Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veikko Nuutinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veikko Nuutinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. helmikuuta 2018

Yhtä aikaa hervoton ja koskettava Pasi Was Here Tampereen Työväen Teatterissa


Pasi Was Here Tampereen Työväen Teatterissa on naseva ja koskettava kuvaus lähiöiden lapsista. Milko Lehdon ohjaaama ja Veikko Nuutisen käsikirjoittama näytelmä kuvaa hienovireisellä ja elämänmakuisella huumorilla lasten ja nuorten kokemuksia ja tunteita 80- ja 90-lukujen Suomesta. Katsomossa nauretaan, itketään ja samaistutaan.

Nuutisen Pasi Was Here voitti parhaan uuden kotimaisen näytelmätekstin Lea-palkinnon tammikuussa 2018. Se kantaesitettiin KOM-teatterissa helmikuussa 2016 ja on helppo arvella, ettei nyt nähty tulkinta Tampereella jää viimeiseksi. Sen verran oivaltava käsikirjoitus on kuvatessaan taantuvien lähiöiden arkea ja eloa lasten ja nuorten näkökulmasta.

Teos löytää kosketuspintaa varmasti monen katsojan omasta tai heidän tuttaviensa elämästä. Huumori ja nauru vuorottelevat Lehdon tulkinnassa tummempien sävyjen kanssa ja tekevät siitä koskettavan ja huumorintäyteisen lähiöarjen kuvauksen. Super-Mario, joystickin vatkaukset, Bill Cosby Show ja Kuponkiuutisten pelkkään mustaan kalaverkkoon puetut naiset ja kaikki muu hervottoman hauska ajankuva tekevät tulkinnasta riemukkaan ja elämänmakuisen.

Näytelmässä on kaksi aikatasoa. Hemmo (Janne Kallioniemi) elää koulutetun nuoren hispterielämää Helsingin Punavuoren punaviherkuplassa. Hän alkaa kotipuolesta huonoja uutisia saatuaan muistella lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Takaumat vievät hänet Savonlinnan Kellarpellon taantuvaan lähiöön. Paras lapsuudenystävä Pasi (Tuukka Huttunen), lapsuus ja nuoruus kepposineen ja kolttosineen ovat äkkiä vahvasti läsnä näyttämöllä. Lehdon ohjaus tavoittaa myös lasten milloin nolot tai pelottavat vanhemmat, milloin taas vähintäänkin häiriintyneet oloiset ammattikasvattajat.

Tampereen Työväen Teatteri, Pasi Was Here. Valokuva: Kari Sunnari

Sekä Nuutisen teksti että Lehdon ohjaus ovat myös vahvan yhteiskunnallisia. Pasi Was Here nostaa esiin aikakauden lapsiin kohdistuneen henkisen ja fyysisen väkivallan ja sen uhan. Näytelmän kohtauksissa voi aistia menneinä vuosikymmeninä nyttemmin Pisa-ylistetyissä peruskouluissa ja päiväkodeissa vallinneen varsin tavallisen nöyryyttämisen kulttuurin. Pasi was Here antaa äänen suomalaisen koulumaailman synkemmälle puolelle. Teoksen Pasi on lahjakas ja mielikuvitusrikas poika, mutta koti- ja kouluolot eivät pysty tukemaan hänen kehitystään parhaalla mahdollisella tavalla. Pasin luovuus ja mielikuvitus nääntyvät ja tukahtuvat.

On nautinto seurata nelihenkisen näyttelijäjoukon yhteen hitsautunutta työtä näyttämöllä. Tuukka Huttunen onnistuu takomaan Pasin hahmoonsa yhtä lailla nuoren, seksuaalisuuteensa heräävän pojan herkkävireisyyden kuin kaiken energisen, lapsellisen ja luovan koltostelun. Huttusen näyttelijäntyö on tarkkaa ja roolihahmo piirtyy näyttämölle näennäisen vähin, mutta sitäkin ilmeikkäämmin elein.

Tommi Raitolehto saa sekä opettajan että lastentarhanopettaja Sinikka Pillukka Pallukka Pollukan hahmoihinsa jotakin lapsivihamielisen hyytävää. Janne Kallioniemen Hemmon häpeä ja nolous kummallisen ja liioitellun estottoman tutkijaäitinsä (Maija Lang) edessä on käsin kosketeltavaa. Langin fantasiatulkinta 80-luvun pornostara Sarah Youngista joka läven vempeleineen on hilpeä.

Teppo Järvisen lavastuksen päiväkoti, Hemmon koti ja Pasin kodin pannuhuone rakentuvat näyttämölle tarkoin kuvin. Lavastus on sopivan niukka ja jättää näin tilaa näyttelijäntyölle. Näyttämöllä ei ole mitään turhaa ja näin lavastus mahdollistaa nopeatkin vaihdot paikkojen ja aikojenkin välillä. Silti Järvinen on toteuttanut lavastuksen ilmeikkäästi ja 80-luku henkii sopivan reippaasti esineissä kuten taidokkaasti käytetyssä elmukelmussa. Ilmeikäs ja hervoton on myös Paula Variksen kasaripuvustus. Epookkia teokseen luovat myös Sari Raution johdolla toteutetut kampaukset ja peruukit.

Tampereen Työväen Teatterin Pasi Was Here on aikamatka, joka nostaa pintaan muistoja lapsuudesta. Teatterikokemus, jota muistelee välillä hymyssä suin, välillä vakavampia pohdiskellen. Ainakin minulle se on merkki hyvästä teatteriesityksestä.

Tampereen Työväen Teatteri – Pasi Was Here
Ensi-ilta Eino Salmelaisen näyttämöllä 31.1.2018

Rooleissa: Tuukka Huttunen (Pasi), Janne Kallioniemi (Hemmo), Maija Lang (mm. Turnajaiskeppi, Hemmon äiti, Sarah Young), Tommi Raitolehto (mm. Sinikka Pillukka Pallukka Pollukka, Laktoosilerssi, Opettaja, Pasin isä)

Käsikirjoitus: Veikko Nuutinen
Ohjaus: Milko Lehto
Lavastussuunnittelu: Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu: Paula Varis
Valosuunnittelu: Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu: Niklas Vainio

lauantai 27. helmikuuta 2016

Pasin ja Hemmon tarina nykypäivästä 80-luvulle



Pasi Was Here on hykerryttävän hauska, tummia sävyjä pelkäämätön teos, joka tarjoaa katsojalle naurun ohella pohtimisen aihetta. Näytelmän on kirjoittanut Veikko Nuutinen ja hallitun kokonaisuuden on KOM-teatteriin ohjannut Lauri Maijala.

Teos on samalla aikamatka suloiselle 80-luvulle. 80-luvulla farkkujen vyötäröt olivat korkealla eikä pöytäpuhelimissa ollut pelejä. Oli kirkkaanvärisiä lenkkareita, talvilenkkareita tarrakiinnityksellä ja tupsupipoja. Tyttöjen tukat oli krepattu, pojilla oli takatukat.

Pasi Was Here on tarina kahdesta lapsuudenystävästä. Hemmo (Juho Milonoff) on lähtenyt opiskelemaan Helsinkiin, punavuorelaistunut, punaviherkuplassaan elävä hispteri. Pasi (Johannes Holopainen) on jäänyt Savonlinnaan, Kellarpellon taantuvaan lähiöön syrjäytymään. Näytelmä lähtee liikkeelle Pasin päätymisestä itsemurhaan ja alkaa Hemmon näkökulmasta tutkia, miten näin pääsi käymään. Samalla näytelmä on kertomus siitä, miten väki lähtee taantuvien paikkakuntien lähiöistä ja 80-luvun elinvoimaisetkin alueet ovat nykyhetkeen tultaessa näivettyneet .
KOM-teatteri, Pasi Was Here. Valokuva: Tanja Ahola
Ensimmäisen puoliajan teoksen näkökulma on lapsen. Ollaan tukevasti 80-luvulla, jonka me kaikki ajan eläneet muistamme tietysti elämän parhaimpana aikana. Vaan oliko se sitä Pasille? Nähdään miten Hemmo ja Pasi ystävystyvät päiväkodissa. Lastentarhan hervottoman hauska ja yhtä aikaa kylmiä väreitä synnyttävä Sinikka-täti (Robert Enckell) vihaa lapsia ja heittelee näitä hernepusseilla. Vertaillaan lasten koteja ja perheitä ja aina se oma tuntuu jotenkin kummalliselta ja oudolta. Teos tavoittaa hienosti lasten maailmaan niin kiinteästi kuuluvan muilla on kaikki paremmin ja meillä on tällaista kummallista –ajattelutavan.

Toisella puoliajalla näkökulma vaihtuu enemmän nykyisyyden aikuismaailmasta lapsuuden tapahtumia arvioivaksi, syitä ja taustoja tapahtumille pohtivaksi. Hemmo ja hänen ja Pasin yhteinen lapsuudenystävä Turnajaiskeppi (Vilma Melasniemi), pohtivat syitä Pasin itsemurhaan; löytyykö syy sadistisesta ja nöyryyttävästä opettajasta vaiko tunnekylmistä suomalaisista miehistä, kuten Pasin isästä. Aikuisuudesta käsin voi myös pysähtyä miettimään, mitä lapsuudesta muistamme ja haluamme muistaa. Muistammeko ne aurinkoiset ja lämpimät lapsuudenhetket ja –kokemukset vai jäämmekö kiinni negatiivisiin muistoihimme? Pasinkin lapsuudessa on molempia. 
KOM-teatteri, Pasi Was Here. Valokuva: Tanja Ahola

Yksi tapahtuma Pasi ja Hemmon lapsuudesta, jota ei itse asiassa näyttämöllä nähdä, mutta johon viitataan pariinkin kertaan on käärmeenlumoajaesitys koulun juhlissa. Useat muutkin Pasin lapsuuden tapahtumat välittävät Pasista kuvaa luovana ja kekseliäänä poikana, joka kuitenkin lopulta nujertuu taantuvan pikkupaikkakunnan tasapäistävän ja latistavan paineen alla. Teos pohtiikin muun muassa sitä, miten näennäisen samoista lähtökohdista syntyy lopulta hyvinkin erilaisia identiteettejä ja elämäntarinoita.

Vaikka teemat alkavat kuulostaa raskailtakin, tutkii näytelmä tätä kaikkea upean huumorin kautta ja lavalla nähdäänkin monia toinen toistaan hauskempia hahmoja. Yksi hervottomimmista kohtauksista on Pasin ja Hemmon kiljunhakumatka Laktoosilerssin (Robert Enckell) luo.

Johannes Holopainen onnistuu tarkasti ja pienieleisestikin tuomaan nuoren Pasin hahmoon herkkyyttä ja hämmennystä mutta samalla näyttämöllä on myös energiaa ja kepposia pursuava pojanviikari. Juho Milonoff vakuuttaa Hemmona tasaisen varmalla tyylillään ja Robert Enckell ja Vilma Melasniemi luovat näyttämölle monia riemukkaita sivurooleja. Janne Vasama on tehnyt esitykseen onnistuneen lavastuksen, jossa pikkukaupungin lähiöelämää on rakennettu sekä talojen pienoismallien että monille katsojille tutun 80-luvun rekvisiitan avulla. Niina Pasanen on pukusuunnittelijana tehnyt ison työn etsiessään ja luodessaan näyttämölle 80-luvun vaatetusta parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten vain.

Pasi Was Here
pysyy myös dramaturgisesti hyvin kasassa, se ei eksy sivupoluille ja näin saadaan kokoon toimiva, riemukas ja koskettavakin draamakomedia. Olin ensi-illassa lapsuudenystäväni kanssa ja voin suosittella muillekin tätä, jos vain mahdollista. Huomasimme väliajalla ja esityksen jälkeen pohtivamme itse esityksen lisäksi omia lapsuuden kokemuksia ja koulumuistoja ja niitä muita yhteisiä lapsuudenystäviämme.


Pasi Was Here – Kantaesitys KOM-teatterissa 24.2.2016. Esityksiä 14.5.2016 asti.

TEKSTI: Veikko Nuutinen
TEKSTIN SOVITUS: Lauri Maijala ja työryhmä
OHJAUS: Lauri Maijala
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Jussi Sorjanen
LAVASTUS: Janne Vasama
MASKEERAUS: Leila Mäkynen
PUKUSUUNNITTELU: Niina Pasanen
VALOSUUNNITTELU: Anniina Veijalainen
ÄÄNISUUNNITTELU: Jani Rapo
YLEISÖTYÖ: Jenni Bergius ja Maaretta Riionheimo

ROOLEISSA: ​Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff