariin tunnin esitykseen mahtuu tietysti aina vain rajallinen määrä aiheita.

Mieletön elokuvan historia tarjoilee viihdyttävän ja rentouttavan parituntisen. Teatteriravintolan yleisön poistuessa paikalta, osan vielä jäädessä nauttimaan ravintolan ja baarin antimista, on puheen sorinasta ja juuri nähdyn esityksen kommentoinnista pääteltävissä, että nauruhermoja on kutkuteltu ja erityisesti näyttelijätrion taitava työ saa kiittäviä kommentteja. Siihen on helppo yhtyä.

Linnateatteri: Mieletön elokuvan historia.
Ensi-ilta 16.3.2017, esityksiä 9.12.2017 asti. Esityksen kotisivu.
Ohjaus: Kalle Lamberg
Käsikirjoitus: Mikko Koivusalo
Rooleissa: Miska Kaukonen, Valtteri Roiha ja Linda Wiklund