Osana Stage-festivaalia Korjaamolla nähtiin Akse Petterssonin virolaiselle Von Krahl -teatterille ohjaama esitys How the West Was Won. Puolitoista vuotta sitten Pettersonin teos Kaspar Hauser oli Helsingin teatteritapaus. How the West Was Won jatkaa osittain samojen teemojen käsittelyä.
Hollywoodin lännenelokuvien kaikki kliseet on tuotu näyttämölle kaktuksista saluunoihin, pistooleihin ja hevosiin.
Yhdysvalloissa – kapitalismin kehdossa – lännen valloitus tarjosi aikoinaan unelmia onnesta, vauraammasta elämästä ja vapaudesta. Virossa länsi on mielletty pitkään nimenomaan rahan, kuluttamisen ja vapauden kautta.
Esitys peilaa näitä ja nykyihmisen unelmia ja toisinaan hyvinkin ristiriitaisia arvoja. Miten usein unelmiimme paremmasta huomisesta liittyvät raha, monenlainen tavara tai kuluttaminen? Mitä vapaus meille tarkoittaa ja miten me sitä käytämme? Vahvimmillaan näytelmä onkin juuri kapitalismikritiikissään. Kohtauksessa, jossa ollaan kaivosyhtiön konttorissa palkanmaksupäivänä, röyhkein kahmii leijonanosan ja nöyrin jää nuolemaan näppejään. Rahaa syydetään sinne tänne, yleisön päälle Loreenin Euphoria-biisin raikuessa. Esitys käsitteleekin myös tulonjaon problematiikkaa ja erilaisuuden sietämistä. Kaspar Hauserin kaltaiseen osuvuuteen ja oivaltavuuteen esitys ei kuitenkaan pysty.
How the West Was Won -esityksellä on kuitenkin hetkensä. Eräässä kohtauksessa näyttelijät istuvat rivissä ja luettelevat vuoronperään omistamiaan asioita, Adidaksen tossuista muumimukeihin. Aina välillä joku yrittää saada toiset mukaan tekemään jotain muuta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tavaraluettelot vain jatkuvat.
Ensemble on työstänyt näytelmän yhdessä paljolti improvisaation pohjalta, ja se näkyy myös lopputuloksessa. Juuri kun kuvittelee esityksen lähtevän johonkin suuntaa, näyttämöllä tapahtumat muuttuvat ja suunta onkin täysin eri. Itseäni ajoittain absurdiksikin muuttunut meno ei häirinnyt, mutta pystyin myös ymmärtämään muutaman kanssakatsojan kritiikin sekavuudesta. Esityksen ongelma on juuri tässä. Hyviä teemoja ei syvennetä riittävästi, vaan kohkataan jo eteenpäin.
Esitys on kolmikielinen. Viro, suomi ja englanti vaihtuvat tiuhaan, mutta toimivasti. Korjaamon vaunuhallin esityksessä tekstityslaite ei ihan aina pysynyt vauhdissa mukana, mikä ei kuitenkaan juuri haitannut. Näyttelijät ovat yhtä suomalaista lukuun ottamatta virolaisia. Näyttelijäntyö on vapautunutta ja paikoin riemukasta. Katsomoon asti pystyy aistimaan koko ryhmän vahvan yhteen hitsautuneisuuden.
Lavastus on hyvin pelkistetty vanerinen kuutio, johon näyttelijät tuovat tullessaan erilaista villin lännen rekvisiittaa. Vanerikuutio on toimiva ratkaisu, varsinkin kun tavoitteena on niin kutsutun neljännen seinän rikkominen. Katsojia puhutellaankin ja osallistetaan esityksessä varsin paljon. Näytelmä käyttää myös metateatterin keinoja. Jälkimodernissa teatterissa kaikenlainen itsensä ja oman työnsä määrittely ja analysointi lavalla alkaa olla jo aika tavallista – vähän samaan tapaan kuin 15 vuotta sitten videokuva oli osa vähän jokaista esitystä.
Von Krahl -teatteri: How the West Was Won
Ohjaus: Akse Pettersson
Rooleissa: Mari Abel, Ott Kartau, Ragne Veensalu, Tõnis Niinemets, Kait Kall, Jim Ashilevi, Joonas Heikkinen
Lavastus ja valosuunnittelu: Jaakko Pietiläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti