Turkka kuolee – Teatterikesän odotettu kantaesitys purkaa turkkalaisuuden vaikutusta suomalaiseen teatteriin

Turkka kuolee -esityksen alussa näyttämöllä on kolme kynttilää kuin alttarilla. Valkokankaalle on projisoituna ”Jouko Turkka 1942-2016” ja etunurkassa on Teatterikorkeakoulun juhlasalin puhujanpönttö mikrofoneineen. Onko luvassa tribuutti? Esitelmä Turkan merkityksestä suomalaiselle teatterille?

Vähän tähän tyyliin esitys kyllä alkaa. Ruusu Haarla ja Julia Lappalainen kertovat Turkan taustoja, sekä Seinäjoen, Joensuun ja Helsingin Kaupunginteatterin vuosia ohjaajana ja teatterinjohtajana. Tätäkö tässä nyt on luvassa? Luentoa Jouko Turkasta ja hänen tekemisistään?

Ei sentään. Pian videolta nähdään näyttämön takaa myös Haarlan esittämä Jouko Turkka mielipiteineen tällaisesta esityksestä. Alkaa muodostua kuva näytelmän lähes absurdista päähenkilöstä, 1980-luvun Teatterikorkeakoulun professorista ja rehtorista. Siitä, mitä tapahtui ja miten kaikki tapahtunut oli ylipäänsä mahdollista.

Teatterikesän juhlavuoden kunniaksi Tampereella sai kantaesityksensä uusi kotimainen näyttämöteos Turkka kuolee. Teoksen konsepti ja käsikirjoitus ovat Haarlan ja Lappalaisen. Haarla on lisäksi dramatisoinut ja ohjannut teoksen. Käsikirjoitus pohjaa laajaan lähdeaineistoon ja keskittyy kuvaamaan Turkan myrskyisiä vuosia TeaKissa 1981-1988. Mukana tausta-aineistossa on opinnäyteitä Turkan työstä ja taiteesta, lehtiartikkeleita ja -haastatteluja, Turkan oppilaiden videohaastatteluja ja paljon muuta. Tuoreimpana mukaan on mahtunut myös Maria Roihan kirja Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja tältä vuodelta.

Näyttämöllä kaksikko esittelee Turkan teatteritaivalta ja Teatterikorkeakoulun aikaa laajasti muun muassa ajan lehtiartikkelien, kohuotsikoiden ja videoiden kautta. Välillä Haarlan esittämä Turkka pelmahtaa näyttämölle kommentoimaan kaikkea näkemäänsä.

Turkka kuolee. Valokuva: Carolin Büttner / Tampereen Teatterikesä.

Haarlan ja Fabian Nybergin toteuttamilla videolla ääneen pääsevät Turkan oppilaista Satu Silvo, Katja Kiuru ja henkilö, joka ei halunnut nimeään julkistettavaksi, mutta on Turkan ajan tunteville varsin helposti pääteltävissä. Suhdettaan edesmenneeseen teatteriguruun pääsee pohtimaan myös Turkan 80-luvun lopulla ohjaaman kohusarjan, Seitsemän veljeksen, nimekäs näyttelijäjoukko. Mainiosti videolla nuoren polven näyttelijät esittävät parin vuoden takaista muisteloa, jossa Turkan oppilaat kävivät läpi suhdettaan ohjaajaan.

Turkka kuolee -esitys on tulkinta Turkan ajasta Teatterikorkeakoulussa ja hänen merkityksestään suomaiselle teatterikentälle. Se avaa erityisesti nuoremmalle teatterista kiinnostuneelle sukupolvelle Turkan aikaa ja työtä sekä siihen liittyviä ristiriitaisia tulkintoja. Mihinkään kovin räväkkään Turkan ”ruumiinavaukseen” esitys ei yllä. Varsinkin aikakautta tunteville kaikki tuntuu jo kovin tutulta.

Turkka kuolee purkaa myös taas ajankohtaista taiteen miehistä neromyyttiä monella tapaa. Se kysyy oikeutetusti Turkan rajun työtavan hintaa. Miten neromyytti syntyi ja ketkä olivat ja ovat kaiken maksumiehiä vielä tänä päivänäkin? Mikä on Turkan tekojen inhimillinen hinta?

Jos katsoo Turkan johtamis- ja työskentelytapoja TeaKissa nykyhetkestä käsin, niin täytyyhän asioiden vaikkapa nykyopiskelijoiden näkövinkkelistä näyttää lähinnä käsittämättömiltä. Miten voi olla mahdollista, että koulun rehtori huorittelee, käyttäytyy uhkaavasti ja jopa väkivaltaisesti opiskelijoitaan kohtaan?

Osin tausta-aineiston massiivisuudesta johtuen alun perin kaksi ja puolituntinen esitys paisui kolmeen tuntiin ja varttiin. Eikä mikään ihme. Kun Turkan aikaa pohtii ja valottaa on hyväkin kuunnella laajaa otantaa aikalaisia. Vain näin voi syntyä se varsin objektiivinen kuva, jonka Haarla ja Lappalainen onnistuvat esityksessään tavoittamaan. Kuva mestarillisesta teatterintekijästä, jonka työtavat ja persoona synnyttivät erinomaista teatteria, mutta kylvivät ympäristöönsä myös ahdistusta, pelkoa ja henkistä pahaa oloa.

Reilu kolmituntisessa teoksessa on melkoinen tekstimassa hallittavaksi. Ensi-illassa esiintyjät eivät olleet vielä ihan täysin sisäitäneet tekstiä kaikilta osin. Teoksen tulkinta varmasti myös tiivistyy tulevien esityskertojen myötä. Samoin uskon näyttelijöiden ilmaisun hioutuvan ja teoksen näin parantuvan lisäesitysten myötä. Täällä erää esityksestä jäi paikoin hieman raakilemainen vaikutelma, joka toivottavasti jää pois teoksen kypsyessä ja hioutuessa. Turkka kuolee -teosta esitetään Helsingissä Korjaamolla elokuussa 2018 sekä keväällä 2019 Kansallisteatterissa.


Haarla & Lappalainen: Turkka kuolee
Kantaesitys 9.8.2018 Tampereen Teatterikesässä, Frencell-näyttämöllä
Yhteistyössä Tampereen Teatterikesä, Suomen Kansallisteatteri & Tampereen Teatteri

Esityskonsepti ja käsikirjoitus: Ruusu Haarla & Julia Lappalainen
Ohjaus ja dramatisointi: Ruusu Haarla
Näyttämöllä: Ruusu Haarla & Julia Lappalainen
Valosuunnittelu: Fabian Nyberg
Videot: Ruusu Haarla & Fabian Nyberg

Tampereen Teatterikesä – 50 vuotta!

Tampereella on parhaillaan käynnissä viideskymmenes teatterikesä. 50-vuotisjuhlafestivaali tuo Tampereelle kotimaisen teatteri parhaimmiston lisäksi jälleen myös mielenkiintoisia ulkomaisia vieraita. Perinteikkään teatterifestivaalin virallisia avajaisia vietettiin tiistaina Laikunlavalla, Tammerkosken partaalla. Sinne tervehdyksensä toi tapahtuman taiteellisen johdon lisäksi myös aina hurmaava näyttelijälegenda, vastikään kunniatohtorin arvon saanut, Seela Sella.

Teatterikesän ytimen muodostaa sen pääohjelmisto. Sen on valinnut festivaalin taiteellinen johtoryhmä Hilkka-Liisa Iivanainen, Miko Jaakkola ja Aleksis Meaney yhdessä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin kanssa. Pääohjelmisto koostuu 20 korkeatasoisesta esityksestä, joista kolmasosa on ulkomailta. Sen lisäksi Teatterikesän ohjelmistossa on tänäkin vuonna seminaareja teatterin ammattilaisille ja runsas kattaus oheisohjelmaa kuten ohjelmateltan tapahtumat, Encorebanan ravintolatapahtumat ja OFF Tampere ohjelmisto, joka kokoaa Teatterikesän yhteyteen laajan kirjon esitystaidetta. Erityispiirteensä juhlavuoden ohjelmistoon tuovat erilaiset 50-vuotisjuhliin liittyvät tapahtumat, muistelot ja näyttelyt.

Seela Sella Tampereen Teatterikesän avajaisissa 7.8.2018. Valokuva: Daniel Paul.

Teatterikesän pääohjelmisto on aihepiiriltään laaja. Tapahtuman juhlavuosi muistaa myös itsenäisen Suomen 100-vuotista taivalta. Ohjelmistossa nähdään muun muassa vuoden 2017 aikana ensi-iltansa saaneita Suomen vuoden 1918 sisällissotaa käsitteleviä näytelmiä. Anneli Kannnon Veriruusut-teos nähdään ohjelmistossa kahtena varsin erilaisena näyttämösovituksena. KOM-teatterin arvostelu- ja yleisömenestys Veriruusut ja Tampereen Työväen Teatterin dynaaminen Tytöt 1918 -musikaali ovat molemmat koskettavia kuvauksia traagisista tapahtumista. Myös OFF Tampere -ohjelmistossa nähdään vuoden 1918 sisällissotaa käsitteleviä esityksiä.

Toisen ajankohtaisen aihepiirin muodostavat #metoo -kampanjaa käsittelevät ja sivuavat esitykset. Amanda Palon ja Olga Palon Kilari on vavahduttava teos seksuaalisesta väkivallasta ja sen aiheuttamista mielenterveysongelmista. Samassa teemassa liikkuu myös hollantilais-suomalaisen Samira Elagozin esitys Cock, cock… Who´s there? Siinä tekijä tutkii miehen ja naisen kanssakäymisen koko spektriä hellyydestä aina seksuaaliseen välivaltaan.

Valta ihmissuhteissa ja vallan väärinkäyttö näkyy myös monessa muussa pääohjelmiston teoksessa. Parisuhteen ja avioliiton tuhoavistakin voimista nähdään Tampereen Teatterin kiitelty tulkinta Maria Jotunin klassikkoromaanista Huojuva Talo ja Hämeenlinnan Kaupunginteatterin väkevä sovitus Ingmar Bergmanin draamasta Kohtauksia eräästä avioliitosta.
Itse odotan innolla unkarilaisen dollardaddy´s -ryhmän Chekhov-esitystä. Maineeseen noussut ryhmä on tarttunut klassikkoteoksiin aivan uudella, yllätyksellisellä otteella. Mitä on odotettavissa, kun Kirsikkapuisto ja Lokki yhdistyvät yhdeksi teokseksi, johon aineksia napataan myös muista Tšehovin näytelmistä?

Toinen tämän vuotisen Teatterikesän kohokohta tulee varmasti olemaan myös odotettu kantaesitys Turkka kuolee. Ohjaaja Ruusu Haarlan ja näyttelijä Julia Lappalaisen yhteisteos nostaa käsittelyyn kiistellyn ja ihaillun Jouko Turkan vaikutuksen suomalaisen nykyteatteriin. Luvassa on varmaankin ainakin miehisen taiteilijaneromyytin purkua ja uusia avauksia suomalaiseen teatteriin vahvasti vaikuttaneen ohjaajalegendan persoonaan ja hänen tekojensa vaikutuksiin nykyteatterin kentällä.