Liisa Isotalon konsepti ja ohjaus rakentaa näyttämölle kauniin balladin irakilaisen miehen, Ahmedin (Omar Albajare ja Jussi Järvinen) ja suomalaisen naisen, Annan (Mira Kivelä) kohtaamisesta. Esityksen tarinoilla ja henkilöillä on todellisuuspohja, jonka päälle Isotalo on rakentanut tarinan kahden erilaisissa kulttuureissa syntyneen ja kasvaneen henkilön kohtaamisesta.
Ahmed ja Anna kohtaavat sattumalta ja yllättäen. Molemmat ovat ensin epäluuloisia ja varautuneita. Pian kohtaaminen kuitenkin muuttaa molempien elämää ja avaa heille täysin uusia näkökulmia ympäröivään todellisuuteen sekä turvapaikanhakijoiden arkeen. Ahmed tuo mukanaan kohtaamisiin myös kaiken aiemmin eletyn – pelot, muistot ja unelmat. Päähenkilö Ahmed kohtaa kirjeissä – jotka nykypäivänä ovat tietysti enemminkin videopuheluita tai snapchattiä – Mosuliin jääneen perheensä ja heidän välillä tuskaisen ja ahdistavan todellisuutensa autopommien runtelemassa arjessa.
Kirjeitä Mosulista -esityksen käsikirjoitus rakentuu pitkälti dialogista. Joko puhutusta, mutta osin myös nykyviestintävälinein tuotetusta kirjoitetusta dialogista. Dialogi on pääosin sujuvaa ja luontevaa ja toimii onnistuneesti kahdella kielellä, suomeksi ja arabiaksi.
 |
| Osiris-teatteri, Kirjeitä Mosulista. Valokuva: Stefan Bremer. |
Esitys käsittelee tärkeitä teemoja. Pakolaisten sopeutuminen, turvapaikanhakuprosessi ja pakkopalautukset ovat etenkin vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen nousseet Suomessa yhteiskunnallisen keskustelun käsitellyimmiksi ja kiistellyimmiksi aiheiksi. Teatterin keinoin tematiikkaa on käsitelty jonkin verran. Osiris-teatterin vuoden takainen pöytänukketeatteriesitys Matkalla kotiin, Kansallisteatterin Toinen koti -esitys tai porilaisen Rakastajat-teatterin Karkotetut ovat kaikki ansiokkaasti ja monipuolisesti käsitelleet pakolaisuuteen liittyviä teemoja näyttämöllä.
Näytelmän käsikirjoituksessa ja ohjauksessa on myös ongelmansa. Varsinkin ensimmäisellä puoliajalla useat, liian lyhyet kohtaukset seuraavat toisiaan, mikä aiheuttaa rytmiin huohottavan tunteen. Jo muutamien kohtausten nivominen toisiinsa olisi parantanut rytmiä huomattavasti ja tuonut teokseen sen kaipaamaa rauhallisempaa otetta. Toisella puoliajalla draaman jännite toimii paremmin ja käsikirjoitus löytää myös tarkemmin osumapintaa kulttuurienvälisen kohtaamisen kipupisteistä.
Kirjeitä Mosulista -teoksessa musiikilla on keskeinen rooli. Kaisa Siiralan ja Ali Haithemin säveltämä ja esittämä musiikki soi teoksessa kauniin kuulaana. Ahmed Alalousin, Abdulrazaq Aljewarin ja Antti Tuomikosken kuva- ja videoprojisoinnit luovat tunnelmaltaan vaihtuvia näyttämökuvia levollisesta Tigris-virrasta aina Mosulin raunioihin.
Teoksen vahvana eetoksena on halu ymmärtää toiseutta, toisenlaista tapaa ajatella ja jäsentää elämää ja ympäröivää todellisuutta. Näytelmä tarkastelee päähenkilöidensä elämäntilanteita, joissa niin monet perustavaa laatua olevat kulttuuriset tekijät, kuten uskonto tai moraali, ovat ratkaisevan erilaisia. Kirjeitä Mosulista näyttää, että kaiken alta, omien ennakkoluulojen ja asenteiden takaa, voi kuitenkin nousta syvempi ymmärrys ennestään tuntematonta lähimmäistä kohtaan.
Osiris-teatteri: Kirjeitä Mosulista.
Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 4.4.2018
Ohjaus: Liisa Isotalo
Esiintyjät: Mira Kivilä; Omar Albajare; Jussi Järvinen; Kaisa Siirala; Ali Haithem
Musiikki; Kaisa Siirala; Ali Haithem
Kuvat ja videot; Ahmed Alalousi; Abdulrazaq Aljewari; Antti Tuomikoski
Lavastus; Salli Kari
Puvut; Linda Jännäri
Tuotanto; OSIRIS teatteri
Tukijat; OKM; Taike
Videolla; Olga Alajääskö; Ola Ila
Äänet; Pirkko Tiitinen
Valot; Ina Niemelä
Maalaukset; Mahmood Nazem
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti