Syvän inhimillinen Valehtelijan peruukki -esitys riisuu aseista elämänmakuisella huumorilla

Marja Packalén ja Pirkko Saisio nousevat KOM-teatterin lavalle. Seuraavat kaksi ja puoli tuntia he pitelevät katsojia hyppysissään täysin vastaansanomattomasti. Katsomossa ei voi kuin ihailla heidän läsnäolon intensiteettiä, heittäytymisen taitoa ja omaäänistä karismaa. Valehtelijan peruukki on upean näyttelijäkaksikon taidonnäyte alusta loppuun. Se on käsin kosketeltavan inhimillinen ja monin tavoin puhutteleva teos.

Lavalla nähdään kiinnostavaa, monivivahteista ja usein ristiriitaistakin omakohtaiseen kokemukseen pohjaavaa teatteria. Kaikki tämä tekee Valehtelijan peruukista valtavan koskettavan. Teos ei etene kronologisesti, vaan hakee toteutukseen ainekset muistojen väripaletista. Jotkin muistot tai henkilöt vilahtavat vain ohimennen, toisiin taas palataan tämän tästä.

Esitys on vastustamaton siinä, miten se tuo näyttämölle ihmiselämän koko kirjon – ilo, suru, riemu, tuska ja häpeä synnyttävät katsojassa vahvan samaistumisen kokemuksen. Teos tuo vuosien takaa katsojien eteen niin hurmion hetket kuin monet itsehäpäisyn piinaavan suloiset kokemukset. Jotkin esityksen tapahtumista ovat pinnalta hyvinkin arkipäiväisiä, jopa mitättömiä, mutta niihin liittyvät tunteet ja kokemukset voivat ollakin niitä elämän merkittävimpiä.

Teoksen ohjannut ja esittäjien ohella sen kolmantena käsikirjoittajana toiminut Heini Junkkaala on ensin haastattelut Packalénia ja Saisiota puolitoista vuotta. Tämän jälkeen ohjaaja on teettänyt kaksikolla näyttämöimprovisaatioita. Sekä haastattelut että improt hän on videoinut. Kertyneestä 30 tunnin materiaalista syntyi monisatasivuinen teksti. Tekstin dramatisoinnissa näyttämölle on ollut mukana dramaturgi Elina Snicker.

Vaikka näytelmän teksti ja kieli pohjaavat Packalénin ja Saision haastatteluihin ja improvisaatioon, osittain suoriin sitaatteihinkin, on siinä lopulta kuitenkin kyse tarinallistuneista ja siten fiktiivisistä henkilöistä.

KOM-teatteri, Valehtelijan peruukki. Valokuva: Noora Geagea.

Junkkaalan ohjaus rytmittää teosta mainiosti. Teos säilyttää jännitteensä ja luo esitykseen draamallisesti toistuvia, toinen toistaan hurjempia nousuja koko matkan. Esityksen musiikkivalinnat liittyvät kahden naisen kokemuksiin ja elämän vaiheisiin. Yhtenä riemullisimmista Saision pateettinen Mariza-hurmio tai osuvasti molempien elämän juuttumiskohtia kuvaava Aphrodite´s Child feat. Irene Papas esittämä Infinity.

K Rasilan lavastus ja pukusuunnittelu konkretisoivat mainiosti esiintyjien henkilöhistoriaan liittyvät muistot. Silkki, Kaulus, Farkku, Huivi ja muut mainiot vaateparret elävät vaalealla elämän näyttämöllä henkareissa ja viipottavat mukana päähenkilöiden tarinoissa. Kuolema siirtää osan asuista valosta näyttämön pimeille reunoille. Teoksen valosuunnittelu on Tomi Suovankosken.

Seitsemänkymppiset Packalén ja Saisio pistävät peliin paljon niin fyysisessä näyttelijäntyössä, äänenkäytössä kuin ennen kaikkea läsnäolossa ja toteutuksen vaativassa omakohtaisuuden ilmentämisessä. Ensi-iltayleisön he hurmasivat. Epäilemättä näin tapahtuu kaikissa muissakin näytöksissä. Kymmenen vuotta sitten KOMissa nähtiin samojen tekijöiden Unohdus-esitys. Nyt tämä. Kymmenen vuoden kuluttua varmasti jotain yhtä yllättävää ja unohtumatonta.


Heini Junkkaala - Marja Packalén - Pirkko Saisio
Valehtelijan peruukki
Ensi-ilta 12.9.2019 KOM-teatterissa


NÄYTTÄMÖLLÄ: Marja Packalén ja Pirkko Saisio
TEKSTI: Heini Junkkaala, Marja Packalén ja Pirkko Saisio
OHJAUS: Heini Junkkaala
DRAMATURGI: Elina Snicker
LAVASTUS- JA PUKUSUUNNITTELU: K Rasila
​MASKEERAUSSUUNNITTELU: Leila Mäkynen
ÄÄNISUUNNITTELU: Antti Puumalainen
VALOSUUNNITTELU: Tomi Suovankoski