Voiko masennusta ja itsemurhaa käsittelevästä näytelmästä kirjoittaa, että se on hauska? On voitava, koska Allt som är underbart -teoksen Svenska Teaterniin ohjannut Ann-Luise Bertell ja monologin upeasti esittävä Dennis Nylynd ovat tehneet traagisesta aiheesta kevyesti eteenpäin soljuvan tulkinnan.
Kyllä tulkinta on toki muutakin kuin hauska. Se on riipaiseva ja koskettava kertomus pienen pojan kasvusta nuoreksi mieheksi. Britti Duncan MacMillanin kirjoittama näytelmä imaisee katsojan mukaansa pojan tarinaan heti ensi hetkestä lähtien.
Äiti masentuu vakavasti ja 7-vuotias poika alkaa äitiään piristääkseen kirjoittaa numeroiduille post-it -lapuille kaikkia mahdollisia elämän upeita asioita. Numero yksi, jäätelö. Numero kaksi, vesisota. Näitä hän jättää kiinni kylppärin peiliin tai äidin sängylle. Poika ei voi silti mitenkään ymmärtää äitinsä masennusta, eikä itsemurhayrityksiä. Poika kirjoittelee lappuja läpi lapsuutensa ja kirjoittaminen jatkuu vielä yliopistossakin. Siellä päähenkilö kiinnostuu masennuksesta ja itsemurhasta myös akateemisessa mielessä ja kirjastosta löytyy ymmärtävä tyttöystäväkin. Lopulta lappuja ja upeita asioita kertyy miljoona.
 |
| Svenska Teatern, Allt som är underbart. Valokuva Cata Portin. |
Miltä oman äidin pohjaton masennus ja myöhempi itsemurha tuntuvat? Pojan isä ei osaa oikein mitenkään pojalleen äidin masennusta selittää. Poika ei myöskään pääse lähelle isäänsä, ainoata kaipaamaansa, vaikka kovasti haluaisi. Vaikka katsoja sitä ehkä odottaa, yhdessäkään post-it -lapussa ei myöskään lue, isä.
Allt som är underbart on vahva ja puhutteleva esitys. Ja aiheen vakavuudesta huolimatta Svenska Teaternin tulkinnassa on myös aimo annos huumoria ja jopa iloa. Teoksen viehätyksestä osa on siinä, miten se asettaa keskiöön pojan tunteet kaiken äärellä ja hänen elämässä eteenpäin selviämisensä.
Näytelmän avainkohtauksessa päähenkilö lopulta tunnistaa ja myöntää itselleen kaiken sen henkisen epävarmuuden ja tuskan, mitä äidin masennus ja itsemurha ovat hänelle aiheuttaneet. Sen miten kaikki koettu kuormittaa omaa parisuhdetta. Lopulta nuori mies pystyy kohtaamaan raskaat ja vaikeat kokemuksensa ja vapautuu ymmärtämään äidin itsemurhan syyt.
Dennis Nylundin esittämä kasvukertomus pienestä pojasta nuoreksi aikuiseksi tuskin jättää ketään kylmäksi. Sen verran viiltävillä ja koskettavilla elämän tasoilla liikutaan. Nylundin tulkinta näyttämöllä on herkkää, avointa ja hän rakentaa samalla hienosti kuvan elämän kolhimasta, vahvasta selviytyjästä. Lapsesta ja nuoresta, joka puskee eteenpäin ja yrittää löytää vastauksia.
Toteutukseltaan näytelmä on yllätyksellinen ja jännittävä. Tulkinnassa kuullaan paljon lähinnä 60-luvun musiikkia. Isä uppoutuu musiikin maailmaan, pois ja pakoon vaimonsa ja poikansa läheltä. Myös päähenkilölle musiikki ja tanssi tuovat lohtua. Ei tietysti ollenkaan sattumaa, että tulkinnassa vilahtelevat sellaiset muusikot, jotka kärsivät mielenterveysongelmista ja jopa päätyivät itsemurhaan, kuten vaikkapa Nina Simone, Amy Winehouse tai Curt Cobain.
Vaikka voisi kuvitella näytelmän synkäksi ja raskaaksi, on tunne esityksen jälkeen lähinnä puhdistunut. Erityisesti vaikutuksen tekee Nylundin tapa olla mutkattomasti ja vapautuneesti läsnä näyttämöllä.
Svenska Teatern: Allt som är underbart. Ensi-ilta 21.9.2016 AMOS-näyttämöllä
Roolissa: Dennis Nylund
Käsikirjoitus: Duncan Macmillan
Ruotsinnos: Nina-Maria Häggblom
Ohjaus: Ann-Luise Bertell
Pukusuunnittelu: Kaisa Rautakoski
Lavastus: Työryhmä
Valosuunnittelu: Tom Laurmaa
Äänisuunnittelu: Tommi Raitala
Kampaus ja maskeeraus: Pirjo Ristola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti