Nuorten unelmat törmäävät työelämässä vanhojen pierujen kyynisyyteen

Osui ja upposi! Akse Petterssonin Svenska Teaternin suurelle näyttämölle ohjaama Titanic on riemukas komedia. Pettersson marssittaa lavalle 11 kirkasotsaista Teatterikorkeakoulun viidennen vuosikurssin näyttelijäopiskelijaa ja viisi ikuisuuden – ”ainakin jostain 50-luvun alusta” ­– Svenskiksessä homehtunutta näyttelijää. Pettersson asettaa näyttämölle vastakkain nuorten haaveet ja vanhan kaartin kokemuksen.

Titanic käsittelee työelämää riemukkaan huumorin kautta. Työelämää, jossa vasta-aloittavien nuorten unelmat törmäävät mikä mihinkin jäävuoreen ja jossa keski-ikäiset kyynistyvät ja uupuvat. Nuoret tulevat ikoniseen laitosteatteriin ja työelämään tietysti täynnä intoa ja tarmoa. Toiveikkaina he haaveilevat suurista päärooleista, päätyen esittämään hevosen takapäätä lastennäytelmään. Kyyniset keski-ikäiset haaveilevat mahdollisuudesta hankkia Volkswagen Kleinbus ja lähteä tekemään vapaata katuteatteria Euroopan turuille ja toreille. Miten me suhtaudumme pettymyksiin ja jopa katastrofeihin, joita elämä – ja siis myös työelämä – väistämättä eteemme tuo?

Svenska Teatern, Titanic. Valokuva: Yoshi Omori

Työelämän lisäksi Titanic ironisoi osuvasti sekä Svenskiksen asemaa suomenruotsalaisen kulttuurielämän lippulaivana että parinkymmenen vuoden takaista James Cameronin ohjaamaa samannimistä Hollywood-elokuvaa. Paljon on Pettersson tuonut tematiikkaa lavalle, mutta kokonaisuus on silti hallittu. Petterssonin tapana on rakentaa esityksensä työryhmän kanssa kokeillen ja improvisoiden. Se näkyy Titanicissa tuoreena ilmaisuna, jossa ohjaaja on selvästikin antanut näyttelijöilleen tilaa löytää rooliinsa sopiva ilmaisu. Titanicin näyttelijöistä kukaan ei lopulta ole enempää pääroolissa kuin kukaan toinenkaan. Työryhmän näyttelijäntyö on tasaisen vahvaa. Ensembe-hengen ja työnilon voi aistia katsomoon asti.

Lavalla nähdään työryhmä rakentamassa Svenska Teaterniin Titanic-näytelmää. Titanicin katastrofi on ajallisesti turvallisen, yli sadan vuoden välimatkan päässä. Estonian katastrofi olisi varmasti aivan liian lähellä, että siihen voisi yhdistää kaiken laivassa tapahtuvan banaalin söpöilyn. Mukana on paljon metateatteria, teatteria teatterissa. Pettersson on myös aiemmissa teoksissaan (esim. Dark Side of the Mime, Kaspar Hauser ja How the West was Won) pohtinut teatterin tekemisen mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Niin nytkin.

Näytelmä lähtee liikkeelle paljon puhuvalla kohtauksella, jossa nuoret näyttelijät ”hukkuvat” etunäyttämön orkesterisyvennyksen laskeutuessa alas. Nuoret löytävän itsensä pian teatterin uumenista ja sen sokkeloisista käytävistä ja portaista. Teatterilaiva on heti alkajaisiksi imaissut heidät syövereihinsä. Videokamera seuraa näyttelijöitä pitkin teatteria ja kuvaakin pian heidän haaveitaan ja unelmiaan, kuten saada näyttelijän töitä Tukholmasta tai vapautta orjuuttavien laitosteattereiden kahleista. Kaikki nuoret haluaisivat tietenkin näytelmän pääroolit – Jackin tai Rosen.

Svenska Teatern, Titanic. Valokuva: Yoshi Omori

Esityksen videografian ja lavastuksen on toteuttanut Ville Seppänen. Videototeutus on oivaltava ja hyödyntää tilaa hyvin. Videoa hyödynnetään myös niin, että näyttämöllä nähtävä kohtaus voi välittyä katsojalle myös videokuvan kautta, kuten erinomaisesti toteutetussa Jackin ja Rosen rakastelukohtauksessa. Näyttelijän kannalta toteutus on kuin tehtäisiin yhtä aikaa sekä Titanic-elokuvaa että -näytelmää. Seppäsen lavastus on myös toimiva ja rakentaa näyttämölle hienoja tiloja laivahytistä aina teatterinjohtajan toimistoon.

Petterssonin Titanic tekee vaikutuksen juurikin työelämätematiikkansa ja ironisuutensa puolesta. Jos ruotsin taito arveluttaa, on esityksiin luvassa tekstitys suomeksi huhtikuusta alkaen.


Svenska Teatern: Titanic
Kantaesitys Suurella näyttämöllä 16.3.
Näytelmän kotisivu 

Käsikirjoitus ja ohjaus: Akse Pettersson
Lavastus ja videografia: Ville Seppänen
Musiikki/sävellys: Kasperi Laine
Äänisuunnittelu: Tom Kumlin
Maskeeraus ja hiukset: Pirjo Ristola


Näyttämöllä: Riko Eklundh, Marcus Groth, Emil Grudemo El Hayek, Jon Henriksen, Anna Hultin, Mari-Helen Hyvärinen, Julia Högnabba, Samuel Karlsson, Stella Laine, Elisa Makarevitch, Dennis Nylund, Amanda Nyman, Lilian Pettersson, Tom Rejström, Anders Slotte, Johan Storgård