Maa on rikki!

Poistun Levoteatterin Maasta-esityksestä mietteliäänä. Jään pohtimaan sekä esityksen tematiikkaa että toteutusta. Esitys käsittelee historiallista aihettaan vähäeleisesti ja onnistuu tulkinnassaan herättämään vahvoja mielikuvia sekä kuvaamastaan ajasta, mutta myös nykyhetkestä.

Teos käsittelee Suomen nälkävuosien aikaa 1866-1868, jolloin hallat tuhoavat viljasadot ja lähes joka kymmenes suomalainen menehtyy nälän ja tautien heikentämänä. Levoteatterin Maasta-näytelmässä on kaksi näkökulmahenkilöä. Anna lähtee kotitilaltaan Pietarin radan rakennustöihin viimeisenä keinona yrittää välttyä nälkäkuolemalta. Valtiomies J.V. Snellman on varsin ulalla maan rahvaan tilanteesta ja keskittyy Suomen markan lanseeraukseen. Snellmanin vetämä kova talouslinja jättää talonpojat ja torpparit oman onnensa nojaan.

Mikael Karkkosen ohjaus on rytmiltään kutkuttavan viipyilevä ja se etenee rauhallisesti kohtauksesta toiseen. Näin se antaa tilaa ajatuksille ja oivalluksille, joita se katsojassaan herättää. Katovuodet vertautuvat nykypäivän maat rikkovaan ilmastokatastrofiin, piitaattomuus talosta taloon kulkevista ja nuivan vastaanoton saavista nälkäkerjäläisistä nykyisiin sotaan ja vainoa pakoon lähteneisiin. 

Levoteatteri - Maasta. Valokuva: 

Snellmania eivät kiinnosta nälkään kuolevat, kotinsa ja tilansa menettäneet hätää kärsivät, nämähän kelpaavat halvaksi työvoimaksi Pietarin radan rakentamiseen. Vääristyneet valtarakenteet, rahan palvonta ja piittaamattomuus, jopa häikäilemätön heikompien hyväksikäyttö ovat esityksen esiin nostamia teemoja. Kosketuspinta tämän päivän globaaliin todellisuuteen on ilmeinen. J.V. Snellmanin asema valtiomiehenä kaipaakin päivitystä. Suomen historiassa suuret nälkävuodet on lähes unohdettu koettelemus.

Karkkonen on onnistunut luomaan näyttämölle vähäeleisen tulkinnan ja yhdistämään Tuukka Pietarisen tekstin, Antti Vuorenmaan ja Eetu Palomäen äänimaailman sekä neljän näyttelijän työskentelyn vahvaksi punokseksi. Syntyy osiaan suurempi summa. Esitys, jonka tunnelma jää mieleen ja askarruttaa sopivalla tavalla vielä seuraavana päivänäkin.

Vuorenmaan ja Palomäen äänimaailman on omintakeinen ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Se tuo esitykseen niin radioaaltojen kohinaa kuin rataa rakentavan topparoikan kilkettä ja kalketta. Pietarisen käsikirjoitus on samalla tapaa tiivis. Tekstiä ei ole paljon, välillä vähääkin toistetaan, mutta tästä syntyy osa esityksen lumosta ja ytimekkyydestä.

Tulkinta ja tekijäryhmä luottavat esitykseensä eivätkä syyttä. Maasta luo vahvoja näyttämökuvia ja hengittää samaan aikaan vapaasti, rennostikin. Se ei alleviivaa tai etsi syyllisiä. Teos onnistuu luomaan vahvan ja ajatuksia herättävän katsomiskokemuksen.


Levoteatteri – Maasta. Kantaesitys KokoTeatterissa 20.6.2019.

Ohjaus: Mikael Karkkonen
Käsikirjoitus: Tuukka Pietarinen
Näyttämöllä: David Eskelinen, Emma-Mariella Kurkela, Nina Järvinen, Teemu Nieminen
Puvustus: Vita Edvards
Lavastus: Työryhmä
Äänisuunnittelu: Antti Vuorenmaa, Eetu Palomäki
Valosuunnittelu: Pinja Kokkonen
Ylimääräinen silmäpari: Miika Suonperä
Tuotanto: Heidi Bergström