Katsojat mustissa sadeviitoissa istuvat tuoleille 3 x 6 -metrisen vesialtaan äärelle. Esitystila Tekniikan museossa tuo katsojansa aivan altaan reunalle. Ihmisrobotti (Tanja Illukka) odottaa mustassa märkäpuvussa vesialtaassa. Täysin uuteen tekniikkaan perustuva robotti alkaa imeä energiaa mustasta nesteestä ja virkoaa horroksesta konemaisen nopeasti. Seuraa hektinen puolituntinen.
Robotit eivät uneksi -tanssiteoksen koreografia, ohjaus ja esityskonsepti ovat Ismo-Pekka Heikinheimon. Heikinheimon koreografia tavoittaa robotin konemaisen liikekielen ja Illukan ilmaisusta löytyy sopivaa kulmikkuutta ja robottimaista liikkeiden toistuvuutta. Millintarkasti tanssijan kädet liukuvat mustan veden pinnalla ja hän saa liikeisiinsä koneen sahaavan kiehtovaa estetiikkaa. Illukka onnistuu loihtimaan teollisuuden nivelroboteille tyypillisiä liikesarjoja, joissa on yhtä aikaa jotain vangitsevaa ja jotain, mikä nostaa mieleen jopa pelottavat sotarobotit.
Teosta esitetään Tekniikan museossa, joka on juuri avannut uudistetun perusnäyttelynsä. Näyttelyn kantavana ajatuksena on kertoa tekniikan vaikutuksesta arkeen, työhön ja ympäristöön. Se kertoo ihmisen ja tekniikan tiiviistä yhteydestä. Robottien ja ihmisten suhde on kiehtonut pitkään myös kirjailijoita ja elokuvantekijöitä. Samaa tematiikkaa löytyy Robotit eivät uneksi -teoksesta.
Olemme siirtymässä kohti yhä teknistyvämpää yhteiskuntaa ja tekniikka on aina vain keskeisempi osa jokapäiväistä elämäämme. Robotiikka kehittyy vauhdilla ja robottiautot, -laivat ja -metsätyökoneet ovat jo todellisuutta. Tekniikka aina myös näkyy, tuoksuu ja tuntuu elämässämme. Se synnyttää meissä vahvoja tunteita; ärtymystä, kiihkeää intoa tai jopa pelkoa. Tekniikka on mustaa – toisaalta arvokkaan kunnioitusta herättävää ja toisaalta pelottavaa. Tätä kunnioituksen sekaista pelkoa koreografia ja Illukan tanssi osuvasti henkivät.
 |
| Ismo Dance Company, Robotit eivät uneksi. Valokuva: Ismo-Pekka Heikinheimo. |
Robotit eivät uneksi -teoksen äänimaailma on mielenkiintoinen. Se koostuu tummasta, jollakin tapaa pohjavireisestä huminaa muistuttuvasta äänimassasta ja esityksen ihmisrobotin tuottamista konemaisista äänistä hänen täyttäessään robotin tehtäväänsä. Tanja Illukan ilmaisussa robotin tuottamat äänet kuuluvat hänen säätäessään kuviteltuja esineitä ympärillään loputtoman kiihkeällä rytmillään. Illukan ihmisrobotti on tehokkuudessaan häkellyttävän tehokas. Hän onnistuu luomaan vahvasti konemaisen äänimaailman.
Robotit eivät uneksi pohjaa Suvi Härkösen samannimiseen installaatioon ja keskiössä esitystilassa on teokseen kuuluva vesiallas, jossa tanssijarobotti viettää koko esityksen. Härkösen ja Heikinheimon valaistus on niukka ja luo tilaan hieman hämyisen tunnelma. Valoa heijastuu veden pinnasta esitystilan seinälle ja robotin aikaansaama vedenliike heijastuu itse veden lisäksi myös jatkuvasti liikkuvana ja muuttuvana valon väreilynä seinäpinnassa.
Tanssiteoksen ihmisrobotti ei jätä katsojaa kylmäksi. Robotit eivät uneksi on kokonaistaideteos, jossa myös katsojat ovat osa teosta. Mustat sadeviitat, jotka muistuttavat univormuja, karsivat heistä yksilöllisyyden, mutta mitä tapahtuu, kun robotti huomaakin ympärillään olevat ihmiset? Alkaako se haluta heidän ajatuksiaan ja unelmiaan? Mihin se voi johtaa? Näihin suuntiin teos lähtee loppupuolella kulkemaan ja sen loppu on sopivan monitulkintainen.
Esityksen liikekieli, äänimaailma, lavastus ja valaistus luovat jännittävän ja elämyksellisen kokonaisuuden ja se antaa katsojalla paljon pohdittavaa tekniikan ja ihmisen suhteesta sekä mahdollista tulevaisuuden skenaarioista robotiikan suhteen.
Robotit eivät uneksi
Koreografia ja ohjaus: Ismo-Pekka Heikinheimo
Tanssi: Tanja Illukka
Lavastus: Suvi Härkönen
Puvustus: Ismo-Pekka Heikinheimo
Valo- ja äänisuunnittelu: Suvi Härkönen ja Ismo-Pekka Heikinheimo
Tuotanto: Ismo Dance Company ja Tanssi-idea ry yhteistyössä Tekniikan museon kanssa
Esitykset Tekniikan museossa, Viikintie 1, 00560 Helsinki 10.12.2017 asti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti