Tuotantoyhtiö Androgyne Films on alkanut kuvata elokuvaa kesäisessä Suomessa ja toimittajat on kutsuttu tiedotustilaisuuteen. Elokuvan päärooleissa ovat pitkän uran Saksassa tehnyt, seitsemänkymppinen tähtinäyttelijä Ritva Kajonkoski ja hurmuri Kari-Sakari Koski eli Kasa. Tuotantoyhtiön catering-avustaja Alli vloggaa iltaisin omista tunteistaan, ajatuksistaan ja elokuvantekijöiden ihmissuhteista. Vlogit lähtevät Allin älykännystä ja läppäriltä suoraan verkkoon. Näistä aineksista lähtee liikkeelle Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria – diivan kuolema Teatteri Jurkassa. Koskela on kirjoittanut teoksen sen esittävälle Ria Katajalle. Kataja näyttelee kaikki roolit ja juuri Katajan varaan esitys rakentuukin.
 |
| Teatteri Jurkka: Das Ria – diivan kuolema. Valokuva Marko Mäkinen. |
Katajan hahmot naurattavat; Alli kaksikymppisenä vloggaajana, diivan elkeet omaava Ritva ja pelimies Kasa ovat kaikki sinänsä hykerryttävän hauskoja roolihahmoja. Ria Kataja tekee kaikki roolit erinomaisen hyvin, mutta jostakin syystä Katajaa katsellessa alkaa pikku hiljaa tulla tunne sketsihahmoista komediasarjassa.
Ei vika Katajassa ole. Kataja on monipuolinen ja todella muuntautumiskykyinen näyttelijä tässäkin esityksessä. Silmälasit, irtoviikset tai pipo – hyvin pienellä rekvisiitalla Kataja rakentaa hienosti roolihahmonsa. Mutta näytelmän käsikirjoitus alkaa kuitenkin varsin pian tuntua teennäiseltä ja komediaan ympätty, vähä vähältä paljastuva traaginen aines, jää teoksessa lopulta pintaraapaisuksi. Traagisempi ja mustempi tematiikka surusta ja syyllisyydestä olisi ansainnut käsikirjoituksessa enemmän tilaa ja syvällisempää käsittelyä. Nyt sen mukaan lätkäiseminen lähinnä ärsyttää.
Käsikirjoituksen heikkouksista huolimatta näytelmä onnistuu kuitenkin tarttumaan ajankohtaiseen teemaan sosiaalisessa mediassa itsensä näkyväksi tekemisestä. Kaikki – aivan kaikki – ladataan Facebookiin, Youtubeen, Vimeoon, Instaan, Twitteriin... Osa meistä tekee näin näkyväksi kaiken elämästään, mielenterveysongelmista lähtien. Kun yhdistetään traumaattiset kokemukset, mielenterveysongelmat ja sosiaalinen media, voi käsissä olla tikittävä aikapommi.
Näytelmän Alli, vloggaa kaiken ja on samaan aikaan hyvin yksin. Suhde elokuvan kuvauksissa mukana pyörivään poikaystävään on päättynyt eikä vanhempiinkaan ole yhteyttä. Yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys ovat aikamme ilmiöitä, joita sosiaalinen media ruokkii lisää. Individualismin aika tuottaa yhä enemmän yksinäisyyttä ja eristäytymistä toisista ihmisistä.
 |
| Teatteri Jurkka: Das Ria – diivan kuolema. Valokuva Marko Mäkinen. |
Aina voi tietysti kysyä mikä on totta? Onko somemaailmassa rakennettu kuva itsestämme vähemmän totta kuin reaalimaailman oletettu todellinen kuva? Emmekö me oikeastaan aina ole jossakin roolissa ja esittele itsestämme jotakin mielestämme hyvää ja tilanteeseen sopivaa puolta? Onko tiedotusvälineiden rakentama kuva yhtään kenestäkään totta, ainahan haastatteluistakin poimitaan jokin otsikoihin sopiva ja myyvä yksittäinen kommentti? Näin näytelmässäkin, kun elokuvan näyttelijöitä haastatellaan.
Onhan se lopulta tietysti niinkin, että oli aika mikä tahansa ja viestinnän välineet mitä tahansa, niin diivat ja diivot eivät koskaan kuole keskuudestamme.
Teatteri Jurkka Das Ria – diivan kuolema.
Kantaesitys 18.11.2015
Esityksiä 6.2.2016 asti. Teatterin kotisivu
Käsikirjoitus ja ohjaus: Minna Koskela
Roolissa: Ria Kataja
Äänisuunnittelu, lyömäsoittimet, basso: Jan Noponen
Puvustus ja rekvisiitta: Kristiina Saha
Valosuunnittelu: Saku Kaukianen ja työryhmä
"Tuulia" ja piano: Anna-Mari Kähärä
Kitara: Ahti Vänttinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti