torstai 26. huhtikuuta 2018

Atlantis – vakavan rempseä fantasia

Atlantista katselee lumoutuneena. Tai oikeammin sitä kokee ja ahmii kaikilla aisteilla. Katsojana on lähinnä ihmeissään teoksen yltäkylläisestä visuaalisuudesta, mutta yhtä lailla sen purevan kriittisestä yhteiskunnallisesta sanomasta ja suloisen mustasta huumorista.

Aurinkoteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotanto Atlantis on hulvaton, aikuisille katsojille tehty mielikuvitusmatka maan uumeniin, Soria Moriaan. Siellä elää värikäs joukko touhukkaita, mutta hieman yksinkertaisia kääpiöitä, heitä johtavia peikkoja sekä hurjia demoneja. Kääpiöt ovat erikoistuneet aineen eri olomuotoihin, kaasuun, laavaan, veteen – kuka mihinkin. Työnään he kaivavat tunneleita ja vapaa-ajalla maan uumenista kuuluu loputonta kumeaa rummutusta.

Atlantiksen käsikirjoittanut ja ohjannut Juha Mustanoja on tehnyt valtavan taustatyön selvittämällä muuan muassa tieteen, antiikin filosofien ja magian historiaa, Atlantiksen taruakin. Näistä aineksista, ja purevasta nyky-yhteiskuntaa peilaavasta tiedon ja tietämättömyyden kritiikistä Mustanoja on loihtinut osuvan aikuisten fantasian.

Näytelmä on reippaan poliittinen ja kutkuttavan epäkorrekti. Se on täysillä ja epäröimättä vastaan niin populismia, valeuutisia kuin yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Sen mukaan tieto kuuluu kaikille. Vain jokaisen yksilön aito ymmärrys voi kannatella tasa-arvoista ja mielekkään elämän mahdollistavaa yhteiskuntaa.

Nyky-Suomessa koulutusta ollaan elitisoimassa. Yliopistoja on säätiöitetty ja 2010 uudistetun yliopistolain myötä valta yliopistoissa on yhä harvemmilla. Perinteistä sivistysyliopistoa on ajettu alas loputtoman teknokratian korostamisen kustannuksella. Onko ihmistieteillä enää mitään paikkaa, saati arvoa tieteen kentällä?

Atlantis pohtii myös lähes sokeaa uskoa tekniseen kehitykseen ja loputtomiin, omia virheitään paikkaaviin teknisiin innovaatioihin, joita tuotantoyliopistot suoltavat ulos. Vaikka sitten ympäristön ja ihmisten – tai siis kääpiöiden – kustannuksella. Teos peilaa vahvasti nykytodellisuutta, jossa ei kyseenalaisteta tai edes ihmetellä kaiken läpitunkevan taloudellisen ajattelun tiedettä ohjaavaa vaikutusta.

Niin Pietu Pietiläisen valosuunnittelu, Noora Salmen pukusuunnittelu, Anne Karttusen lavastus kuin Kaija Heijarin maskeeraussuunnittelu luovat lavalle fantasiamaailman, joka todellakin imaisee katsojansa kääpiöiden arkeen ja vapaa-ajan puuhasteluihin. Heidän Soria Moriansa on täynnä niin pimeyttä, kullan kimallusta, kuin huuruista rakentuvia keitoksia aina ”viehkoa” napalmia myöten.


Aurinkoteatteri/Kansallisteatteri, Atlantis. Valokuva: Sakari Kiuru.

Jussi Lehtosen mainio mestarikertoja, peikko Kontrolli ja hänen kisällinsä, Roketrolli (Vilma Putro) jäsentävät tarinaa näyttämöllä ja hahmottavat katsojalle, kuka kukin on ja mikä on heidän paikkansa kaikessa touhussa. Leea Klemolan suurmanaaja Avis on yhtä aikaa synkkä näkijä ja strategi. Toisin kuin kääpiöt, kykenee hän peikkona hahmottamaan mennyttä ja tulevaa.

Klemolan roolityössä on jotain kylmäävää ja jopa etäännyttävää. Loputtomasti kääpiöitä komenteleva ja demoneihin turvautuva keskiportaan esimies ei kerää sympatiaa, edes henkilöstöjohtamisen synkimmissä syövereissä rypiessään.

Riemukkaimmillaan peikot ovat rummutelleessaan niin Ravelin Boleron rumpumarssiansa kuin hykerryttävää Istanbuleroa. Klassikoista ammentavan musiikin esitykseen on sovittanut Juuso Voltti ja laulujen sanat ovat Juha Mustanojan.

Aurinkoteatteri on koko olemassaolonsa ajan, vuodesta 1989, tehnyt esityksiä vaikeista aiheista, joilla on laajempaa yhteiskunnallista tarttumapintaa. Niin nytkin. Atlantis on vahva kommentti nykyajasta, jossa ajautuminen tietämättömyyteen ja harvainvallan kaltaiseen dystopiaan tuntuu olevan aina vain lähempänä ja lähempänä.


Aurinkoteatteri – Atlantis
Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 12.4.2018

Rooleissa: Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. J. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo

Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Mustanoja
Esitysdramaturgia: Outi Lahtinen
Lavastus: Anne Karttunen
Pukusuunnittelu: Noora Salmi
Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Musiikki: Juuso Voltti
Äänisuunnittelu: Maura Korhonen
Elokuvaus: Jyri Hakala
Erikoistehosteet: Mats Hästbacka
Naamioinnin suunnittelu: Kaija Heijari
Naamarit: Heini Maarananen
Kuvajaiset: Rasmus Vuori
Ohjaajan assistentti: Michael Panula-Ontto
Tuotanto: Birgit Aittakumpu (Aurinkoteatteri / Universum)

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kirjeitä Mosulista – syvästi inhimillinen näyttämörunoelma

Osiris-teatterin Kirjeitä Mosulista on näyttämöteos, joka täytyi tehdä. Esityksen keskeisinä teemoina ovat pakolaisten sopeutuminen nyky-Suomeen ja heidän tavallisessa arjessa kohtaamansa ilot ja surut. Teos on arvokas puheenvuoro inhimillisemmän ja ihmisarvoisemman pakolais- ja turvapaikkapolitiikan puolesta. Kirjeitä Mosulista on vahvasti ihmisyyden ja ihmisoikeuksien puolella.

Liisa Isotalon konsepti ja ohjaus rakentaa näyttämölle kauniin balladin irakilaisen miehen, Ahmedin (Omar Albajare ja Jussi Järvinen) ja suomalaisen naisen, Annan (Mira Kivelä) kohtaamisesta. Esityksen tarinoilla ja henkilöillä on todellisuuspohja, jonka päälle Isotalo on rakentanut tarinan kahden erilaisissa kulttuureissa syntyneen ja kasvaneen henkilön kohtaamisesta.

Ahmed ja Anna kohtaavat sattumalta ja yllättäen. Molemmat ovat ensin epäluuloisia ja varautuneita. Pian kohtaaminen kuitenkin muuttaa molempien elämää ja avaa heille täysin uusia näkökulmia ympäröivään todellisuuteen sekä turvapaikanhakijoiden arkeen. Ahmed tuo mukanaan kohtaamisiin myös kaiken aiemmin eletyn – pelot, muistot ja unelmat. Päähenkilö Ahmed kohtaa kirjeissä – jotka nykypäivänä ovat tietysti enemminkin videopuheluita tai snapchattiä – Mosuliin jääneen perheensä ja heidän välillä tuskaisen ja ahdistavan todellisuutensa autopommien runtelemassa arjessa.

Kirjeitä Mosulista -esityksen käsikirjoitus rakentuu pitkälti dialogista. Joko puhutusta, mutta osin myös nykyviestintävälinein tuotetusta kirjoitetusta dialogista. Dialogi on pääosin sujuvaa ja luontevaa ja toimii onnistuneesti kahdella kielellä, suomeksi ja arabiaksi.

Osiris-teatteri, Kirjeitä Mosulista. Valokuva: Stefan Bremer.

Esitys käsittelee tärkeitä teemoja. Pakolaisten sopeutuminen, turvapaikanhakuprosessi ja pakkopalautukset ovat etenkin vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen nousseet Suomessa yhteiskunnallisen keskustelun käsitellyimmiksi ja kiistellyimmiksi aiheiksi. Teatterin keinoin tematiikkaa on käsitelty jonkin verran. Osiris-teatterin vuoden takainen pöytänukketeatteriesitys Matkalla kotiin, Kansallisteatterin Toinen koti -esitys tai porilaisen Rakastajat-teatterin Karkotetut ovat kaikki ansiokkaasti ja monipuolisesti käsitelleet pakolaisuuteen liittyviä teemoja näyttämöllä.

Näytelmän käsikirjoituksessa ja ohjauksessa on myös ongelmansa. Varsinkin ensimmäisellä puoliajalla useat, liian lyhyet kohtaukset seuraavat toisiaan, mikä aiheuttaa rytmiin huohottavan tunteen. Jo muutamien kohtausten nivominen toisiinsa olisi parantanut rytmiä huomattavasti ja tuonut teokseen sen kaipaamaa rauhallisempaa otetta. Toisella puoliajalla draaman jännite toimii paremmin ja käsikirjoitus löytää myös tarkemmin osumapintaa kulttuurienvälisen kohtaamisen kipupisteistä.

Kirjeitä Mosulista -teoksessa musiikilla on keskeinen rooli. Kaisa Siiralan ja Ali Haithemin säveltämä ja esittämä musiikki soi teoksessa kauniin kuulaana. Ahmed Alalousin, Abdulrazaq Aljewarin ja Antti Tuomikosken kuva- ja videoprojisoinnit luovat tunnelmaltaan vaihtuvia näyttämökuvia levollisesta Tigris-virrasta aina Mosulin raunioihin.

Teoksen vahvana eetoksena on halu ymmärtää toiseutta, toisenlaista tapaa ajatella ja jäsentää elämää ja ympäröivää todellisuutta. Näytelmä tarkastelee päähenkilöidensä elämäntilanteita, joissa niin monet perustavaa laatua olevat kulttuuriset tekijät, kuten uskonto tai moraali, ovat ratkaisevan erilaisia. Kirjeitä Mosulista näyttää, että kaiken alta, omien ennakkoluulojen ja asenteiden takaa, voi kuitenkin nousta syvempi ymmärrys ennestään tuntematonta lähimmäistä kohtaan.


Osiris-teatteri: Kirjeitä Mosulista.
Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 4.4.2018

Ohjaus: Liisa Isotalo
Esiintyjät: Mira Kivilä; Omar Albajare; Jussi Järvinen; Kaisa Siirala; Ali Haithem
Musiikki; Kaisa Siirala; Ali Haithem
Kuvat ja videot; Ahmed Alalousi; Abdulrazaq Aljewari; Antti Tuomikoski
Lavastus; Salli Kari
Puvut; Linda Jännäri
Tuotanto; OSIRIS teatteri
Tukijat; OKM; Taike
Videolla; Olga Alajääskö; Ola Ila
Äänet; Pirkko Tiitinen
Valot; Ina Niemelä
Maalaukset; Mahmood Nazem