torstai 14. tammikuuta 2016

Faust ja ihmiskunnan nykytila


”Siis eikö mihinkään voi enää luottaa? Omalla verellä allekirjoitetut sopimukset tuikataan liekkeihin ja hypätään valkoenkelin matkaan hyytävään pakkaseen tuosta vain? Ja niin tultiin ja epäiltiin Jumalan olemassa oloa vielä hetki sitten.” Jotenkin tähän tapaan Mefistofeles varmaankin pohtii Teatteri Jurkan Faust eli Mefistofeleen maaginen teatteri – esityksen päättyessä.

Faust, tässä tukinnassa näyttelijä, tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Hän haluaa kokea ja saavuttaa kaiken inhimillisesti mahdollisen ja tämän paholainen hänelle lupaakin. Tosin vastapalveluksena Faust myy sielunsa eikä voi koskaan enää rakastaa. Laura Jäntti on ohjannut esityksen suuresta aiheesta pieneen intiimiin huoneteatteriin. Jäntti yhdistelee sovituksessaan aineksia monista Faust-myytin lähteistä, aina keskiaikaisesta Faust-tarusta, Goethen, Mannin ja Bulgakovin klassikkoihin asti. Kun Jäntti on ottanut tulkintaansa mukaan vielä Aristoteleen runousoppia ja ukrainalaisen teatteriohjaajan Andriy Zholdakin muutama vuosi sitten huomiota herättäneen avoimen kirjeen Kirsikkapuiston näyttelijöille, onkin keitos jo aikamoinen. Lopputuloksena on vimmainen, kiihkeä ja hikinenkin esitys. Välillä roikutaan pää alaspäin katosta ja tietysti lennetään. Näytelmän tekstimassa on melkoinen ja alussa katsojana tulee tunne, että voisin painaa pause-painiketta ja pysähtyä hetkeksi sulattelemaan kuulemaani. Teos ei juuri anna aikaa jäädä pohtimaan, niin ilotulistusmaisesti se etenee. Pian huomaa kuitenkin antautuvansa tekstin ja näytelmän vietäväksi ja nauttivansa sen kiihkoisuudesta.
Teatteri Jurkka, Faust – eli Mefistofeleen maaginen teatteri. Valokuva Stefan Bremer.
Eräs Teatteri Jurkan taianomaisuuksista liittyy itse tilaan. Tapani Kalliomäen esittämä Faustin takinliepeet lähes hipaisevat vauhdikkaissa käännöksissä ja Faustin tuskainen, tuijottava katse tuntuu metrin etäisyydeltä vieläkin pelottavammalta. Lavastaja Kati Lukka on luonut pieneen tilaan toimivan esitystilan erilaisilla esiripuilla. Esityksen kiihkeään tempoon sopivasti, verhoja suljetaan ja avataan tämän tästä. Valkoisia ja mustia, ollaanhan huikeimpien huippujen ja syvimpien alhojen äärellä. Lukan lavastus elää mukana näytelmän kiihkeässä rytmissä. Ihmetellä täytyy, miten kaiken voikaan toteuttaa onnistuneesti niin pienessä tilassa. Myös pukusuunnittelija Tarja Simosen puvustus tukee esityksen vimmaa hyvin. Pelkkä hatun vaihto ja lavalla onkin Mefistofeleen sijaan Gretchen täti.
Teatteri Jurkka, Faust – eli Mefistofeleen maaginen teatteri. Valokuva Stefan Bremer.
Esityksen näyttelijäkolmikon työ on kauttaaltaan ihailtavan vahvaa. Tiina Weckströmin Mefistofeles on kiihkeä, vangitseva, niin hurmaavan pirullinen, että itsekin myisin hänelle sieluni. Weckströmin näyttelijäntyön skaala pääsee tässä roolissa oikeuksiinsa. Hän tekee isosti, mikä pienessä tilassa vielä moninkertaistuu. Weckström käyttää myös ääntään taiten, luoden pelkällä äänelläänkin hyvinkin erilaisia tunnelmia. Tapani Kalliomäen Faust on upeasti välillä hikisen luomisentuskainen taiteilija ja välillä taas umpi-ihastuneen tavallisen tallukan oloinen. Nuori Pia Andersson näyttelee puhtaan viattomin Gretchen roolin ja roolihahmon mielenmurtumisen hienosti.
Faust-hahmo herättää vahvasti mielikuvan nyky-yhteiskunnissa elävistä, kaiken nyt ja heti haluavista hedonisteista. Halutaan aina vain lisää elämyksiä ja kokemuksia, jotka ovat ainutkertaisia. Pitäisi saada elää ainutkertainen elämä, joka on täynnä menestystä, hyvää ulkonäköä, rahaa ja kokemuksia. Jokaisen kokemuksen on tietysti myös oltava uusi, yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Oikeutus kaikelle tälle on itsestäänselvyys, ei sitä tarvitse pohtia tai kysellä. Mikä on kaiken hinta? Mitä sitten kun kaikki on jo saavutettu, koettu ja tehty? Tuliko matkalla henkilövahinkoja ja jäikö matkan varrelle sijaiskärsijöitä?

Teatteri Jurkka: Faust – Mefistofeleen maaginen teatteri. Esityksiä 11.3. asti
Ohjaus: Laura Jäntti
Rooleissa: Pia Andersson, Tapani Kalliomäki, Tiina Weckström
Sovitus: Faust-aiheiston pohjalta Laura Jäntti
Lavastus: Kati Lukka
Puvut: Tarja Simonen
Valot: Morten Reinan
Musiikki: Markus Fagerudd



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti