Mykistävä Neljäntienristeys

Yksi vuoden 2016 teatteritapauksista on tässä.

Turun kaupunginteatterin Neljäntienristeys on tiheätunnelmainen ja koskettava kokonaistaideteos. Se  vie katsojan täysin mukanaan Marian, Lahjan, Kaarinan ja Onnin tarinaan. Esitys on hiottu ja mykistävä ja kaikki tekijät ovat selvästi aistineet ohjaajan pyrkimyksen. Tarina kerrotaan hienosti, yhtä aikaa kerroksellisesti ja simultaanisesti.

Ohjaaja Susanna Airaksinen ja dramaturgi Paula Salminen ovat tarttuneet isoon haasteeseen ja onnistuvat erinomaisesti luomaan Tommi Kinnusen romaanista upean näyttämösovituksen. Työryhmä loihtii Logomon lavalle sekä alkuperäisteoksen maailman että tunnelman, luoden kuitenkin täysin oman, itsenäisen teoksensa. Tuloksena on kokonaisuus, jossa osaset lavastuksesta puvustukseen ja valaistuksesta äänimaailmaan loksahtavat kohdalleen.

Turun kaupunginteatteri, Neljäntienristeys. Valokuva: Otto-Ville Väätäinen.

Sanotaan, että teatteri on ohjaajan ja näyttelijöiden taidetta. Toki on, mutta Turun Neljäntienristeystä aistiessa ymmärtää, mitä onkaan mahdollista saada aikaan silloin, kun koko tekijäryhmä onnistuu luomaan teatterin taikaa. Näyttämölle on syntynyt yhtenäinen ja ehjä kokonaisuus.

Näyttämösovituksessa tekijät onnistuvat tuomaan Kinnusen alkuperäisromaanin tärkeimmän osan, humaanin henkilökuvauksen, upealla tavalla näyttämölle. Näytelmän dramatisoinut Paula Salminen luo hienoja, vivahteikkaita kohtauksia ja samalla siirtää Kinnusen kauniin kielen Logomon näyttämölle.

Neljäntienristeyksen tarina puhuttelee varmasti monia. Se on osa Suomen historiaa. Sitä historiaa, joka kertoo muutoksesta kohti suvaitsevampaa ja monelle niin paljon helpompaa Suomea. Elämää, jossa voi täysin hyväksyä oman identiteettinsä. Tulla täysin itseksi ja jossa on mahdollisuus elää kokonaisena omana itsenä.

Teos tarkastelee yhden suvun tarinaa neljän eri henkilön kautta sadan vuoden aikaperspektiivissä. Tarinat nivoutuvat yhteen ja kokonaiskertomus kasvaa pala palalta. Tästä moniäänisyydestä, joka on onnistuttu tuomaan kirjasta näyttämöllekin, kumpuaa näytelmän kiehtovuus.

Neljä tietä, neljä henkilöä. 

Tarinassa Maria, etelässä koulutettu kätilö ja itsellinen yksinhuoltaja, joutuu lunastamaan paikkansa Kuusamon kyläyhteisössä. Maria hankkii polkupyörän, ajaa sillä hiekkateitä lapsenpäästöihin suopursun tuoksuessa ja rakennuttaa kylän komeimman talon. Maria on oman aikansa tahtonainen, joka kulkee omaa tietään. Marian tytär, Lahja on vähintään yhtä itsenäinen, saa yhtälailla aviottoman lapsen, perustaa valokuvaamon, mutta ei halua elää yksin ja nai Onnin. Onni lähtee merille ja kohtaa miehen. Onni joutuu sotaan ja kohtaa miehen. Sodan jälkeen Onni rakentaa kylän korkeimman talon – käy Oulussa ja kohtaa oululaisen nauravasilmäisen miehen. Kaarina, Lahjan miniä on sijaiskärsijä. Hän ottaa vastaan Lahjan katkeruuden, mutta myös ymmärtää löytää taustat ja syyt. Näytelmä kertoo koskettavasti hyväksytyksi tulemisen tarpeesta, yksinäisyydestä, erilaisuudesta, siitä miten valinnat ja toisaalta sattuma vaikuttavat elämään. 

Turun kaupunginteatteri, Neljäntienristeys. Valokuva: Otto-Ville Väätäinen.

Yksi alkuperäisteoksen hienouksista on, että suvun tarinaa tarkastellaan moninäkökulmaisesti, neljän eri henkilön kautta. Tämä moniäänisyys on onnistuttu monin tavoin tuomaan myös näyttämölle. Lavastus ja puvustus tukevat tätä monen ajan ja paikan simultaanisuutta.

Näytelmän pääroolien näyttelijävalinnat osuvat kohdalleen. Kirsi Tarvainen on kuin ilmetty Maria. Tarvaisen näyttelijäntyö on vahvaa ja juurevaa, äänenkäyttö persoonallista. Marian sielu heijastuu Tarvaisen äänestäkin.

Riitta Salminen tekee upean roolin Lahjana. Salminen onnistuu roolissaan erinomaisesti kuvaamaan sekä Lahjan tuskan miestään Onnia aina ja yhä vaan rakastavana vaimona ja toisaalta kaiken sen pettymyksen, katkeruuden ja kovuuden. Sen, miten kaikki tämä myrkyttää sekä oman että läheisten elämän. Salminen tuo roolihahmoonsa sen tarvitsemaa vahvuutta ja herkkyyttä pienin elein. Ajatus näkyy katsomoon asti. Salminen puristaa Lahjan persoonan hallittuun ja todella tiiviiseen ilmaisuun. Roolihahmo on niin täynnä tuskaa, katkeruutta ja vihaa, että pahaa tekee.

Ulla Reinikaisen Kaarina on hahmona erilainen. Kaarina nauttii elämästä,  tai ainakin yrittää. Kaarinan on pakko sietää ilkeää anoppiaan. Reinikainen auton ratissa ja kirjeet löytävänä miniänä tuntee ja ymmärtää. Kaarina ja Lahja ottavat yhteen vuosikymmenten ajan. Reinikainen vasaroi Kaarinaan luonnetta. Joonas Saartamon Onni on niukka, vähäeleinen ja arvoituksellinen. Onni vaikenee. Saartamo onnistuu tuomaan Onnin hahmoon sen vaatimaa tuskaisuutta ja herkkyyttä. Onni on elämän litistämä ja silti lapsirakas. Saartamo on vaistonnut Onnin ja ohjaaja on luottanut.

Turun kaupunginteatteri, Neljäntienristeys. Valokuva: Otto-Ville Väätäinen.

Airaksinen on tehnyt hienon ratkaisun siinä, että Onnin ihastuksia Czezlawia ja Wilhemiä – ja rakkautta, oululaista nauravasilmäistä – esittää sama henkilö,  Stefan Karlsson. Ratkaisu toimii hienosti ja korostaa Onnin asemaa teoksen keskushenkilönä. Airaksinen onnistuu myös lapsinäyttelijöiden ohjauksessa. Sokea Helena, Johannes-poika, Anna pienenä, Lahja-tyttö – kaikki lapsinäyttelijät ovat hyviä.

Turun Logomon teatterihallissa näyttämö on tuotu keskelle ja katsomot kahden puolen näyttämöä. Tämä tukee näytelmän moninäkökulmaisuutta hienosti ja mahdollistaa näyttämöllä kohtausten moniaikaisuudenkin. Jani Uljas on suunnitellut todella toimivan lavastuksen, joka onnistuu tukemaan näytelmän eri aikatasoja ja tuo näyttämölle kummallisesti rakennetut talot portaineen. Tuomas Lampisen pukusuunnittelu on kekseliäs ja oivaltava. Siinä on näytelmän vaatimaan kerroksellisuutta ja monitulkintaisuutta. Alta näkyy aiemmin eletty.

Turun Neljäntienristeyksessä tuli loimottaa. Esityksen valo- ja pyrotekniikan suunnittelut Tero Aalto tekee hienoa työtä. Vesi on läsnä monessa kohtauksessa. Onnin ja sen oululaisen nauravasilmäisen kirjeet ottavat valoa, sinkoilevat ilmassa ja palavat. Maa on läsnä puuna, josta Maria rakennuttaa ja Onni aina vain rakentaa. Johanna Puuperän äänimaailma ja jousisoittimiin tukeutuva musiikki soivat esityksen henkeä kuunnellen ja kokonaistaideteos täydentyy taitavasti tästä äänimaailmasta. 

Neljäntienristeys on suurenmoinen esitys. Näytelmän tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa.

Turun kaupunginteatteri
Neljäntienristeys
Kanta-esitykset Logomo-teatterissa 29.1. ja 30.1.2016. Esityskausi jatkuu 13.5.2016 saakka.

Dramatisointi Paula Salminen
Ohjaus Susanna Airaksinen
Lavastus Jani Uljas
Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
Äänisuunnittelu ja sävellys Johanna Puuperä
Valosuunnittelu Tero Aalto,
Naamioinnin suunnittelu Heli Lindholm

Rooleissa: Joonas Saartamo, Kirsi Tarvainen, Ulla Reinikainen, Riitta Salminen, Mika Kujala, Stefan Karlsson,Kimmo Rasila. 
Lasten rooleissa vuorottelevat Aamu Ahola, Ella Cancara, Sofia Cancara, Kelly Draffan, Elmeri Karlsson, Toivo Kouki, Lilian Salmi