Ystävyydestä

Kuka saa arvioida taidetta? Onko lääkärillä, insinöörillä tai myyntimiehellä ylipäänsä edes oikeutta siihen? Teatteri Helsingin ”Taide” pohtii taiteen arvoa ja sitä, kuka voi siitä jotain sanoa. Ennen kaikkea ”Taide” on kuitenkin näytelmä ystävyydestä.

Ranskalaisen Yasmina Rezan käsikirjoittama ”Taide” oli 90-luvun puolivälin hittinäytelmä, jota esitettiin useilla näyttämöillä Suomessakin. Jari Ålander on ohjannut tästä kolmen ystävyksen ja yhden täysin valkoisen taulun tarinasta uuden tulkinnan Helsingin Tervasaareen.

Ålanderin tulkinta pohtii, mitä ja miten me näemme ja katsomme taidetta. Kenen katse ja tulkinta voisi olla se objektiivinen arvio? Vai voiko ylipäänsä kukaan katsoa taidetta objektiivisesti? Kun taiteen arvioimiseen liitetään hinta ja se, onko taiteilija tunnettu vai ei, ollaan jo väärillä vesillä. Ollaanko? Onhan taide aina myös sijoitus.

Ihotautilääkärinä toimiva Serge (Timo Mann) hankkii modernin, täysin valkoisen taulun ja on maksanut siitä maltaita. Ensimmäisenä hän esittelee tauluhankintansa ystävälleen Marcille (Sami Lanki). Marc haukkuu teoksen ja kertoo asiasta myös ystävyksistä kolmannelle, Yvanille (Petteri Pennilä). Tästä lähtee liikkeelle kolmen ystävän kinastelu valkoisen taulun taiteellisesta arvosta, mutta tarkasteluun nouseekin lopulta itse ystävyys. Ystävyys, jossa alussa ollaan normaalin kohteliaita, mutta loppua kohti meno muuttuu jopa julmaksi. Sanan säilällä sivallellaan niin, että todella sattuu.

Teatteri Helsinki. "Taide". Valokuva Tiina Takala.

Sergen, Marcin ja Yvanin voi hyvin kuvitella hyviksi ystäviksi, sen verran aidon oloista säröä ja toisaalta hyvään ystävyyteen kuuluvaa luottamusta ja suorapuheisuutta näyttelijäkolmikko on hahmoihinsa saanut. Mann onnistuu rakentamaan Sergestä jupahtavan ja snobistisenkin taiteenkeräilijän, jolle Marc-ystävä voi sanoa suorat sanat taidehankinnasta.

Kolmikko laukoo toisilleen aikamoisia totuuksia. Täräytetään totuus itse kunkin persoonasta tai sanotaan suorat sanat läheisistä, mikä ei ihan aina ole sellaista kuultavaa, jonka voi sulattaa tuosta vain. Kuinka paljon ystävää, hänen persoonaansa ja hänen lähipiiriään voi arvostella niin, että ystävyys vielä säilyy? Entäpä kun ei pidä ystävän puolisosta? Sanotaanko se ystävälle suoraan päin naamaa vai ollaanko vain hiljaa?

Petteri Pennilän Yvan-hahmon monologi hääkutsukortin tiimoilta on hykerryttävä. Se on varmasti monelle katsojalle aikamoisen todentuntuinen tarina oman perheen ja suvun sisäisestä dynamiikasta. Pennilä onnistuu kolmikosta parhaiten komedian vaatimassa fyysisessä ilmaisussa, jopa ihailtavan vähäeleisesti. Mann ja Lanki eivät yllä Ålanderin ohjauksessa ihan samaan rytmiin, jolla Pennilä onnistuu tuomaan tulkintaansa Yvanina annoksen kepeyttä ja aitoutta.

Kirsi Kuneliuksen lavastus on varsin niukka, askeettinenkin, mutta antaa näin hyvin tilaa tekstille kuulua ja näyttelijöiden ilmaisulle näkyä. Lavastus sulautuu harmaan ja ruskean sävyissä paljolti myös Tervasaaren kesäteatterin katsomon harmaan kiven sävyihin ja hakee harmaudesta myös kontrastin siihen valkoiseen. Tauluja seinällä vaihtamalla pyritään luomaan kuvaa siitä, kenen luona kulloinkin ollaan. Teatteri Helsingin tulkinnassa se jää kuitenkin hieman vaillinaiseksi ja päälle liimatun oloiseksi.

Teatteri Helsingin ”Taide” on komedia kolmen miehen ystävyydestä ja toveruudesta, heidän keskinäistä suhteistaan silloin kun ystävyys kriisiytyy ja tulehtuu. Siitäkin selvitään eteenpäin ja yhä ystävinä. Mitä kaikkea kestää hyvä ystävyys?


Teatteri Helsinki "Taide" - komedia ystävyydestä.
Ensi-ilta 30.6.2016. Esityksiä 27.8.2016 asti. Näytelmän kotisivu

Kirjoittanut: Yasmina Reza
Suomennos; Arto af Hällström ja Inkeri Kivirikko
Ohjaus: Jari Ålander
Rooleissa: Sami Lanki, Timo Mann ja Petteri Pennilä
Lavastus ja puvustus: Kirsi Kunelius