Myyrmäkeläisen lähiökerrostalon saunatonttu kutsuu lauteille luomakunnan tärkeimmät jumaluudet, profeetat ja Darwinin. Tarkoituksena on laaja-alaisesti pohtia, mitä toraiselle ja riitaisalle ihmisporukalle maan päällä oikein pitäisi tehdä, jotta se saataisiin rauhoittumaan. Profeetta Muhammed tosin huutelee vain kulisseista, koska arvelee näyttäytymisensä saavan aikaan vain lisää toraa ja riitaa. Ratkaisua ei oikein tunnu löytyvän, joten lisää löylyä!
Hanna Raiskinmäen esittämän saunatontun letkautukset ja perisuomalaiset sananparret tuovat Minna Puolannon KokoTeatteriin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Tora ja sopu -näytelmän tekstiin huumoria. Saunatontun hahmo onkin käsikirjoituksen ja koko esityksen parasta antia. Helmi-Leena Nummela onnistuu roolissaan Noorana tuomaan näyttämölle vahvan annoksen neuroottisuutta ja riidanhalua sekä hindujumalan monieleisyyttä.
Puolannon Tora ja sopu on parhaimmillaan näyttelijäryhmän tuodessa lavalle tyypiteltyjä arkielämän hahmoja. Ollaan myyrmäkeläisen kerrostalon pesutuvassa, hiekkalaatikolla, pihalla ja saunassa. Jokaisen edes joskus kerrostalossa asuneen on varmasti helppo tunnistaa joukosta jokin tuttu hahmo. Kuka nillittää pesutuvan kuivaushuoneen käytöstä, kuka penkin paikasta taloyhtiön pihalla. Ainahan näitä löytyy.
Näyttelijöiden fyysinen ilmaisu on iloista ja osuvaa useassa kohtauksessa ja työryhmän työskentelystä aistii katsomoon vahvaa yhteen hitsautuneisuutta. Esityksessä on hauskoja pelkälle tyypittelylle ja liikkeelle perustuvia osioita, joskus jopa pika- tai taaksepäin kelattuina.
 |
| KokoTeatteri, Tora ja sopu. Valokuva: Cvijeta Miljak. |
Tora ja sopu -näytelmän teemana on, miten elämme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Miksi kanssakäymiseemme mahtuu niin paljon riitaa, ilkeyttä, kavaluutta, selän takana pahan puhumista tai jopa suoranaista vihaa ja vainoa? Onko se, miten kohtelemme toisiamme lähisuhteissamme kuva siitä, miten kansat tai valtiot toisiaan kohtelevat? Onko sotien määrä mikään ihme, kun katsoo, miten toistemme kanssa toimimme? Onneksi sopuisuuttakin löytyy. Sitä on teoksessakin paikka paikoin, ainakin lopussa.
Esityksen käsikirjoitus jää kuitenkin junnaamaan paikoilleen. Teksti ei etene riittävästi, tuntuu kuin ei päästäisi kunnolla teeman käsittelyyn. Teksti toistelee samaa, kuvaa taloyhtiön arkea ja pariskuntien riitoja ja eripuraa, mutta ei pääse aiheeseensa syvemmälle. Puolannon käsikirjoitus olisi kaivannut terävöittämistä ja tarkempaa luotaamista teemaansa. Nyt se luottaa fyysiseen ilmaisuun ja näytelmä jää tekstin ja dialogin osalta aivan liian ohueksi. Tämä on sääli, sillä onnistuessaan käsikirjoituksen tasolla paremmin, näytelmästä olisi voinut saada osuvan.
Esitystila Hämeentiellä on myös erittäin haastava. Paula Koivusen minimalistinen lavastus ei onnistu tukemaan esitystä sen tarvitsemalla tavalla. Keskiössä oleva puinen laatikko taipuu sinänsä oivallisesti moneksi, mutta kun muu esitystila on karu, vaikutelma jää turhankin ankeaksi ja kliiniseksi.
KokoTeatteri, Tora ja sopu,
Kantaesitys 13.4.2016, KokoTeatterissa, Hämeentie 3. Esityksiä 25.5.2016 asti.
Käsikirjoitus, ohjaus ja koreografia: Minna Puolanto
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu: Juha Tuisku
Valosuunnittelu: Jere Kolehmainen
Valokuvat ja graafinen suunnittelu: Cvijeta Miljak
Rooleissa:
Katja Joutsijoki
Riku Korhonen
Helmi-Leena Nummela
Hanna Raiskinmäki
Birgitta Taussi (harjoittelija)
Anna Veijalainen
Aaro Wichmann
Tuotanto KokoTeatteri ja Minna Puolannon työryhmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti