Elämän ja kuoleman pyörteessä

Jokainen, joka on joskus elänyt maagisen ajattelun aikaa muistaa sen kyllä.

Joskus teatteriesitys tulee iholle puskista, pahaa aavistamatta. Kaikille meille tulee joskus kohdalle läheisen ihmisen kuolema, yksityiskohdat vaihtelevat. Maagisen ajattelun aika on aika kuolemasta siihen hetkeen, kun ymmärtää ja hyväksyy läheisensä kuoleman. Aika, jolloin kaikki todellinen on unta, ei totta ollenkaan. Maaginen pyörre vie ajatukset niin lähelle menetystä, että imeytyy vääjäämättömästi ja pahaa-aavistamatta mukaan. Joka korttelissa ja kadunkulmassa kaikki vyöryy päälle. Pyörre yllättää ja siitä on vain opeteltava uimaan eroon.

Teatteri Jurkka, Maagisen ajattelun aika. Valokuva Marko Mäkinen.

John, Maagisen ajattelun aika – näytelmän kertojan aviomies, kuolee yllättäen työhuoneeseensa avioparin yhteisessä New Yorkin asunnossa. Samaan aikaan parin adoptoitu tytär, Quitana Roo, makaa teho-osastolla nukutettuna, kärsien muun muassa vakavasta verenmyrkytyksestä. Miehen vaimo, Joan (Kristiina Halkola) kertoo, miten kaikki tapahtui ja mitä hän asioista milloinkin mietti. Jotain siitä maagisesta ajasta, kun epikriisit ja antibioottien nimet ovat merkityksellisiä.

Oliko kuolemasta jokin merkki jo aikaisemmin? Mitä John sanoi viimeisenä iltana tai viimeisen drinkin kohdalla? Mitä länsimainen kirjallisuus kertoo siitä, miten kuolevat antavat merkin kohtalostaan? Vai antavatko?

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Joan Didionin samanimiseen romaaniin perustuvan omaeläkerrallisen näytelmän on Teatteri Jurkalle ohjannut, lavastanut ja puvustanut Johanna Freundlich. Joan Didion (s. 1934) on newyorkilainen esseisti ja kirjailija. Hän eli yhdessä neljä vuosikymmentä toimittaja, kirjailija John Gregory Dunnen kanssa aina tämän kuolemaan asti vuonna 2003. Didionin omaelämäkerrallinen teos The Year of Magical Thinking (2005) oli kriitikoiden ja yleisön ylistämä.

Nyt teos nähdään intiimisti Teatteri Jurkassa. Teoksen päähenkilö on kertomuksessaan usein haluamattaan New Yorkin tai Los Angelesin sairaaloiden päivystyspoliklinikoilla. Freundlichin valkoinen lavastus ja puvustus tuovat esitykseen sairaalamaisuutta, mutta myös puhtautta ja selkeyttä.

Teatteri Jurkka, Maagisen ajattelun aika. Valokuva Marko Mäkinen.

Kristiina Halkolan tulkinta on hyvällä tavalla pidättyvää. Se tuo todeksi sen, mitä pyörteessä kokee, siinä kohtaa kun läheinen on kuollut. Halkola onnistuu tuomaan näyttämölle hienosti sen hallinnan, kieltämisen ja piilotetun tuskan, kun tapahtuu se, mitä ei voi uskoa todeksi. Se, mikä ei voi olla totta. Kun ei millään suostu uskomaan kuolemaa todeksi, itseään ja omaa todellisuutta suojellakseen.

Onpa hienoa, että Kristiina Halkola on tässä roolissa. Hän tiivistää ilmaisuunsa paljon roolihenkilönsä persoonasta, mutta myös Joanin parisuhteesta ja suhteestaan tyttäreensä Quitana Roohon. Halkolan näyttelijäntyö pusertuu esityksessä vahvan eleettömäksi. Esityksen ohjaaja, Johanna Freundlich ja Halkola ovat löytäneet erittäin uskottavan ilmaisun tason roolihenkilölle, jota menetys ja tuska lyövät kovaa.

Teoksen ohjannut ja suomentanut Johanna Freundlich on tuonut Jurkkaan pienen suuren helmen. Näytelmän kieli on elävää, uskottavaa ja Halkolan suuhun sopivaa. Jukka Kuuranteen valosuunnittelu luo Maagisen ajattelun aikaan sen tarvitsemia tunnelmia, valot hipovat kauniisti näyttämön valkoisia verhoja.

Maagisen ajattelun aika on näytelmä syntymästä kuolemaan. Ja kaikesta siitä, mitä sattuu olemaan siinä välillä. Kristiina Halkolan suoritus on tiivistä, hallittua ja jopa minimalistista. Aurinkolaseja tarvitsemme aina silloin tällöin jokainen. Elämä ja kuolema häikäisevät ja silmiin sattuu välillä pahasti.


Ensi-ilta Teatteri Jurkassa 7.4.2016. Esityksiä 21.5.2016 asti.

Teksti: Joan Didion

Roolissa: Kristiina Halkola

Ohjaus, lavastus, puvustus: Johanna Freundlich

Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne

Musiikki: Rene Ertomaa