Koskettava Täällä Pohjantähden alla

Seinäjoen Kaupunginteatterin  Täällä Pohjantähden alla perustuu keskeisiltä osin Väinö Linnan trilogian viimeiseen osaan. Eletään juuri itsenäistyneen Suomen vaikeita alkuaikoja. Vuoden 1918 tapahtumat ja myöhempi Lapuan liikkeen nousu ovat näytelmän keskiössä. Täällä Pohjantähden alla käsittelee suuria historiallisia tapahtumia pienten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kautta. Juuri tästä syntyy sekä romaanin että näyttämötulkinnan koskettavuus. Linnan teoksen on Seinäjoelle dramatisoinut ja ohjannut Juha Luukkonen. 

Dramatisoinnin salaisuus ja vahvuus löytyvät sen rytmistä. Luukkonen on onnistunut luomaan teokseen nopean ja kiihkeän rytmin, joka kuljettaa esitystä ja sen tarinaa voimalla eteenpäin. Näyttelijäryhmä on sisäistänyt ohjaajan rytmityksen mainiosti. Luukkosen tapa tehdä teatteria tuo näyttämölle vahvat, suuret tunteet. Niin nytkin. Epäilen, että harvassa ovat ne, jotka tämän tulkinnan katsovat silmäkulmia pyyhkimättä.

Klassikon ohjaamisessa näyttämölle on aina omat haasteensa. Suurin osa yleisöstä tuntee tarinan ja heidän odotuksensa henkilöhahmojen tai heitä esittävien näyttelijöiden suhteen voivat olla vahvasti tietyntyyppisiä. Suurten tunteiden kuvaamisessa on toki aina vaaransa. Lipsahdus imelän, ja jo useaan kertaan kalutun puolelle vaanii, kun teoksessa kuullaan niin Sibeliuksen Finlandiaa kuin kansanlaulu Taivas on sininen ja valkoinen. Rytmitys toimii näissäkin kohdin, eikä imelän puolelle liuta. Ennen kuin niin ehtii tapahtua, pentinkulmalaisten elämä vyöryy näyttämöllä jälleen intensiivisesti eteenpäin.

Jos dramatisointi on kiihkeärytminen, on näyttämökuva yllättävänkin niukka. Se on sitä hyvällä tavalla. Niukka ja selkeä lavastus antaa kyläyhteisön tapahtumille ja suurille tunteille tilaa näkyä. Juho Lindströmin lavastus on jopa minimalistinen ja yhtä aikaa näyttävä. Näyttämön sivuilla on lautaseinät ja Juho Itkosen valo- ja videosuunnittelu täydentää tulkintaa. Oivaltava on Koskelan torpan yhden seinän videoprojisointi. Tilan tyhjä selkeys ja syvyys antavat tulkinnan rivakalle rytmille mahdollisuuden toimia sivunäyttämöltä tapahtuvine nopeine kohtauksineen.

Seinäjoen Kaupunginteatteri, Täällä Pohjantähden alla. Valokuva: Jukka Kontkanen

Myös teoksen äänet ja musiikki rytmittävät sitä hyvällä tavalla. Taito Hoffrén onnistuu luomaan omanlaisensa, teoksen tunnelmaan istuvan äänimaailman. Anna Sinkkosen pukusuunnittelu luo hyvin ajankuvaa. Toimiva ratkaisu pukusuunnittelun osalta on, että päähenkilöiden puvustus ei juuri vaihdu eikä heitä myöskään maskeerata vanhemmiksi tai nuoremmiksi kuin he ovat. Tämä istuu näyttämökuvan vähäeleisyyteen ja tulkinnan selkeyteen.

Kertojaäänenä tulkinnassa on kuoro, Pentinkulman koko henkilögalleria. Ratkaisu tuo omalta osaltaan teokseen sen vetävää rytmiä. Seinäjoen Kaupunginteatterin vakituisten näyttelijöiden lisäksi Luukkonen on miehittänyt muutamia keskeisiä rooleja omilla luottonäyttelijöillä Projektori-ryhmästä ja Teatteri Vanhasta Jukosta Lahdesta. Osa näyttelijöistä oli mukana jo Vaasan Kaupunginteatterin vuoden 2008 versiossa Täällä Pohjantähden alla -näytelmästä.

Hannu Salmisen roolityö Jussi Koskelana nostaa esiin miehen selviytyjänä, läpi harmaan kiven puskevana suomalaisena miehenä. Salminen saa Jussin hahmoonsa myös hyvin huutolaispojan lapsuudesta nousevan nöyryyden ja vähään tyytymisen. Marja Myllylän Almasta löytyy juurevuutta ja samaa sisua kuin Jussista. Liisu Aurasmaa onnistuu saamaan Elinan rooliinsa koko kirjon tunteita, järkytyksestä ja tuskasta aina liikuttavaan tyyneyteen ja kohtalonsa hyväksyntään elämän kovien kokemusten edessä. Taitavaa on Aurasmaan Elinan hahmoon saama typerrys, kauhu ja rakkaus.

Jukka Peltola tulkitsee Akseli Koskela hahmon yhtä aikaa tulkintaan sopivalla kiihkolla kuin lämmölläkin. Peltolan näyttelijäntyö on vahvaa niin punakaartiin tempautuvana, lempeän määrätietoisesti joukkojaan komentavana plutoonan päällikköä, kuin myöhemmin huomattavasti maltillisempana maanviljelijänä ja perheenisänä. Peltolan tulkinta on sopivan vähäeleistä, paikoin tiiviiksikin puristettua. Siinä on jotain ilmavaa ja helpon oloista.

Kolme ja puolituntisessa sovituksessa nähdään myös monia upeita sivurooleja. Mieleeni jäivät erityisesti Mari Pöytälaakson tulkinta julkean kovasta ja iän myötä yhä enemmän radikalisoituvasta Ellen Salpakarista ja Topi Kohosen herkkä Leppäsen Valtu.

Seinäjoen Kaupunginteatterin koskettava ja tiheätunnelmainen Täällä Pohjantähden alla on mieleenpainuva dramatisointi koko kansan rakastamasta klassikosta.

Seinäjoen Kaupunginteatteri – Täällä Pohjantähden alla
Ensi-ilta 9.2.2017

Kirjoittanut – Väinö Linna
Dramatisointi ja ohjaus –Juha Luukkonen
Musiikki ja äänisuunnittelu –Taito Hoffrén
Lavastussuunnittelu – Juho Lindström
Pukusuunnittelu – Anna Sinkkonen
Valo- ja videosuunnittelu – Juho Itkonen

Rooleissa:

Jussi Koskela – Hannu Salminen
Alma Koskela – Marja Myllylä
Akseli Koskela – Jukka Peltola
Elina Koskela – Liisu Aurasmaa
Janne Kivivuori – Jani Johansson

Muissa rooleissa – Anna Ackerman, Esa Ahonen, Pekka Hiltunen, Sari Jokelin, Seppo Kaisanlahti, Eerik Kantokoski, Niko Karjalainen, Lenni-Veikko Kela, Marko Keskitalo, Teemu Kettula, Topi Kohonen, Johannes Korpijaakko, Eija-Irmeli Lahti, Jarkko Mikkola, Aku-Petteri Pahkamäki, Maria Pere, Jukka Puronlahti, Mari Pöytälaakso, Hilla Rämäkkö, Arvo Jean-Michael Saarinen, Emil Vainionpää, Heikki Vainionpää ja Mia Vuorela

Älkää, älkää, en minä mitään pahaa

Jos Tuntematon sotilas joskus kannattaa nähdä, niin nyt kannattaa. Kajaanin kaupunginteatterin Tuntematon sotilas on upea, koskettava ja paikoin lyyrinenkin tulkinta Linnan romaanista. Juha Luukkosen ohjaus ja dramatisointi on väkevän pasifistinen. Kajaanin kaupunginteatterin ja Projektori-ryhmän yhteistuotanto perustuu Linnan Sotaromaaniin, siihen sensuroimattomaan Tuntemattomaan sotilaaseen. Linnan Sotaromaani julkaistiin vuonna 2000 ja se sisältää alkuperäiskäsikirjoituksesta aikoinaan poistettuja, Suomen ylintä sodanjohtoa ja sotaa itseään arvostelevia osia sekä toisaalta yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelua painottavia jaksoja, jotka nyt saavat tulkintansa myös näyttämöllä.

Upeasti saavatkin.

Linnan alkuperäinen, sodanvastainen kritiikki pääsee nyt lavalle. Muuan muassa kuuluisa Lahtisen sodanvastainen ja sodanjohtoa reippaalla otteella rusikoiva, vahvan poliittinenkin monologi ottaa nyt tulta uudella, raikkaalla tavalla.

Luukkosen ohjauksessa puheenvuoron saavat nyt myös ne tuntemattomat sotilaat, joiden ääni on muissa kirjasta tehdyissä näytelmä- ja elokuvasovituksissa usein jäänyt sankaritarinoiden alle. Toki Rokka, Hietanen, Lehto, Lahtinen, Kariluoto ja kaikki muut teoksen tutut hahmot ovat lavalla, mutta näkökulma on tuore ja uusi. Luukkosen ohjaus nostaa keskiöön miesten pelon, sodan kauhun sekä sotimisen ja tappamisen mielettömyyden. Kajaanin kaupunginteatterin tulkinta on voimakkaan humaani, sodanvastainen puheenvuoro.

Kajaanin kaupunginteatteri, Tuntematon sotilas. Valokuva: Aki Loponen

Luukkonen käyttää kertojanomaisia katkelmia limittäin draamallisen toiminnan kanssa. Dramatisointi yhdistää sekä kronologisen tarinan eteenpäinviennin että päähenkilöiden oman kertomuksen kuvauksen taitavasti. Välillä keskeiset tapahtumat, kuten Lehdon kuolema, paloitellaan pieneksi, vähä vähältä kasvavaksi kokonaisuuksiksi. Näytelmän episodimaiset kohtaukset toimivat hyvin ja mahdollistavat henkilöhahmojen syväluotauksen näyttämöllä. Luukkonen on valinnut tulkintaansa teemat – pelon, ahdistuksen ja sodan mielettömyyden – ja kuljettaa niitä hienosti alusta loppuun.

Konekiväärikomppanian hahmot saavat tulkinnassa uudenlaisen, psykologisesti syvemmän käsittelytavan. Ratkaisu avaa raikkaasti miesten luonnetta ja persoonaa ja esimerkiksi Lehdon hahmo näyttäytyy katsojalle uudella tavalla. Ratkaisu mahdollistaa myös sen, että pitkän sodan vaikutukset henkilöhahmojen psyykein kehittymiseen on mahdollista tulkita näyttämöllä hienosti.

Esityksessä on upean lyyrisiäkin kohtauksia, jotka saavat katsojan herkistymään. Esimerkiksi Eerolan (Janne Kinnunen) kuolema joukkosidontapaikalla tai Veran (Satu Lipponen) ja Hietasen (Jukka Peltola) tanssi Petroskoissa ovat upeaa nähtävää ja koettavaa.

Riitta Raunion lavastus ja pukusuunnittelu tukevat hienosti esityksen dramaturgisia ratkaisuja. Näyttämöltä kulkevat kapeat, puiset sillat salin takaosaan – sekä katsomon keskellä että molempia sivustoja pitkin. Näitä hyödynnetään etenkin taistelukohtauksissa. Tämä tuo kohtaukset ja niiden jännityksen – miesten pelon ja kauhun – hyvin lähelle katsojaa. Keino on hyvin tehokas. Näyttämön eteen rakennettua juoksuhautaa hyödynnetään myös monessa kohtauksessa hyvin ja salin seinien naamioverkot viimeistelevät tunnelman.

Kuoleman hetket on näyttämöllä toteutettu valon, äänen ja liikkeen kautta kauniisti. Katsojan näkökulmasta on jopa lohdullista, että kuolema tulee jokaisen kohdalle samalla tavalla kauniina. Esityksen valo- ja videosuunnittelun on tehnyt Hanna Käyhkö. Äänisuunnittelu on Sinikka Isoniemen ja Juho Lukinmaan. Sodan jyly ja pauke kaikessa uhkaavuudessaan ja pahaenteisyydessään on taustalla silloin kun pitääkin. Musiikkia on esityksessä käytetty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja se tuokin moniin kohtausiin uudenlaisia näkökulmia.

Esityksen näyttelijäkaartin työ on tasaisen vahvaa. Jukka Peltola tulkitsee hienosti Hietasen, jonka sota muuttaa lupsakasta ja joviaalista kyyniseksi ja pettyneeksi. Peltola saa puristettu Hietasen hahmoon sekä sopivaa herkkyyttä että aidonoloista pettymystä ja katkeruutta. Mika Silvennoinen tulkitsee ja tavoittaa terävän vaikuttavasti Riitaojan pelon ja kauhun. Luukkosen ohjaus antaa upeasti tilaa tälle pelolle ja kaikelle sodan kauhulle.

Kajaanin kaupunginteatteri, Tuntematon sotilas. Valokuva: Aki Loponen

Niko Karjalaisen Lehto avautuu täysin uusiin ulottuvuuksiin ja Karjalainen onnistuu tuomaan Lehdon hahmoon juuri oikeanlaista suomalaisen nuoren miehen uhoa. Sitä uhoa, johon pelko hukkuu. Seppo Kaisanlahti on humaani ja omiaan puolustava Koskela. Kaisanlahden Koskela on lempeä ja ymmärtäväinen, kuten rooli vaatii.

Esko Vatula auktoriteettivastaisena Rokkana on vakuuttuva ja hän saa hahmoon myös aimo annoksen isällisyyttä, varsinkin opastaessaan vartiomies Hauhiaa. Vatulan Rokka vakuuttaa myös kuulussa suoaukiolla tapahtuvassa venäläissotilaiden teurastuksessa. Vatula onnistuu välittämään hienosti sen psyykkisen mekanismin, jolla omaa mieltään voi ainakin yrittää suojella tappamiskäskyä täyttäessään ja sen jälkeen.

Kajaanin Tuntematon on vavahduttava näytelmä, jonka sodanvastaisuus puhuttelee. Hahmot tulevat nyt lähelle katsojaa. Kaikki on tietysti myös niin valitettavan ajankohtaista.


Kajaanin kaupunginteatteri. Tuntematon sotilas. Ensi-ilta 20.2.2016.
Esityksiä 20.5.2016 asti. Näytelmän kotisivu

Dramatisointi ja ohjaus: Juha Luukkonen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Riitta Raunio
Video- ja valosuunnittelu : Hanna Käyhkö
Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi ja Juho Lukinmaa

Rooleissa: Perttu Hallikainen, Antti Hovilainen, Seppo Kaisanlahti, Niko Karjalainen, Janne Kinnunen, Satu Lipponen, Jukka Peltola, Mika Silvennoinen, Heikki Törmi, Teija Töyry, Asko Vaarala ja Esko Vatula