Pakkomielle vie – milloin tulee pysähdys?

Himo on pakkomielteistä rimpuilua ja romahduksia, Vieroitusoireiden ja liian liikunnan tärinää. Riippuvuudesta toipuminen on paljasta ja rankkaa itsensä ja toisen ihmisen kohtaamista. Hanna Brotheruksen Himo vimmaistaa ja vereslihaistaa. Tekijäryhmä tuo näyttämölle riippuvuuden kaikissa olomuodoissaan. Nyky-yhteiskunnassa koukuttavat päihteet, työ, liikunta ja seksi. Syömishäiriöt yleistyvät.

Himo on esitys riippuvuuksista ja niistä toipumisesta. Se pohtii, mitä tulee pakkomielteen jälkeen. Mitä jää jäljelle? Vieroitusoireet? Onko toipuva addikti lopun elämäänsä riippuvainen? Pääseekö riippuvuudesta koskaan eroon?

Esitys on kiivas. Teoksen rytmi ja Brotheruksen koreografia vaihtelevat kiihkeästä seesteisempään. Erilaisia addiktioita ja toipumiskokemuksia nähdään sellaisella kiihkolla ja aitoudella esitettynä, että katsomossa haukkoo lähinnä henkeään. Teoksessa on ammattinäyttelijöiden ja Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden lisäksi mukana myös toipuvia addikteja. Tekijäryhmästä huokuu yhteen hitsautunut luottamus. Teoksen täytyy olla hyvin terapeuttinen kokemus tekijöilleen. Sitä se on katsojillekin.

Himo – Hanna Brotherus Company ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu yhteistyössä Suomen Kansallisteatterin kanssa. Valokuva: Nico Backström.

Nykyinen länsimainen elämäntapa tarjoilee riippuvuuksia hopeatarjottimelta kaikille – jopa lapsille –  aikuisista puhumattakaan. Netti- ja kännykkäriippuvuus, ostosriippuvuus tai liikuntariippuvuus yleistyvät kovaa vauhtia.

Brotherus on tuonut teoksen koreografiaan aimo annoksen riippuvuuden liikekieltä. On romahduksia, rimpuilua, irti riistäytymistä ja kiinni pitämistä. Esitys ilmentää hyvin sen, miten addiktio välillä kiihdyttää ihmisen hurjaan vauhtiin ja välillä taas pysäyttää kuin seinään. Himossa ihan kirjaimellisestikin. Kansallisteatterin pieni näyttämö on paljas, näyttämön takaseinä rosoisen karu. Tätä paljautta ja karuutta löytyy esityksen koreografiastakin. Kuten yksi teoksessa kuultavista toipuvien addiktien voice-overeista asian ilmaisee, ”Sitä hyppää junaan Steissillä ja matka Pasilaan voi kestää kuukauden. Junasta ei pääse pois, mutta se pysäys tulee joku päivä” Koreografia iskee esittäjänsä kanveesiin ja saa heidät kohta taas könyämään ylös.

Koreografia ilmentää vivahteikkaasti riippuvaisen rimpuilua ja pystyyn yrittämistä, tavalliseen elämään kiinni kurkottamista. Sitä, kun omat jalat eivät kuitenkaan kanna. Tarvitaan apua ja muita ihmisiä. Brotherus onnistuu hyvin kuvaamaan aiheensa vahvan kehollisuuden. Myös sen, miten addiktiosta toipuva on hauras, paljas ja arka. On kohdattava oma riippuvuutensa, mutta ennen kaikkea on kohdattava toinen ihminen. Oli hän sitten läheinen tai terapeutti.

Esityksen koskettavinta antia on toisen ihmisen kohtaamisen herkkyys, jota Brotherus onnistuu tuomaan erityisesti teoksen loppupuolelle. Näyttämöllä nähtävissä kohtaamisissa ja halauksissa on lämpöä ja lujaa luottamusta.

Suurin osa erilaista riippuvuuksista ilmenee jollakin tavoin kehollisesti. Tämän Brotheruksen koreografia ja ohjaus löytävät. Koreografia ilmentää erilaisille riippuvuuksille tyypillistä pakkomielteisyyttä. Sitä, miten ne ajavat kaiken muun edelle. Hän on tuonut näyttämölle uskottavasti sen, miten addikti näkee päämääränään vain himonsa kohteen, muulla ei ole mitään merkitystä.

Himo on tärkeä puheenvuoro. Se kertoo kohtaamisen ja rakkauden voimasta. Siitä, että toipuminen on mahdollista ja toisaalta siitä, että riippuvuus vaanii kaikkia ja kaikkialla.


Himo – Hanna Brotherus Company ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu yhteistyössä Suomen Kansallisteatterin kanssa.

Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 27.8.2017

ESIINTYJÄT Saara Kotkaniemi, Joonas Saartamo, Samuli Rasinpuro, Mikko Itäsalo, Miko Kallio, Sofia Kotoulias, Jani Liskola, Nooa Kekoni, Jutta Järvinen, Veera Snellman, Janna Loukas, Oksana Lommi, Nenna Tyni, Sara Paasikoski, Elviira Kujala ja Asta Sveholm

KOREOGRAFIA JA OHJAUS Hanna Brotherus
MUSIIKKI Johannes Brotherus
DRAMATURGIA Marie Kajava
VALOSUUNNITTELU Ari Virem
PUKUSUUNNITTELU Lotta Karhuvaara
TUOTTAJAT Eeva Bergroth ja Nina Numminen

TUOTANTO Hanna Brotherus Company ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu yhteistyössä Suomen Kansallisteatterin kanssa