Juha Kukkosen ohjaus on kuvaus psykiatrisen osaston jokapäiväisestä elämästä. Dale Wassermannin dramatisointi perustuu Ken Kesyn kuuluisaan romaaniin. Monille katsojille kirjaa tutumpi on Miloš Formanin palkittu elokuvaversio vuodelta 1975.
Kukkosen tulkinta tuntuu seurailevan vahvasti elokuvaversiota. Ohjaukseen olisi toivonut rohkeampaa uutta näkökulmaa ja tuoreempaa otetta. Nyt tuntuu, ettei ohjaus löydä teokseen riittävästi uutta kosketuspintaa ja kerrontatapaa. Näin katsomiskokemus jää osin etäiseksi. Intensiivinen näyttelijäntyö ja tematiikan ajankohtaisuus nousevat nyt keskiöön ja tekevät esityksestä merkityksellisen ja mielenkiintoisen.
Näytelmässä hoitaja Ratched (Minna Suuronen) on ottanut osastollaan käyttöön uusia, edistyksellisiäkin hoitomenetelmiä. Siitä huolimatta hän johtaa osaston toimintaa autoritarisesti, näennäisdemokraattisen sumuverhon takaa mielivaltaisesti, milloin palkiten, milloin häpeällä leimaten.
Hoidokkeina sairaalassa on koko joukko toinen toistaan persoonallisempia hahmoja. Hoitolaitoksen arkea saapuu sekoittamaan ja haastamaan Randel P. McMurphy (Robin Svartström). Hän saakin herätettyä muut osaston potilaat mielisairaalakoomasta, mutta seuraukset ovat monilta osin myös kohtalokkaat.
Juha Kukkosen ohjauksessa uutta on, että osa alkuteoksen henkilöistä on muutettu naisrooleiksi. Ryhmiskonkari Tiia Louste rakentaa tarkan kuvauksen onnettoman avioliiton vuoksi sairaalassa olevasta professori Hardingista. Lousteen professori on samaan aikaan sekä herkkä ja hauras että vahva, potilasyhteisöä rakentava hahmo.
 |
| Ryhmäteatteri: Yksi lensi yli käenpesän. Valokuva: Mitro Härkönen. |
Minna Suuronen rakentaa intensiivisen roolinsa lähes konemaisesta, työlleen omistautuneesta Iso Hoitajasta vähin ulkoisin elein, mutta tarkoin ajatuksen piirroin. McMurhpy tuo tullessaan osastolle tuulahduksen vapautta. Tämän Robin Svartströmin tulkitsee osuvan rohkeasti myös fyysisen näyttelijäntyönsä kautta. Hän löytää rooliinsa sopivan häröilyn, jolla haastaa sairaalan hierarkian ja vallankäytön rakenteet.
Janne Siltavuori on lavastanut Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeen näyttämölle osuvan kulahtaneen mielisairaalamiljöön, jota Ville Mäkelän laitosmainen loisteputkivalaistus ja siihen läheisesti liittyvä äänimaailma (Jussi Kärkkäinen) täydentävät.
Yksi lensi yli käenpesän on myös kertomus mielisairaanhoidon historiasta ja kehityksestä. Se sijoittuu aikaan, jolloin Yhdysvalloissa puhalsivat uudet tuulet psykiatrisessa hoidossa ja askel avohoidon lisäämiseen oli jo otettu. Tätäkin taustaa vasten Keseyn alkuperäisteksti on osuva. Näennäisen edistyksellisessä ympäristössä potilasdemokratiakin jää lopulta näennäiseksi. Tässä mielessä esityksen teema on tietysti mitä ajankohtaisin. Hierarkkisen vallan väärinkäyttöä löytyy valitettavasti niin taiteen, tieteen, elinkeinoelämän kuin arkielämän piiristä. Tämän tematiikan esitys nostaa käsin kosketeltavasti esiin ja katsojan ajatuksiin.
Ryhmäteatteri
Wessermann – Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
Ensi-ilta Suomenlinnan kesäteatterissa 8.6.2018. Esityksiä 1.9 2018 asti
Ken Keseyn romaanin pohjalta näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman.
Suomennos: Sami Parkkinen
Ohjaus: Juha Kukkonen
Rooleissa: Robin Svartström, Minna Suuronen, Robert Kock, Wanda Dubiel, Tommi Eronen, Amira Khalifa, Tiia Louste, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Alex Anton (TeaK) ja Jutta Järvinen (TeaK).
Lavastus: Janne Siltavuori
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu: Ninja Pasanen
Maskeeraussuunnittelu: Ari Haapaniemi