Yllättävä, ajatuksia herättävä ja hämmentävä. Kaikkea sitä on saksalaisen Rimini Protokoll –ryhmän Remote Helsinki. Esitys on osa Stage-festivaalin ohjelmistoa ja sitä esitetään Helsingissä pitkin kesää.
Sanat esitys ja esittää sopivat toki tähänkin teokseen, mutta saavat hieman poikkeavia merkityksiä pitkin matkaa. Kirjaimellisestikin pitkin matkaa. Kokemus alkaa Hietaniemen hautausmaalta. Esityksen reitti ja osallistujat kulkevat pitkin kantakaupunkia. En kerro tässä sen enempää reitistä tai tapahtumista sinänsä, koska en halua paljastaa teoksesta liikoja, sillä juuri yllätyksellisyydessä on osa sen voimaa ja viehätystä.
Teoksen on ohjannut Jörg Karrenbauer ja äänisuunnittelun ovat toteuttaneet Nikolas Neecke ja Ilona Marti. Rimini Protokoll on yksi Keski-Euroopan tunnetuimpia ja palkituimpia nykyteatteriryhmiä ja se on toteuttanut vastaavantyyppisiä Remote-esityksiä jo useisiin Euroopan kaupunkeihin.
50 osallistujaa, 100 minuuttia, reitti tuntematon ja määränpää Kamppi. Siinä lähes kaikki ennakkotieto, mitä osallistujilla etukäteen on. Hautausmaalla, lähellä taiteilijakukkulaa, saamme mukaamme vastaanottimen ja kuulokkeet. Koko ihmisjoukkoa ohjaa tekoäly nimeltään Sanna.
Jo hautojen äärellä Sanna pistää meidät pohtimaan kuolemaa, elämää, sen merkitystä ja yksittäisten elämiemme eroavaisuuksia. Hautausmalla kävelessämme tekoäly panee meidät miettimään myös suhdettamme kuolemaan, vainajiin, luontoon sekä kaiken katoavaisuutta. Sanna myös ryhmäyttää meidät omalla tavallaan. Koko matkan tekoäly ohjeistaa joukon liikkeitä ja matkareittiä jopa hämmentävällä tarkkuudella, suuren osan aikaa ymmärtääkseni koko ryhmään samalla tavalla, mutta ei suinkaan koko aikaa.
Sama ihmistä, luontoa ja elämää pohtiva meno jatkuu pitkin matkaa. Kun pysähdymme erääseen kadunkulmaan, niin että koko joukkiomme näkyy samaan aikaan peilistä, kysyy Sanna hieman yllättäen, kenen arvelemme joukosta joutuvan ensimmäisenä pyörätuoliin tai kenen voimien arvelemme uupuvan ensimmäisenä.
Rimini Protokoll, Remote Helsinki. Kuva: Pasi Puranen |
Matkan aikana pohdimme ja näemme ihmiseloa monessa kirjossa. Olemme osa kaupungin ihmisjoukkoa, tarkkailemme ja yhtä lailla meitä tarkkaillaan ja ihmetellään. Olemme yhtä aikaa sekä esiintyjiä että katsojia kaupungin katujen näyttämöllä. Tekoäly-Sanna myös opettaa meitä tarkkailemaan kanssakulkijoitamme ja heidän tapaansa olla, katsoa tai reagoida. Ohikulkijoiden reaktiot meihin vaihtelevat uteliaisuudesta hämmästyksen kautta tympeän vältteleviin ilmeisiin. ”Mikä lie taidehiivintä meneillään”.
Vaikka teos on henkevä ja jopa hengellinen, se ei tee sitä mitenkään vakavan ryppyotsaisesti. Välillä osoitetaan äänettömästi mieltä, välillä liikutaan ajassa ja paikassa takaperin, järjestetään juoksukilpailu puistossa, lauletaan karaokea ja tanssitaan. Kukin teokseen osallistuja heittäytyy mukaan haluamallaan tavalla ja intensiteetillä.
Teoksen äänimaailma on toteutettu taitavasti ja esityksen paikkoihin ja rytmiin erittäin sopivasti. Lokit kirkuvat juuri silloin kun niitä katukuvassakin on. Katusoittajan soitto tulvii korviin paikassa, jossa soittajan luulisi olevankin, niin että hetken ehtii jo kuvitella soiton tulevan muualta kuin tallenteelta. Taustan äänimaailma tukee vahvasti osallistujien muuta kokemusta esityksestä.
Teos päättyy toisaalta monille hyvinkin tuttuun paikkaan, mutta yhtä kaikki yllätyksellisesti. Vielä lopussa tekoäly pysäyttää meidät pohtimaan, kuka onkaan meidän elomme paimen, kuka meitä johdattaa matkallamme sekä vielä kerran kaiken ainutlaatuisuutta ja hetkellisyyttä. Remote Helsinki saa osallistujansa miettimään myös sitä, kenelle annamme vallan kontrolloida ja ohjata elämämme valintoja. Kun käännymme oikealle tai vasemmalle, mitä ja keitä on tuon valinnan taustalla?
Remote Helsinki on puhutteleva ja hätkähdyttävä esitys. Se on pienimuotoinen tutkimusmatka sekä Helsinkiin että osallistujan omaan itseensä. Se saa osallistujansa pohtimaan monia elämään liittyviä keskeisiä peruskysymyksiä pitkän aikaa esityksen jälkeenkin. Monet matkan varrella vastaan tulleet ja kanssa kulkeneet jäävät mieleen. Esityksen jälkeen olo on myös jollakin tavalla puhdistunut, kokemus on sen verran vahva ja intensiivinen.
Remote Helsinki.
Ensi-ilta 12.6.2016. Esitys on osa Stage-festivaalia. Esityksen kotisivu.
#Remotehelsinki tiimi:
Konsepti: Stefan Kaegi
Ohjaaja: Jörg Karrenbauer
Äänisuunnittelu: Nikolas Neecke, Ilona Marti
Dramaturgit: Juliane Männel, Aljoscha Begrich
Tuottaja: Alexander Weinstein
Konsultointi: Matilda von Weissenberg
Hallinto: Caroline Gentz
Puhdistunut kuvasi hyvin tätä kokemusta myös minulle. Pidin Remote Helsingistä tavattomasti, se vielä sattui hyvin päivälle jona olin väsynyt ja vähän surullinenkin, teki hyvää. Etenkin loppu sykähdytti. Mukavaa, että sinäkin kävit tämän kokemassa.
VastaaPoista