keskiviikko 7. helmikuuta 2018

I Would Prefer Not To – Milja Sarkolan vähäeleisen tyylikäs tulkinta Svenska Teaternissa

Toisiaan tietää jo alusta alkaen istuvansa hyvän esityksen äärellä. Svenska Teaternin I Would Prefer Not To synnyttää tuon varman tietoisuuden ja Milja Sarkolan käsikirjoittama ja ohjaama teos koukuttaa heti mukaansa. Tulkinnan rytmi, intensiteetti ja erilaisuus saavat katsojan seuraamaan näyttämön tapahtumia herkeämättä.

Sarkolan teos on monikerroksinen ja älykäs – yhtä aikaa sopivan arvoituksellinen ja hauska. Kaikki vieläpä tiivistettynä tuntiin ja varttiin. I Would Prefer Not To herättää katsojan pohtimaan ja löytämään teoksesta monia tulkintoja ja selityksiä. Sarkolan vapaasti Herman Melvillen novelliin, Bartleby – The Scrivener, pohjaava käsikirjoitus elää myös kielellisesti rikkaana.

Bartleby (Joanna Haartti) aloittaa uutena kirjurina lakitoimistossa. Pomo ja pari työkaveria (Patrick Henriksen, Simon Häger ja Hellen Willberg) vaikuttavat mukavilta. Hän ja muut työntekijät kopioivat ja tarkastavat työkseen oikeuden pöytäkirjoja ja päätöksiä. Bartleby osoittautuu ahkeraksi puurtajaksi. Mutta vain parin ensimmäisen päivän ajan. Sen jälkeen hän alkaa vastata pomonsa pyyntöihin aina samoin, ”I would prefer not to…”, ja kieltäytyy tekemästä hänelle annettuja tehtäviä. Tämä ajaa vähitellen sekä työtoverit että pomon hulluuden partaalle. Päähenkilö käyttäytyy oudosti ja tyrmistyttää ympäristöään.

Sarkola on tehnyt toimivan ohjauksellisen ratkaisun siinä, miten pomoa ja muita kahta työntekijää esittävät näyttelijät vaihtava rooleja näytelmän aikana. Pomo haluaa päästä eroon Bartlebystä, mutta toisaalta hän lopulta pyytää tätä jopa luokseen asumaan. Myös asiakirjojen rutiininomainen kopioiminen on näyttämöllistetty elävästi sekä toimintana että tekstin äänimaailman puolesta. Toisiaan seuraavat samanlaiset työpäivät näkyvät tulkinnan rytmissä raikkaina siirtyminä niin valosuunnittelun (Tom Laurmaa) kuin näyttelijöiden fyysisten näyttämöltä poistumisten ja sisääntulojen kautta.

Svenska Teatern, I Would Prefer Not To. Valokuva: Cata Portin.

Melvillen kulttimaineen saavuttanut teos on yksi arvoituksellisimmista ihmismielen kuvauksista. Miten ja miksi Bartlebyn vastaa niin kuin vastaa. Onko hän masentunut, lamaantunut vai hullu? Miksi hän ei halua mitään? Eivätkö kaikki kuitenkin halua aina lopulta edes jotakin? Siihenhän länsimainen maailma ja kulutusyhteiskunta perustuivat jo Melvillen ajan Yhdysvalloissa. Mitä kertovat muiden reaktiot, sanomiset, tekemiset ja tekemättä jättämiset heistä itsestään? Bartlebyn pomon käytös alkaa näyttää vähintään yhtä kummalta ja hän päätyy varsin äärimmäisiin ratkaisuisin yrittäessään saada päähenkilön sekä pois toimistostaan että kotiinsa.

Bartlebyn erilaisuus verrattuna muihin työyhteisön jäseniin korostuu Sarkolan ohjauksessa ja Joanna Haarttin näyttelijäntyössä. Haartti rakentaa hahmonsa vähäeleisesti, katsoen paljolti yleisöä. Hän onnistuu luomaan ilmeillään ja kehollaan vaikutelman mieleltään ja ajatuksiltaan hyvin erilaisesta ja omintakeisesti ajattelevasta henkilöstä. Hän on kieltä ja sanaparsiaan myöten omituinen ja ympäristölleen käsittämätön, monella tapaa häiritsevä.

Työpaikka ja oikeastaan koko ympäröivä maailma on Bartlebyn häkki, maailma jossa hän on outo ja johon hän ei kuulu. Teoksen lavastuksen ja pukusuunnittelun toteuttanut Kaisa Rasila tuo näyttämölle vähäeleisen yksinkertaisen toimistohäkin. Häkki avautuu ainoastaan lopussa, kun Bartyleby on vihdoin paikassa, jossa hän voi lopettaa kaiken haluamisen ja tekemisen. Siellä hän myös saavuttaa pian sen tilan, jossa ei enää tarvitse haluta tai tehdä mitään.


Svenska Teatern – I Would Prefer Not To
Ensi-ilta Amos-näyttämöllä 24.1.2018

Rooleissa: Joanna Haartti, Hellen Willberg, Patrick Henriksen ja Simon Häger
Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola
Dramaturgi: Christoffer Mellgren
Lavastus ja pukusuunnittelu: Kaisa Rasila
Maskeeraus ja hiukset: Sari Eskola
Äänisuunnittelu: Andreas Lönnquist
Valosuunnittelu: Tom Laurmaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti