Syöpäsi minussa -teoksen koreografi ja sen ohjannut Ismo-Pekka Heikinheimo on tarttunut herkkään ja henkilökohtaiseen aiheeseen – puolison syöpään. Hän käsittelee teoksessaan sitä, miten läheinen kokee rakkaimpansa vaikean sairauden. Miten läheinen kohtaa syövän ja siihen sairastuneen, kun joutuu elämään itsekin läpi valtavan tunnemyrskyn ja pitää silti olla tukena toiselle.
Heikinheimon lähipiirissä on useampia syöpätapauksia. Hänen puolisonsa sairastui syöpään alkuvuodesta 2019. Puoliso kävi läpi monenlaiset rankat syöpähoidot ja jopa radikaalin leikkauksen. Hän voi tänä päivänä hyvin.
Syöpäsi minussa on uusi ja tuore avaus. Heikinheimon ohjaus ja koreografia Kulttuurikeskus Caisassa liittyvät viime vuosina esittävissä taiteissa paljon nähtyyn omakohtaisuuteen. Taiteilijat ovat tuoneet kukin omalla tavallaan esiin itseään ja muun muassa sairauksiaan. Tosin ei niinkään läheisimpien kokemuksia, kuten Heikinheimo nyt tuo ja se avaa vakavaan sairauteen uudenlaisia ja tuoreita näkökulmia.
Läsnä teoksessa ovat vahvasti niin epäusko, epätoivo kuin järkyttävä kuoleman pelkokin. Läsnä ovat onneksi myös toivo ja ennen kaikkea oman elämän kaikkein rakkaimman ihmisen tukeminen.
Tanssija Tanja Illukka aloittaa Syöpäsi minussa -teoksen siitä hetkestä, kun kuulee itselleen läheisimmän ihmisen syövästä. Uutinen on niin tyrmäävä, että se on yritettävä pilkkoa pienemmäksi. Illukka aloittaa askel kerrallaan, edes takaisin näyttämön takakulmassa selin yleisöön liikkuen. Vaikka kuinka yrittää, niin mielen ja siten myös koreografian valtaa epäusko, kohta myös suoranainen kauhu.
Tämä ei ole totta! Miksi tämä tapahtuu meille? Vaikka Illukka on yksin näyttämöllä tulkitsemassa vakavasti sairastuneen puolison valtavaa tunneskaalaa, voi teoksen koreografiassa aistia vahvasti myös itse sairastuneen läsnäolon. Niin intensiivisen kosketeltava sen katsomoon välittämä tunne on.
Vahvasti jo alussa niin liikekielessä kuin koko näyttämötoteutuksessa näkyy, että monet positiiviset ja negatiiviset ajatukset usein limittyvät syöpään sairastuneen läheisen mielessä. Valkoinen ja musta muodostavat monia harmaan sävyjä. Jopa Sami Korhosen puvustuksessa ja Simon le Roux´n lavastuksessa.
Näissä harmaan sävyissä Heikinheimon teos pystyy välittämään vahvasti sen, miten kaikesta rankastikin koetusta muodostuu kuitenkin elämän elämäksi tekevä voima.
Miten syöpään sairastuneen läheisin ihminen kokeen sairauden tilanteessa, jossa pitää sekä pystyä olemaan sairastuneen tukena että käsittelemään itse samat kokemukset? Miten sen voi ilmaista tanssin keinoin?
Siinä missä Jouko Kyhälän sävellys ja musiikin esitys löytää ensi alkuun jopa piazzollamaisen harmonisia säveliä, valtaa kaiken musiikissakin kohta sama kauhu. Hengästys, huohottava epätoivo ja paniikki valtaavat niin Kyhälän musiikin kuin Illukan liikekielen.
Tanja Illukka löytää tulkintaansa syöpään sairastuneen lähimmäisen hämmästyttävän hienosti. Erityisesti mieleen painuu syöpäsairaan leikkaukseen lähtö punaisine valoineen. Kun kuolema ja sen pelko tulevat entistäkin lähimmäksi. Siinä hetkessä ei koreografiassa tai Illukan tulkinnassa ole mitään mihin tukea. Keskellä lattiaa, lopulta täysin romahtaen.
Silti sieltäkin noustaan ylös. Heikinheimon teoksen ja sen säveltäneen Jouko Kyhälän loppu on toivoa antava. Illukan liikekieli löytää hienosti sen, miten tukea toista. Ilmaisuun ja liikkeeseen palaa harmonia ja rakkaus.
Syöpäsi minussa. Ensi-ilta Kulttuurikeskus Caisassa 22.09.2020
Koreografia, konsepti ja ohjaus:
Ismo-Pekka Heikinheimo
Tanssi: Tanja Illukka
Musiikin sävellys ja esitys: Jouko Kyhälä
Valosuunnittelu: Jukka Huitila
Pukusuunnittelu: Sami Korhonen
Lavastus: Simon le Roux
Valokuvat: Sakari Viika
Ismo Dance Company yhteistyössä Kulttuurikeskus
Caisan kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti