Ihmisen vaikutus ympäristöönsä, saastuminen ja ilmastonmuutos ovat aikamme keskeisimpiä ja samalla vaikeimmin ratkaistavia ongelmia. Aihepiirin käsitteleminen kaiken kattavasti ja tyhjentävästi tuntuu lähes mahdottomalta. Toinen Ylioppilasteatterin uusista taiteellisista vastaavista, Hannes Mikkelsson on yhdessä työryhmänsä kanssa tarttunut vaikean ja kunniahimoiseen aiheeseen.
Hyvä niin, sillä näyttämöillä ei ole nähty liikaa aihepiiriä käsitteleviä teoksia. Samaa aihepiiriä on viimeksi käsitellyt Tommi Kainulaisen ohjaus Eikä kukaan meitä enää etsi Teatteria Siperiassa keväällä 2017. Sisarukset Anni ja Hannes Mikkelsson luotsaavat nyt Ylioppilasteatteria. He ovat jo aiemmin käsitelleet ympäristöaiheisia teemoja perustamassaan Meriteatterissa.
Mikkelssonin ohjaus Järkeni ei riitä kysyy ja ihmettelee. Tekijät eivät yritä rakentaa esityksestä kaiken kattavaa vastausta valtaviin ongelmiin, vaan välittävät katsojille työryhmän vaikutelmia, kokemuksia ja ajatuksia aiheesta.
Ensimmäinen puoliaika alkaa kysymällä, haluaako ja kykeneekö edes enää olemaan ihminen kaiken ympäristön tuhoutumisen keskellä. Kun ihmiskunta hukuttaa luonnon, maapallon meret ja siinä samalla itsensä muovijätteeseen. Teoksen alkupuoli saa lähes dystopian piirteitä, niin hurjia sävyjä muovisaasteen keskeltä ilmestyvät yksilöt ja heidän mietteensä ympäristön tuhoutumisesta nostavat esiin. Yhteiskunnassa puheita ja jopa osaamista ongelmien ratkaisuun olisi, mutta käytännön teot huutavat poissaolollaan.
Yksilön ja pienempien yhteisöjen tasolla ympäristön tila ja ilmastonmuutos toki otetaan vakavasti, mutta arkipäivän tekojen ja arvojen välillä on usein ristiriita. Ristiriita, joka kumpuaa osaltaan myös yksilön arvojen ja ympäröivän yhteiskunnan rakenteiden valinnoille asettamasta ristiriidasta.
Esityksen toinen puoli haluaa löytää ratkaisuja. Kuvitellaan tulevaisuutta ja yhteisöllistä vastuuta maailmantilasta. Lähestytään jo utopiaakin, vaikka toisaalta löydetään ratkaisumahdollisuuksia yhteisöllisyyden voimasta. Näyttelijäjoukko lavalla pohtii, mitä voisimme oppia luonnosta ja sen suojelusta niin eläimiltä kuin menneiltä sukupolvilta.
Yllättävän lähellä menneisyydessä on aika, jolloin kaikkia kulutushyödykkeitämme ei pakattu muoviin. Aika, jolloin lähellä tuotettu ruoka ostettiin lähikaupasta pakkaamattomana irtotavarana Helsingissäkin ja jolloin kulutus ei aiheuttanut valtavaa hiilijalanjälkeä ja loputonta jätevuorta.
 |
| Ylioppilasteatteri, Järkeni ei riitä. Valokuva: Veera Konsti. |
Järkeni ei riitä -teoksen dramaturgia on kollaasimainen, mikä on osaltaan tulosta teoksen toteuttamistavasta ja työryhmän harjoitusprosessista. Tekijäryhmä on voinut tuoda omakohtaisuuttaan lavalle työpajamuotoisessa prosessissa. Välillä se näkyy kohtausten irrallisuutena, mutta toisaalta Mikkelsson onnistuu ohjauksellaan kutomaan kohtaukset ajatusta eteenpäin kuljettaviksi ja toisiaan täydentäviksi kommenteiksi.
Mimma Tuomisalon lavastus on vaikuttava. Muoviroskan määrä ahdistaa. Se nostaa katsojan tajuntaan niin valtamerten tilan kuin kaikenlaisen muovisaasteen ja mikromuovin määrän merissä. Toisaalta Veera Konstin puvustus luo muovista näyttävän outoja asuja ja tuo teoksen alkupuoleen osaltaan ympäristötuhon tuskaa. Tuomisalon lavastus rakentaa toisen puoliajan intiimiä ja yhteisöllistä tunnelmaa. Näyttelijät pystyttävät vaalean teltan, jonka suojissa voidaan pohtia ympäristön kannalta parempaa tulevaisuutta.
Valosuunnittelun tehnyt Valtteri Halonen tuo Ylioppilasteatterin studioon niin muovikaatopaikan uhkaavaa ja tummaa hämärää kuin toivon intiimiä valoa ikiaikaisen teltan sisään. Halosen taidokasta ja rauhallista valosuunnittelua on nähty Ylioppilasteatterissa aiemmin muun muassa Kukin-teoksessa vuonna 2015.
Ylioppilasteatterin uudet jäsenet pääsevät näyttämään osaamistaan Mikkelssonin Järkeni ei riitä -esityksessä niin fyysisen ilmaisun, liikekielen kuin puheen ja äänenkäytön kautta. Kokemuksia ympäristöstä ja metsästä tulkitaan myös laulun avulla. Näyttelijäryhmän ilmaisun monipuolisuus tekee vaikutuksen. Heistä pystyy aistimaan yhteisöllisen ja kokeilevan työtavan tuoman yhteen hitsautuneisuuden, jossa kaikilla on riittävästi tilaa ilmaisulleen.
Järkeni ei riitä on äärimmäisen tärkeä ja puhutteleva esitys. Vastauksia se ei tuputa tai yritä pakottaa. Sitäkin enemmän katsoja jää miettimään maapallon ja ympäristön uhkakuvia ja mahdollisuuksia. Tulevaisuutta ja ratkaisujen avaimia.
Hannes Mikkelsson ja työryhmä: Järkeni ei riitä
Ensi-ilta Ylioppilasteatterin studiossa 25.11.2017.
Ohjaus: Hannes Mikkelsson
Apulaisohjaus: Milka Rasimus
Tekstimateriaalit ja dramaturgia: Leena Kuusisto, Kaisa Lundán ja työryhmä
Valosuunnittelu: Valtteri Halonen
Äänisuunnittelu: Vili Pääkkö
Lavastus: Mimma Tuomisalo
Puvustus: Veera Konsti
Maskien suunnittelu: Nea Kujala
Tuotanto ja markkinointi: Deniz Kaya
Näyttämöllä: Sami Harjula, Mona Huczkowski, Ksenia Lelouch, Paula Markkanen, Teemu Nieminen, Heikki Nousiainen, Jasir Osman, Kaisla Puura, Inkeri Raittila ja Saga Sormunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti