KOM-teatterin syvästi koskettava Veriruusut

Miten lähestyä sadan vuoden takaisia traagisia tapahtumia tuomitsematta ja silti myötätuntoisesti? Lauri Maijalan KOM-teatteriin dramatisoima ja ohjaama Veriruusut on koskettava ja taidokkaasti toteutettu tulkinta rankasta aiheesta, vuoden 1918 kevään sisällissodasta.

Jo Veriruusujen näyttämöasetelma koskettaa varmasti. Se on yhtä aikaa paljas ja niin voimakas, että mieleen hiipii pian ajatus siitä, että tulkinta ja sen näyttämölle taikovat tekijät ovat halunneetkin suunnata teoksen viestin suoraan ja kiertelemättä yleisölle. Koskettavasti ja suurella ymmärryksellä se katsomoon välittyy. 

Veriruusut-teoksen lopussa punakaartin naiset on vangittu, osa jo teloitettu. Päähenkilö Siikri (Helmi-Leena Nummela) on ottanut taistelutoverinsa vauvan huollettavakseen ja anelee Hennalan vankileirillä valkoista naista (Eeva Soivio) ottamaan lapsen. Kaikki suoraan katsomon suuntaan. Jos tämä ei kosketa suomalaista katsojaa syvältä, niin ei kai sitten mikään.

KOM-teatterin Veriruusut onnistuu välittämään Anneli Kannon alkuteoksen (2008) tunnelman ja sävyt onnistuneesti näyttämölle. Lauri Maijalan dramatisointi ja ohjaus piirtävät vahvan ja koskettavan kuvan nuorten tyttöjen lyhyeksi jäävästä taipaleesta punakaartissa. Maijalan ohjaus koskettaa, mutta välttää hienosti myös liiallisen sentimentaalisuuden, johon Veriruusujen tulkinta voisi helposti kompastua. Ei kompastu, vaan kulkee vahvana tulkintana koko kolmituntisen esityksen läpi.

Näytelmän dramaturgian kannalta valinta keskittyä vain Kannon teoksen ensimmäiseen ja viimeiseen osaan – Valkeakoski ja Lahti –  on toimiva. Näin se pystyy selkeästi ja hyvällä draamankaarella kuvaamaan tyttöjen liittymisen kaartiin, taistelujen loppuvaiheen sekä tuhoutumisen vankileirillä. 

KOM-teatteri, Veriruusut. Valokuva: Marko Mäkinen.

Maijalan ohjauksessa Veriruusujen nuoret pääosien esittäjät pääsevät hienosti keskiöön. Tulkinta on vahvasti nuorten. On hienoa seurata, miten KOM-teatterin vakiporukka tukee nuoria vierailijoita ja näyttelijäopiskelijoita. Koko näyttelijäjoukko synnyttää tarkoin piirroin vahvan kokonaisuuden ja saa koko teoksen hengittämään voimalla.

Helmi-Leena Nummela tavoittaa hienosti nuoren Siikrin ja tekee varmaotteista näyttelijäntyötä. Hän tulkitsee epävarman, paperitehtaalle 15-vuotiaana joutuvan tytön maailmaa niin ajatuksen kuin fyysisen ilmaisunsa kautta herkästi ja kostettavasti. Nummelan lisäksi muut nuoret näyttelijät (Oona Airola, Antti Autio, Inka Reyes ja Saga Sarkola) tekevät vahvaa työtä. He saavat roolihahmoihinsa nuorten monet, yhtä lailla epävarmuuden kuin rohkeuden hetket. Heissä näkyy kaikki kaipaus, rakkaus ja pelko. Antti Aution Martti-hahmo ja hänen herkkävireisesti tulkitsema haikea musiikki koskettavat. Aution valokuvaaja Sulin on myös hykerryttävä tulkinta.   

Jos nuoret pääosissa onnistuvat, niin yhtä hyvää jälkeä nähdään useissa sivurooleissa. Juho Milonoff mielivaltaa käyttävänä hyytävänä kirkonmiehenä ja Ursula Salo röyhkeän härskinä paperitehtaan työnjohtaja Forsströminä ovat vahvasti tyypiteltyjä ja onnistuneita hahmoja. 

Markku Pätilän lavastus ja katsomoratkaisu ovat oivaltavan toimivia. Katsomoon tullaan ja sieltä lähdetään näyttämön poikki. Katsomon osien välissä on näyttämölle tuloaukko, jonka avulla korostuu monessa kohtauksessa teoksen puhuttelevuus ja jopa tarkasti suoraan katsojille suunnattu aiheen käsittely. Katsoja on osa kaikkea tapahtuvaa. Pyörivä näyttämö toimii myös mainiosti alustana kuvattaessa Valkeakosken rankkaa tehdastyötä ja paperirullien siirtelyä. 

Veriruusut on tärkeä ja viisas teos. Yksi pala muistamisen tärkeydessä ja matkassa ymmärrykseen ja eheytymiseen. Se kertoo tärkeää kansallista tarinaa. Veriruusut on rankka, mutta teatterikokemuksena vertaansa vailla.

KOM-teatteri: Veriruusut
Ensi-ilta 16.2.2018

Alkuperäisteksti: Anneli Kanto
Dramatisointi ja ohjaus: Lauri Maijala
Lavastus: Markku Pätilä
Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen
Maskeeraus: Leila Mäkynen
Valosuunnittelu: Tomi Suovankoski
Aänisuunnittelu: Jani Rapo

Rooleissa: Oona Airola, Antti Autio, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Helmi-Leena Nummela, Inka Reyes, Niko Saarela, Ursula Salo, Saga Sarkola ja Eeva Soivio