sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mies naisen orjana


Helsingin kaupunginteatterin Venus turkiksissa pyöräyttää seksuaalisen vallan ja halun useampaan kertaan ympäri esityksen aikana. Mies, joka haluaa olla naisen orja on aiheena kiinnostava ja tietysti myös erittäin epäporvarillinen.

Näytelmää kannattelevat Armi Toivanen ja Sampo Sarkola. Heidän työnsä on intensiivistä ja tiivistunnelmaista. Toivanen ja Sarkola tuovat lavalle sähäkkyyttä ja molempien näyttelijäntyö on yhtä aikaa tarkkaa ja ilmavaa. Sitä on ilo katsella ja pari onnistuukin tekemään katsojan mielenkiinnon vangitsevat roolisuoritukset. Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaus ja näytelmän sovitus onnistuvat erityisesti näytelmän rytmityksessä. Reita Lounatvuoren suomennos on luonnollista ja soljuvaa kieltä. Molempien näyttelijöiden työskentelyssä on vahvaa läsnäoloa – näyttelijäntyön rytmi ja intensiteetti tekevät siitä motivoitunutta ja luonnollista. Molemmilta löytyy kykyä ymmärtää ja hallita rytmiä. Tämä rytmi luo Pengerkadun näyttämölle kiehtovan eroottisen valtapelin.
Helsingin kaupunginteatteri, Venus turkiksissa. Valokuva Antti Mattila.

Pääparin sadomasokistisuus, seksuaalisuuden erilaiset ilmentymät ja niihin liittyvä valta vaihtuvat yllättävästikin näytelmän edetessä. Sukupuoliroolit saavat monenlaista kyytiä ja pyöristystä lavalla. Teos sekoittaa jännittävällä tavalla näyttelijän ja näytelmän käsikirjoittajan omaa elämää ja heidän esittämiensä roolihahmojen personaa. ”Kusiemski” kuten Vanda, tyhmä näyttelijätär, Thomasin sukunimen ääntää, tulee Broadway-näytelmän koekuvauksiin armottoman myöhässä. Vanda on näennäisesti täysin tietämätön Venus turkiksissa -näytelmän käsikirjoituksesta. Hahmo on kirjoitettu näytelmän alussa aikamoiseksi bimboksi, mutta pikkuhiljaa alkaakin paljastua kaikenlaista ja roolit näyttämöllä alkavat vaihtua…

En kirjoita enempää juonipaljastuksia, koska yllätyksellisyydestä Venus turkiksissa -näytelmä elää. Mutta sen sanon, että teos suhtautuu aiheeseensa, seksuaalisen valtaan, myös ironisesti ja sarkastisesti.

Venus turkiksissa on yhdysvaltalaisen David Ivesin vuonna 2010, ensin Off-Broadway kantaesitettynä ja sittemmin Broadway-tulkintana suosiota saavuttanut kahden näyttelijän kannattelema draamakomedia. Teoksessa viehättää eniten sen monikerroksellisuus. David Ivesin näytelmä perustuu itävaltalaisen kirjailija ja historioitsija Leopold Ritter von Sacher-Masochin (1836 - 1895) novelliin Venus in Pelz, tarina turkisfetissin omaavasta masokistisimiehestä. Termi masokismi tulee Sacher-Masochin sukunimestä. Sacher-Masochin teki aikoinaan myös itse sopimuksen erään paronittaren kanssa omasta orjuudestaan. Hän muun muassa matkusti orjana Italiaan palvelemaan ruhtinatartaan junan kolmannessa luokassa kun sopimuksen toinen osapuoli, Fanny Pastor, matkusti ensimmäisessä luokassa.

Helsingin kaupunginteatteri, Venus turkiksissa. Valokuva Henrik Schütt.

Venus in Pelz on kiehtonut taiteilijoita ilmestymisestään asti. Viiteen kertaan siitä on tehty elokuva, tunnetuimpana varmaakin Roman Polanskin versio. Musiikissa Velvet Underground on levyttänyt vuonna 1967 Lou Reedin säveltämän, nyt jo lähes kulttimaineeseen nousseen kappaleen Venus in Furs. Jotain hyvin kiehtovaa aiheessa onkin. Nyt tuota kiehtovuutta voi käydä testaamassa Pengerkadulla.

Ei Helsingin kaupunginteatterin esitys täysin ongelmaton ole. Välillä se tuntuu jopa hieman junnaavan paikoillaan, takertuvan kiiltokuvamaisuuteen ja kovin esteettiseen esittämiseen. Olisikohan tulkinta saanut todemman maun, jos pääosia olisivat esittäneet jotkut muut, eivät niin kauniit ja timmikuntoiset Sarkola ja Toivanen? Elämää nähneet seitsenkymppiset? Kenties. Toivanen ja Sarkola tekevät toki hienoa työtä, sitä ei käy kiistäminen. Vesa Ellilä on tehnyt teokseen toimivan, näytelmän tunnelmaa hyvin seuraavan ja sitä tukevan valaistuksen. Esityksessä tehostekeinona käytetyt ukkosen jyrähdykset olisi voinut jättää hieman vähemmälle, nyt ne tuntuvat lähinnä päälle liimatuilta.

Venus turkiksissa on viihdyttävä, rohkea, sukupuolirooleilla leikittelevä ja niitä raikkaasti pöllyyttävä yllätyksellinen teos, jonka voima on vahvassa näyttelijäntyössä.


David Ives, Venus turkiksissa
Suomenkielinen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 7.4.2016.

Rooleissa Armi Toivanen, Sampo Sarkola
Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Hilkka-Liisa Iivanainen
Lavastus Antti Mattila
Puvut Sari Salmela
Valosuunnittelu Vesa Ellillä
Äänisuunnittelu Eradj Nazimov
Naamiointi ja kampaukset Tuula Kuittinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti