Teatteri Jurkan Syleilyssä aistii lämpöä, mutta se ei puhuttele

Tommi Eronen nähdään jälleen Teatteri Jurkan monologissa. Syleily, alaotsikoltaan puolitotuuksia pimeässä, on keski-ikäisen miehen sukellus elämäänsä, sen tärkeisiin tapahtumiin ja muistoihin. Eronen pysähtyy katsomaan elämäänsä taaksepäin. Hän on itse käsikirjoittanut selvästikin omakohtaisen, tunnelmaltaan vivahteikkaan tekstin. Monologin on ohjannut Ilari Johansson.

Monessakin mielessä eletyn elämän paikat nousevat keskiköön. Kauneimpana ehkäpä lapsuuden Luumäki ja sieltä takaisin menetettyyn Karjalaan alati kaipaava isoäiti. Saku Kaukiaisen valosuunnittelu ja videoprojisoinnit luovat kauniin taustan kesäisine koivuineen Jurkan pieneen huoneteatteriin. Kesäinen lapsuuden mökkitunnelma on käsin kosketeltavissa.

Paikoin esitys onnistuu löytämään runollisiakin polkuja ja Erosen teksti on tiivistä ja napakkaa. Syleily on itsenäinen jatkoteos Jurkassa nähtyihin aiempiin Erosen yksinpuheluihin ISÄ! 2015 ja IHMINEN! 2017. Niissä on käsitelty nimiensä mukaisesti isyyttä ja ihmisenä olemisen monia puolia aina kuoleman pelkoon asti. 

Teatteri Jurkka, Syleily. Valokuva: Marko Mäkinen.

Verrattuna aiempiin osiin Syleily on selvästi vakavampi, vaikka huumoriakin löytyy välillä esimerkiksi nuoruudessa halkopinon välistä löytyneiden pornolehtien kertomuksia ja niiden hahmoja kuvattaessa. Näissä kohdin Eronen onnistuu mainiosti tuomaan hahmoonsa nuoren hämmentyneen uuden äärellä olemisen.

Jäin kaipaamaan ISÄ! ja eritoten IHMINEN! -monologien syvällistä kepeyttä. Syleilystä tuntui jäävän uupumaan keskeinen sanoma. Ajattelin keski-ikäisenä miehenä löytäväni tästä samaistumispintaa, mutta valitettavasti se jää nyt paljolti löytymättä. Aiempiin osiin verrattuna Syleily tuntuu kaukaisemmalta ja jollakin tapaa tavoittamattomalta.

Eronen on näyttämöllä toki läsnä ja hänelle tyypillinen näyttelijäntyön intensiteetti pääsee monella tapaa oikeuksiinsa Teatteri Jurkan intiimissä tilassa. Silti jotain jää puuttumaan. Syntyy vaikutelma jollakin tavalla kesken jäävästä ja vaillinaisesta teoksesta. Syleily ei nyt lämmitä.

Teatteri Jurkka – Syleily

Ensi-ilta 16.10.2019.

Käsikirjoitus: Tommi Eronen
Ohjaus: Ilari Johansson
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Näyttämöllä: Tommi Eronen

Teatteri Jurkan Putkinotko löytää yhteisymmärryksen siemeniä

Voiko Joel Lehtosen hauskasta, yhdenpäivän tapahtumia kuvaavasta romaanista Putkinotko saada onnistuneen dramatisoinnin ja vieläpä monologin? Lähinnä nämä kysymykset nousevat mieleen ennen näytännön alkua Teatteri Jurkassa. Vastaus paljastuu melko pian näytelmän alkupuolella. Kyllä voi! Vieläpä toimivan ja mukaansatempaavan tulkinnan!

Putkinotko antaa ymmärrykselle ja sovinnolle mahdollisuuden. Se on oiva kommentti teatterikeväässä kahdeksantoista.

Tuomo Rämön dramatisointi löytää alkuteoksesta keskeisen sisällön ja roolihahmot. Hän paketoi näyttämölle tiiviin kokonaisuuden, jonka dramaturgiset ratkaisut ovat onnistuneita. Keskeiset henkilöhahmot ovat mukana ja Rämön ohjaamassa tulkinnassa hahmot rakentuvat sekä tekstin että ohjauksen kautta selkeiksi. Dramaturgian selkeys näkyy myös siinä, miten se kuljettaa vajaa parituntista esitystä eteenpäin rauhallisesti ja luo siihen tyynen vaikutelman.

Putkinotko on kuvaus torppari Juutas Käkriäisen ja talollinen Aapeli Muttisen yrityksestä ymmärtää toisiaan. Heidät ympäröi kykenemättömyys kohdata toistensa maailmoja ja he tuntuvat pyörivän tiiviisti keskinäisen väärinymmärryksen kehällä. Muttinen on saapunut kesälomalla maatilalleen, jota laiska Käkriäinen vaimonsa Rosinan kanssa asuttaa ja hoitaa huonosti keskittyen lähinnä viinanpolttoon.

Dramatisointi on valinnut näyttämölle teoksen keskeisiä kohtauksia, jotka avaavat miesten ajatusmaailmaa, pohdintoja elämästä, toistensa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Huumoria unohtamatta.

Teatteri Jurkka: Putkinotko. Valokuva: Marko Mäkinen.

Moniäänisen monologin kaikki roolit tulkitsee Tommi Eronen. Erosen hahmoista erityisesti Aapeli Muttinen olkihattuineen puristuu tiiviiksi tulkinnaksi ja elää hahmona kevyesti ja ilmavasti. Erosen näyttelijäntyön on varsin pienieleistä, mutta Jurkan intiimi tila tukee kuitenkin hyvin roolihahmojen ajatusmaailman välittymistä tarkan esittämisen kautta.

Vaikka päähenkilöt ihmettelevätkin toistensa toimia, on autereisessa kesäpäivässä aistittavissa yhteisymmärryksen siemeniä. Rämön Putkinotkon ansio on sen kyvyssä löytää kaikesta huolimatta teoksen maailmasta pieniä kohtaamisia. Miten toista, eri tavalla ajattelevaa ja toimivaa ihmistä on mahdollista pysähtyä kuulemaan ja sietää, vaikka sitten ihmetellenkin.

Näin esityksen ennakkonäytännössä.

Teatteri Jurkka – Putkinotko
Ensi-ilta 17.3.2018

Rooleissa: Tommi Eronen

Alkuteos: Joel Lehtonen
Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö
Äänisuunnittelu ja musiikki: Jani Orbinski
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Pukusuunnittelu: Sanna Levo
Lavastus: Mika Haaranen ja Tuomo Rämö

Kuoro: Anni Tani, Eero Tiilikainen, Veera Wahlroos, Meri Luukkanen, Jalmari Pajunen, Otso Aunola ja Jani Orbinski

Palavan veden tango
Sanoitus: Esko Korpelainen
Sävellys: Jani Orbinski
Laulaja: Karlo Haapiainen