Säveliä tuonpuoleisesta

Vastikään edesmenneen säveltäjä Einojuhani Rautavaaran tuotantoa leimaa mystisyys. Eräässä haastattelussa hän kertoi olevansa eräänlainen teostensa kätilö. Sävelet ja sävellykset ovat hänen mukaansa jo olemassa maailmankaikkeudessa, jonkun täytyy vain siirtää ne paperille. 

Mystinen, unenomainen ja salaperäinen on myös sveitsiläisen Thom Luzin Tampereen Teatterikesässä nähty When I die – A Ghost Story with Music. Esitys perustuu tositapahtumiin ja pohjautuu vahvasti musiikkiin. Se on musiikkimysteria kolmelle klassisen musiikin koulutuksen saaneelle muusikolle ja kahdelle ammattinäyttelijälle. 

Teos perustuu tositapahtumiin, mikä vain lisää sen maagista tunnelmaa. Vuonna 1961 lontoolainen Rosemary Brown menetti ensin äitinsä ja sitten aviomiehensä. Menetys oli kova ja näytelmä antaa ymmärtää, että leskirouvan mieli murtui eikä elämänhallintakaan ollut ihan aina kohdallaan. Vuonna 1964 säveltäjä Franz Lisztin henki vieraili rouva Brownin luona tiedustellen, voisiko tämä kirjoittaa ylös muutamia teoksia, joita hän itse ei ollut elämänsä aikana ehtinyt säveltää. Rouva Brown suostui. 

Tulevien vuosien aikana Rosemary kirjasi ylös Johann Sebastian Bachin, Brahmsin, Rachmaninoffin, Griegin, Debussyn, Schumannin, John Lennonin, Ludwig van Beethovenin ja monien muiden musiikkia. Rouva Brown otti säveltäjiä vastaan päivittäin kello 8.00 — 14.00 ja 15.00 – 18.00, Lisztin toimiessa tulkkina, heidän välillään. Tuloksena oli muun muassa pitkähkö sonaatti ja 12 liediä Schubertilta ja kokonaiset 10. ja 11. sinfonia Beethovenilta.

Tampereen Teatterikesä.Thom Luz: When I Die - A Ghost Story with Music. Kuva: Karin Hofer.

Teoksen koko esiintyjäryhmän työ on hyvin intensiivistä ja he onnistuvat hyvin luomaan esitykseen sen maagisen ja taianomaisen tunnelman. Ryhmän musiikillista ja näyttämöllistä työskentelyä on ilo seurata. Musiikkina näytelmässä kuullaan kauniisti tulkittua rouva Brownin ”säveltämää” musiikkia. Teoksen valosuunnittelun on toteuttanut Tina Bleuler ja se tukee mainiosti näytelmän mystistä ja unenomaista tunnelmaa, luoden välillä pimeyden eri tiheyksiä ja hyödyntäen välillä kirkastakin valospottia peilin kautta heijastettuna, mikä sopii esityksen epäsuoruuden teemaan erittäin hyvin. 

Lava on musta kuutio ja lavastuksena nähdään erilaisia kosketinsoittimia, joita rouva Brown käytti ”konesäveltämisessään. Onpa lavalle tuotu myös Thomas Alva Edisonin kehittelemän ”Ghost Telephonen” prototyypin näköinen instrumentti, jolla oli tarkoitus voida ottaa yhteyttä henkiin tuonpuoleisessa. 1800-luvulta lähtien aina 1900-luvulle kaikenlainen spiritismi oli hyvin suosittua myös tutkijoiden ja yliopistokoulutettujen piirissä, erityisesti anglo-amerikkalaisessa maailmassa.

When I die – A Ghost Story with Music on hyvin omintakeinen, vangitsevakin tutkielma musiikin mystisyydestä, mutta myös mielen murtumisesta. Psyykentutkijat ovat olleet monimielisiä siitä, oliko Rosemary Brownin käytöksen ja toiminnan takana lopulta vainoharhaisuus, olivatko säveltäjämestarit kenties hänen mielensä sivupersoonia vai olivatko kyseessä murtuneen mielen harhat. Musiikintutkijat ovat todenneet, että sävellykset toistavat toki väitettyjen tekijöiden musiikillisia teemoja, mutteivat luo mitään uutta, toisin kuin säveltäjälegendojen teokset aikoinaan tekivät. 

Thom Luz (Sveitsi)
When I die – A Ghost Story with Music

Rooleissa

Suly Röthlisberger

Jack McNeill

Daniele Pintaudi

Samuel Streiff

Mathias Weibel

Ohjaus

Thom Luz

Musiikin ohjaus

Mathias Weibel

Valo -ja pukusuunnittelu

Tina Bleuler

Dramaturgia

Marcus Dross

Äänisuunnittelu

Martin Hofstetter

Yhteistyökumppanit:
Gessnerallee Zürich, Spielart Festival München, Kaserne Basel, Theater Chur, Südpol Luzern

Näin esityksen osana Tampereen Teatterikesää 4.8.2016 Teatterimontussa.