Sylvia on lempeän ironinen ja hauska komedia, joka pohtii ennen kaikkea pitkän parisuhteen, mutta myös koiranelämän arkea.
Sylvia on yhdysvaltalaisen A.R. Gurneyn kirjoittama ja Riikka Takalan onnistuneesti suomentama näytelmä. Teoksen suomi on elävää ja luontevaa puhekieltä. Oivaltavan toteutuksen Helsingin Kaupunginteatteriin on ohjannut Kari Rentola. Näytelmän Sylvia-koiraa esittää mainiosti, välillä hykerryttävän aidon koiramaisesti, Elina Aalto.
Viidenkympin villityksen seurauksena mies hankkii prätkän, toinen pistää vaimon vaihtoon. Näytelmän päähenkilö Greg (Jari Pehkonen) raahaa puistosta löytämänsä koiran, Sylvian, kotiinsa Kate-vaimolta (Heidi Herala) lupia kyselemättä. Sylvia on loputtoman utelias, leikkisä ja viisikymppistä miestä lakkaamatta palvova.
 |
| Helsingin Kaupunginteatteri: Sylvia. Valokuva Tapio Vanhatalo. |
Tästä alkaa nopeitakin käänteitä saava kertomus Sylvian sopeutumisesta uuteen kerrostalokotiinsa ja ennen kaikkea Katen suhtautumisesta uuteen perheenjäseneen. Aviomiehen ja koiran lämmin ja läheinen suhde herättää Katessa monelaisia tunteita, ei vähiten mustasukkaisuutta. Ihmiselämän perustavaa laatua olevia tunteita näytelmä pohtiikin: kiintymystä, rakkautta, mustasukkaisuutta. Teos onnistuu tulemaan inhimillisyyden äärelle, koira yhdessä pääosista. Sylvia-koira ja Gregin hänelle osoittaman kiintymys ja omistautuminen on teoksen metafora sille, miten pitkässä parisuhteessa vaikkapa aikaa vievä uusi harrastus tai uusi ystävä voivat herättää kumppanissa mustasukkaisuuden tunteita
Jari Pehkonen tekee roolinsa työpaikan pomolle suorat sanat sanovana ja Sylviaan ihastuvana Greginä luontevalla ja mutkattomalla tavalla. Pehkonen onnistuu tuomaan hahmoonsa aidon oloisesti keski-ikäisen miehen innostusta ja omistautumista uuden koiran rinnalla, huomaamatta juurikaan vaimonsa tunteita.
Heidi Heralan komediennen kyvyt tunnetaan, eikä hän petä odotuksia Katen roolissakaan. Hänen rytmitajunsa ja fyysinen näyttämötyö soveltuvat hyvin Sylvian tyyppiseen ”arkikomediaan”. Aino Seppo tekee riemukkaan hauskat sivuroolit Phyllisinä ja Leslienä.
Katariina Kirjavaisen lavastus ja puvustus istuvat mainiosti newyorkilaisen, keksi-ikäisen ja -luokkaisen pariskunnan maailmaan ja tukevat näyttömökuvaltaan hyvin teoksen tekstiä ja teoksen maailmaan..
Teos lähtee liikkeelle hieman verkkaisesti, pientä napakoittamista jäin alkupuolella kaipaamaan. Toisaalta taustat ja konteksti onnistutaan näin tuomaan katsojan tajuntaan rauhallisesti. Näytelmän draaman kaari on parhaimmillaan väliajan molemmin puolin, mutta hiipuu hieman taas loppua kohti. Sylvia on kuitenkin onnistunat, hauska ja nauruhermoja kutkutteleva teos, joka tulee varmasti lähelle monen keski-ikäisen omaa kokemusmaailmaa.
A.R. (Albert Ramsdell) Gurney: Sylvia
Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 6.4.2016
Rooleissa Elina Aalto, Heidi Herala, Jari Pehkonen, Pertti Koivula, Aino Seppo
Suomennos Riikka Takala
Ohjaus Kari Rentola
Lavastus ja puvut Katariina Kirjavainen
Valosuunnittelu Teppo Saarinen
Äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikko
Naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti