Syöpäsi minussa. Koskettava tanssiteos kertoo, miten läheinen kokee vakavan sairauden

Syöpäsi minussa -teoksen koreografi ja sen ohjannut Ismo-Pekka Heikinheimo on tarttunut herkkään ja henkilökohtaiseen aiheeseen – puolison syöpään. Hän käsittelee teoksessaan sitä, miten läheinen kokee rakkaimpansa vaikean sairauden. Miten läheinen kohtaa syövän ja siihen sairastuneen, kun joutuu elämään itsekin läpi valtavan tunnemyrskyn ja pitää silti olla tukena toiselle.

Heikinheimon lähipiirissä on useampia syöpätapauksia. Hänen puolisonsa sairastui syöpään alkuvuodesta 2019. Puoliso kävi läpi monenlaiset rankat syöpähoidot ja jopa radikaalin leikkauksen. Hän voi tänä päivänä hyvin.

Syöpäsi minussa on uusi ja tuore avaus. Heikinheimon ohjaus ja koreografia Kulttuurikeskus Caisassa liittyvät viime vuosina esittävissä taiteissa paljon nähtyyn omakohtaisuuteen. Taiteilijat ovat tuoneet kukin omalla tavallaan esiin itseään ja muun muassa sairauksiaan. Tosin ei niinkään läheisimpien kokemuksia, kuten Heikinheimo nyt tuo ja se avaa vakavaan sairauteen uudenlaisia ja tuoreita näkökulmia.

Läsnä teoksessa ovat vahvasti niin epäusko, epätoivo kuin järkyttävä kuoleman pelkokin. Läsnä ovat onneksi myös toivo ja ennen kaikkea oman elämän kaikkein rakkaimman ihmisen tukeminen.

Tanssija Tanja Illukka aloittaa Syöpäsi minussa -teoksen siitä hetkestä, kun kuulee itselleen läheisimmän ihmisen syövästä. Uutinen on niin tyrmäävä, että se on yritettävä pilkkoa pienemmäksi. Illukka aloittaa askel kerrallaan, edes takaisin näyttämön takakulmassa selin yleisöön liikkuen. Vaikka kuinka yrittää, niin mielen ja siten myös koreografian valtaa epäusko, kohta myös suoranainen kauhu.

Tämä ei ole totta! Miksi tämä tapahtuu meille? Vaikka Illukka on yksin näyttämöllä tulkitsemassa vakavasti sairastuneen puolison valtavaa tunneskaalaa, voi teoksen koreografiassa aistia vahvasti myös itse sairastuneen läsnäolon. Niin intensiivisen kosketeltava sen katsomoon välittämä tunne on.

                                Syöpäsi minussa. Ismo Dance Company. Valokuva: Sakari Viika.
 

Vahvasti jo alussa niin liikekielessä kuin koko näyttämötoteutuksessa näkyy, että monet positiiviset ja negatiiviset ajatukset usein limittyvät syöpään sairastuneen läheisen mielessä. Valkoinen ja musta muodostavat monia harmaan sävyjä. Jopa Sami Korhosen puvustuksessa ja Simon le Roux´n lavastuksessa.

Näissä harmaan sävyissä Heikinheimon teos pystyy välittämään vahvasti sen, miten kaikesta rankastikin koetusta muodostuu kuitenkin elämän elämäksi tekevä voima.

Miten syöpään sairastuneen läheisin ihminen kokeen sairauden tilanteessa, jossa pitää sekä pystyä olemaan sairastuneen tukena että käsittelemään itse samat kokemukset? Miten sen voi ilmaista tanssin keinoin?

Siinä missä Jouko Kyhälän sävellys ja musiikin esitys löytää ensi alkuun jopa piazzollamaisen harmonisia säveliä, valtaa kaiken musiikissakin kohta sama kauhu. Hengästys, huohottava epätoivo ja paniikki valtaavat niin Kyhälän musiikin kuin Illukan liikekielen.

Tanja Illukka löytää tulkintaansa syöpään sairastuneen lähimmäisen hämmästyttävän hienosti. Erityisesti mieleen painuu syöpäsairaan leikkaukseen lähtö punaisine valoineen. Kun kuolema ja sen pelko tulevat entistäkin lähimmäksi. Siinä hetkessä ei koreografiassa tai Illukan tulkinnassa ole mitään mihin tukea. Keskellä lattiaa, lopulta täysin romahtaen.

Silti sieltäkin noustaan ylös. Heikinheimon teoksen ja sen säveltäneen Jouko Kyhälän loppu on toivoa antava. Illukan liikekieli löytää hienosti sen, miten tukea toista. Ilmaisuun ja liikkeeseen palaa harmonia ja rakkaus.

Syöpäsi minussa. Ensi-ilta Kulttuurikeskus Caisassa 22.09.2020

Koreografia, konsepti ja ohjaus: Ismo-Pekka Heikinheimo 
Tanssi: Tanja Illukka 
Musiikin sävellys ja esitys: Jouko Kyhälä 
Valosuunnittelu: Jukka Huitila 
Pukusuunnittelu: Sami Korhonen 
Lavastus: Simon le Roux 
Valokuvat: Sakari Viika 

Ismo Dance Company yhteistyössä Kulttuurikeskus Caisan kanssa

Tehokkaasti raatava ihmisrobotti

Katsojat mustissa sadeviitoissa istuvat tuoleille 3 x 6 -metrisen vesialtaan äärelle. Esitystila Tekniikan museossa tuo katsojansa aivan altaan reunalle. Ihmisrobotti (Tanja Illukka) odottaa mustassa märkäpuvussa vesialtaassa. Täysin uuteen tekniikkaan perustuva robotti alkaa imeä energiaa mustasta nesteestä ja virkoaa horroksesta konemaisen nopeasti. Seuraa hektinen puolituntinen.

Robotit eivät uneksi -tanssiteoksen koreografia, ohjaus ja esityskonsepti ovat Ismo-Pekka Heikinheimon. Heikinheimon koreografia tavoittaa robotin konemaisen liikekielen ja Illukan ilmaisusta löytyy sopivaa kulmikkuutta ja robottimaista liikkeiden toistuvuutta. Millintarkasti tanssijan kädet liukuvat mustan veden pinnalla ja hän saa liikeisiinsä koneen sahaavan kiehtovaa estetiikkaa. Illukka onnistuu loihtimaan teollisuuden nivelroboteille tyypillisiä liikesarjoja, joissa on yhtä aikaa jotain vangitsevaa ja jotain, mikä nostaa mieleen jopa pelottavat sotarobotit.

Teosta esitetään Tekniikan museossa, joka on juuri avannut uudistetun perusnäyttelynsä. Näyttelyn kantavana ajatuksena on kertoa tekniikan vaikutuksesta arkeen, työhön ja ympäristöön. Se kertoo ihmisen ja tekniikan tiiviistä yhteydestä. Robottien ja ihmisten suhde on kiehtonut pitkään myös kirjailijoita ja elokuvantekijöitä. Samaa tematiikkaa löytyy Robotit eivät uneksi -teoksesta.

Olemme siirtymässä kohti yhä teknistyvämpää yhteiskuntaa ja tekniikka on aina vain keskeisempi osa jokapäiväistä elämäämme. Robotiikka kehittyy vauhdilla ja robottiautot, -laivat ja -metsätyökoneet ovat jo todellisuutta. Tekniikka aina myös näkyy, tuoksuu ja tuntuu elämässämme. Se synnyttää meissä vahvoja tunteita; ärtymystä, kiihkeää intoa tai jopa pelkoa. Tekniikka on mustaa – toisaalta arvokkaan kunnioitusta herättävää ja toisaalta pelottavaa. Tätä kunnioituksen sekaista pelkoa koreografia ja Illukan tanssi osuvasti henkivät.

Ismo Dance Company, Robotit eivät uneksi. Valokuva: Ismo-Pekka Heikinheimo.

Robotit eivät uneksi -teoksen äänimaailma on mielenkiintoinen. Se koostuu tummasta, jollakin tapaa pohjavireisestä huminaa muistuttuvasta äänimassasta ja esityksen ihmisrobotin tuottamista konemaisista äänistä hänen täyttäessään robotin tehtäväänsä. Tanja Illukan ilmaisussa robotin tuottamat äänet kuuluvat hänen säätäessään kuviteltuja esineitä ympärillään loputtoman kiihkeällä rytmillään. Illukan ihmisrobotti on tehokkuudessaan häkellyttävän tehokas. Hän onnistuu luomaan vahvasti konemaisen äänimaailman.

Robotit eivät uneksi pohjaa Suvi Härkösen samannimiseen installaatioon ja keskiössä esitystilassa on teokseen kuuluva vesiallas, jossa tanssijarobotti viettää koko esityksen. Härkösen ja Heikinheimon valaistus on niukka ja luo tilaan hieman hämyisen tunnelma. Valoa heijastuu veden pinnasta esitystilan seinälle ja robotin aikaansaama vedenliike heijastuu itse veden lisäksi myös jatkuvasti liikkuvana ja muuttuvana valon väreilynä seinäpinnassa.

Tanssiteoksen ihmisrobotti ei jätä katsojaa kylmäksi. Robotit eivät uneksi on kokonaistaideteos, jossa myös katsojat ovat osa teosta. Mustat sadeviitat, jotka muistuttavat univormuja, karsivat heistä yksilöllisyyden, mutta mitä tapahtuu, kun robotti huomaakin ympärillään olevat ihmiset? Alkaako se haluta heidän ajatuksiaan ja unelmiaan? Mihin se voi johtaa? Näihin suuntiin teos lähtee loppupuolella kulkemaan ja sen loppu on sopivan monitulkintainen.

Esityksen liikekieli, äänimaailma, lavastus ja valaistus luovat jännittävän ja elämyksellisen kokonaisuuden ja se antaa katsojalla paljon pohdittavaa tekniikan ja ihmisen suhteesta sekä mahdollista tulevaisuuden skenaarioista robotiikan suhteen.

Robotit eivät uneksi

Koreografia ja ohjaus: Ismo-Pekka Heikinheimo
Tanssi: Tanja Illukka
Lavastus: Suvi Härkönen
Puvustus: Ismo-Pekka Heikinheimo
Valo- ja äänisuunnittelu: Suvi Härkönen ja Ismo-Pekka Heikinheimo
Tuotanto: Ismo Dance Company ja Tanssi-idea ry yhteistyössä Tekniikan museon kanssa

Esitykset Tekniikan museossa, Viikintie 1, 00560 Helsinki 10.12.2017 asti