Lopputuloksena Q-teatterissa nähdään esteettisesti omintakeinen teatterikokemus. Arki ja kauhu esityksen tunnelma on viipyilevä. Ydinperheen arki hiipii eteenpäin toistuvina rutiineina ja omalla vääjäämättömyydellään. Arki toistuu samanlaisin askelmerkein päivästä toiseen, lähes sanattomasti.
Monotoniaa säestää seinäkellon tikitys, pesukoneen hurina tai mikron kilahdus. Kunnes yhtäkkiä yöllisten painaisten pahimmat hirviöt ajavat takaa muuttaen kauhun ympärillä todelliseksi ja lopulta hervottomaksi splatteriksi verisuihkuineen ja suolenpätkineen. Ei kuitenkaan tämän enempää juonipaljastuksia. Teos elää myös yllätyksellisyydestään.
Akse Pettersson on käsitellyt muutamissa aiemmissa teoksissaan arjen tematiikkaa erityisesti työyhteisöissä ja osana ihmissuhteita. (Esimerkiksi Teatteri Takomon Noitavaino 2016 ja Svenska Teaternin Titanic 2016). Yhtymäkohtia esityksen tematiikassa on myös Petterssonin neljän vuoden takaiseen Kaspar Hauseriin Q-teatterissa.
Nyt ollaan vahvasti perheen arjessa, jonka näyttelijäryhmä Pirjo Lonka, Eero Ritala, Sonja Kuittinen ja Joonas Heikkinen tehokkaasti ja varsin vähäeleisesti näyttämölle piirtää.
 |
| Q-teatteri, Arki ja kauhu. Valokuva: Sakari Tervo. |
Kyky sietää arkea on länsimaisen keskiluokkaisen ihmisen keskeisiä elämänhallinnan taitoja. Toisilta tavisarki luontuu sujuvasti ja ongelmitta, toisille arjen tappavan tylsyyden kestäminen asettaa suuria haasteita. Tematiikaltaan Arki ja kauhu käsittelee nykyarjen näkyvää helppoutta ja huolettomuutta sekä pinnan alla asuvaa tyhjyyttä ja merkityksettömyyden kokemuksia.
Kun kaikki on turvattu ja ulkoa päin kunnossa, voi sisäinen tyhjyys kasvaa painostavaksi. Lähes kaikki tuntuvat tarvitsevan ainakin jossain määrin tajunnan lamauttavaa viihdettä ja ajanvietettä arkensa pitimiksi. Arjen tyhjyyttä paetaan viihteeseen ja sosiaalisen median kupliin, jotka puolestaan oravanpyöränomaisesti lisäävät tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.
Moni hakee jännitystä väkivaltaviihteestä, kauhusta, sotaelokuvista tai –peleistä. Arkea turrutetaan mitä hurjemmalla väkivaltakuvastolla. Se tarjoaa jännitystä ja turvallisen tavan kokea kauhu ja pelko. Samoin alitajuntamme synnyttää painajaisia ja kauhua, vaikkemme sellaista olisi edes vapaa-ajalla kuluttaneetkaan. Ne ovat muun muassa aivojen tapa öiseen aikaan poistaa arjen stressiä, masennusta ja mielen tasapainottomuutta.
Entä, mitä sitten kun tuo arki syystä tai toisesta katoaa tai viedään pois? Mitä kaipaa eniten? Juuri sitä tavallista ja tylsältä tuntuvaa tuttua arkeaan. Syyrian sodan keskellä elävät eivät mitään muuta kaipaa enemmän kuin tuota omaa pientä arkista puuhasteluaan, joka on jäänyt sodan verilöylyn alle.
Kasperi Laineen suunnittelema musiikki ja erityisesti esityksen äänimaailma on persoonallisen taitava näyte siitä, miten se voi jopa kuljettaa ja rytmittää esitystä. Tätä esitystä ei voisi edes kuvitella ilman moniulotteista äänimaailmaa, jota välillä jää kuuntelemaan ihmeissään ja lumoutuneena. Siinä on koko ajan mukana myös aimo annos teokseen sopivaa piinaavuutta.
Näyttämökuvan nukkekotia muistuttavan ”vahakodin” ja sitä ympäröivän uhkaavan luonnon suunnitellut Ville Seppänen hyödyntää Q-teatterin näyttämöä lattiasta kattoon ja jopa talon takaa metsästä ja pihalta katsomiskokemusta täydentää videokuva (Ville Seppänen ja Martti Tervo). Kodin lavastus tapetointia myöten korostaa arkisuutta, samoin kuin Sanna Levon pukusuunnittelu.
Arki ja kauhu on monitulkintainen esitys, joka nostaa pintaan nykyihmisen kokemukset riittämättömyydestä ja merkityksettömyydestä. Mitkä ovat seuraukset siitä, että arkemme on helpottunut ja vapaa-aikamme lisääntyy lisääntymistään ja yritämme täyttää aikaamme esimerkiksi viihdeteollisuuden tarjoamin keinoin? Näemmekö peilistä oman tyhjyytemme ja kauhumme?
Q-teatteri – Arki ja kauhu
Ensi-ilta 21.2.2018 esityksiä 18.5.2018 asti
Ohjaus: Akse Pettersson
Rooleissa: Pirjo Lonka, Eero Ritala, Sonja Kuittinen ja Joonas Heikkinen.
Lavastus ja valosuunnittelu Ville Seppänen
Musiikki ja äänisuunnittelu: Kasperi Laine
Videosuunnittelu: Ville Seppänen ja Martti Tervo
Pukusuunnittelu: Sanna Levo
Efektimaskeeraus: Saara Räisänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti