Hyväksikäytetyn kierre

Harvoin tuntuu yksikään näytelmä niin iholla kuin KokoTeatterin seksityöläisten arjesta kertova Ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin. Kun ensimmäisen näytöksen lopulla saan käteeni Brightonin uimarannan hiekkaa, haluaisin katsojana toivoa päähenkilölle parempaa. Vaikka olen jo ajat sitten nähnyt kaiken toivon valuvan sormien läpi. Katsoja tietää jo alkumetreiltä, että tässä ei hyvin käy.

Näytelmän on kirjoittanut britti Lucy Kirkwood ja KokoTeatteriin sen on suomentanut ja ohjannut Anna Veijalainen.

Valokuva: Anna Aalto, Heasta

Näytelmän teema seksityöhön huijatuista ja pakotetuista siirtolaisista tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Päähenkilö Dijana (Anna Andersson) elää seksityöläisen karuakin karumpaa arkea Lontoossa, jossa unohdusta tuovat huumeet, lääkeet ja viina. Raastavinta katsottavaa ovat kuitenkin ne päähenkilön tietoisuudesta kumpuavat tunteet ja muistot, joita ei millään voi peittää ja jotka tulevat ulos usein hallitsemattomasti. Päivätodellisuudessa Dijana yrittää kovin naiivisti uskotella itselleen, että kaikki on hyvin, ja että hän on valinnut työnsä itse ja jopa pitää seksistä asiakkaidensa kanssa. Mutta kun valot sammuvat on todellisuuskin toinen.

Dijana on nuori, petollisesti seksityöhön houkuteltu nainen Venäjältä. Kirkwood on kirjoittanut Dijanan roolihahmon oivallisesti naiiviksi ja sinisilmäiseksi, yksinkertaiseksikin. Katsojassa roolihahmo, rankoista kokemuksista huolimatta, aiheuttaa monin paikon sisäisen huokauksen ja ajatuksen, “voi tyttökulta, etkö sinä nyt ymmärrä”. Tai kysymyksen, siitä, miten se ei nyt ymmärrä hakea apua. Kunnes taas muistaa kuka onkaan hyväksikäytetty ja kuka hyväksikäyttäjä. Äkkiä katsoja myös muistaa sen karmivan psykologisen prosessin, jossa hyväksikäytetty ja nöyryytetty ihminen alkaa hävetä. Dijanan parittajaa ei esityksessä nähdä, mutta henkilökuva hänestä välittyy vahvasti Dijanaan kohdistetun julmuuden kautta. Vankisellissä Dijana tapaa Glorian (Blessing Osemwegie) kohtalotoverinsa Länsi-Afrikasta. 

Kirjailija Lucy Kirkwood haastatteli näytelmää kirjoittaessaan seksityöläisiä. KokoTeatterin työryhmä on puolestaan perehtynyt aiheeseen seksityöläisiä Suomessa edustavan ja auttavan Pro–tukipisteen kautta. Tämä taustatyö on esityksestä vahvasti aistittavissa, niin todentuntuisesti ja aidosti se aihettaan käsittelee.

Valokuva: Anna Aalto, Heasta

Dijanan rankan roolin esittää nuori suomalais-venäläinen, Pietarista juuri näyttelijäksi valmistunut Anna Andersson. Anderssonin näyttelijäntyö on hyvin intensiivistä, joskin paikoin liiankin mesoavaa. Nyanssit, joita teksti olisi kyllä tarjonnut paljonkin, jäävät nyt näyttelijäntyössä varjoon. Tuntuu kuin Andersson ei pysähtyisi riittävästi. Toki roolihahmon tyypittely vaatii lähes ADHD:n tyyppistä tulkintaa, mutta katsojalle eivät roolin tunnetilojen vaihtelut nyt välity riittävästi. Anderssonin näyttelijäntyö pääsee parhaiten esiin toisen näytöksen loppupuolen kauhukohtauksessa, joka intensiivisyydessään tuntuu pahalta. Gloriaa esittävä Nigeriasta Suomeen muutama vuosi sitten muuttanut Blessing Osemwegie on harrastajanäyttelijä ja tässä teoksessa ensimmäistä kertaa elämässään lavalla. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Näytelmä esitetään kolmessa eri tilassa, joista kaksi ensimmäistä ovat hyvin pieniä huoneteatteritiloja – seksityöläisen makuuhuone ja vankiselli. Katsojat liikkuvat esityksen aikana tilasta toiseen. Esityksen parasta antia on lavastuksen, puvustuksen sekä valo- ja äänisuunnittelun yhteensopivuus, ensimmäisestä kolmanteen näytökseen. Ne toimivat esityksen kaikissa tiloissa. Kaikki on yhtä aikaa sekä hyvin pienieleistä että suuria tunteita mahdollistavaa. Lavastaja Aili Ojalo sekä valosuunnittelusta vastaava Jere Kolehmainen ja äänisuunnittelun tehnyt Juha Tuisku ovat onnistuneet luomaan aidon tuntuisia näyttämökuvia, jotka saavat katsojan kokemaan tilat hyvin vahvasti. Katsoja voi melkeinpä haistaa ihmiskehon eritteet. Kaikki näytelmän tilat ja näyttämökuvat ovat jopa luotaantyöntäviä ja sellaisia, joissa tavallisen keskiluokkaisen katsojan on vaikea olla. Kun ensimmäisessä näytöksessä istutaan seksityöläisen makuuhuoneessa kirjaimellisesti melkeinpä kiinni sängyssä, tulee yksin katsomossa istuvalle miehelle melkeinpä tarve kertoa vierustovereilleen etten ole tullut tänne tirkistelemään. Niin vahvoja näyttämökuvat ovat.

Valokuva: Anna Aalto, Heasta

Poistuessaan KokoTeatterista katsoja ymmärtää viimeistään lämpiössä esityksen alun olevan loppu ja lopun alku. Alun ja lopun veri on samaa. Jää miettimään onko Dijanan kaltaisilla mitään ulospääsyä helvetistä? Onko toivoa ollenkaan?



KokoTeatteri: Ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin.
Suomennos ja ohjaus: Anna Veijalainen
Lavastus: Aili Ojalo
Valosuunnittelu: Jere Kolehmainen
Äänisuunnittelu: Juha Tuisku

Näyttelijät
Dijana: Anna Andersson
Gloria: Blessing Osemwegie

Esitykset KokoTeatterissa, Hämeentie 3, 11.12.2015 asti