Milja Sarkola on yksi tämän hetken kiinnostavimmista teatterintekijöistä. Teatteri Viiruksessa sai kantaesityksensä marraskuun alussa hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa Allt som sägs. Sarkolan tapa tehdä teatteria on omanlaisensa. Hän luo henkilökohtaisesta kokemuksestaan näyttämölle teoksia, jotka rakentavat yksityisestä yleistä.
Niin nytkin. Allt som sägs on perheen ytimessä ja liikkuu aiheiltaan perhe-elämän ja ihmissuhteiden ikävämmällä puolella. Tematiikaltaan näytelmässä on paljon samaa kuin Sarkolan esikoisteoksessa Perheenjäsen, jonka voi tällä hetkellä nähdä Teatteri Kultsassa.
Mitä kaikkea voi sanoa ystävälleen, perheenjäsenelleen tai sukulaiselleen? Voiko kaiken mitä ajattelee myös sanoa? Mitä omista puheistaan olisi syytä sensuroida? Voiko omaa lastaan vihata? Sarkolan Allt son sägs kysyy suuria kysymyksiä. Se tuo Viiruksen näyttämölle monia sellaisia ihmiselon puolia, jotka jäävät usein ovien ja seinien sisäpuolelle, vaikka tietysti ilmentyvät eri tavoin monissa arkisissa teoissa ja ihmisten toiminnassa. Vihaa, kateutta, pahansuopuutta, katkeruutta, alistamisen halua, pelkoa toisia kohtaan…
Allt som sägs on kertomus perheestä. Pääosissa musiikkiin uppoava äiti (Robert Kock) sekä perheen tyttö, jota nuorena esittää Jessica Raita ja aikuisena Sanna-Kaisa Palo. Alussa nuori tyttö soittelee kavereiden kanssa pilapuheluita ja kiusaa nuorempiaan koulussa. Kaikki tuntuu vielä aika lailla harmittomalta. Mutta aikuinen, sosiaalisia tilanteita kammoksuva, jopa vainoharhaisuuden rajoilla jatkuvasti itseään ja omaa toimintaansa reflektoiva nainen on jo vakavampien ja häiritsevienkin psyyken mekanismien äärellä.
50-vuotispäiviään suunnitteleva nainen, jonka pohtii loputtomasti jopa syntymäpäiväkutsujen sanamuotoja ja jolle kohtaaminen toisten ihmisten kanssa alkaa olla lähes mahdotonta, on yhtä aikaa sekä huvittavaa että surullista katsottavaa. Jatkuva omien tunteiden ja muiden motiiveiden märehtiminen vie päähenkilön voimavarat ja tekee hänestä sosiaalisesti lähes toimintakyvyttömän.
 |
| Teatteri Viirus, Allt som sägs. Valokuva: Cata Portin. |
Sanna-Kaisa Palo tulkitsee mainiosti ystävänsä kanssa loputtomia puheluita puhuvan ja omasta mielestään väärinymmärretyn hahmon. Palo saa roolihahmonsa henkisen kokemuksen myös välittymään fyysisen ilmaisunsa kautta. Robert Kockin androgyyni äitihahmo passaa perhettään, mutta väsyy yksinhuoltajana ja pakenee musiikin maailmaan. Hän tekee roolihahmonsa hyvin vähäeleisesti.
Kockin näytelmään säveltämä musiikki on meditatiivista ja luo osaltaan teokseen sen surumielistä, mutta silti seesteistä tunnelmaa. Sarkolan ohjaus on hyvin pelkistettyä ja teos on tätä kautta tiivis ja riisuttukin, mutta antaa näin tekstille tilaa kuulua. Teos löytää ihmisten ja myös lasten maailmasta erityyppisiä negatiivisia tunnekokemuksia ja kostuu tunnetiloiltaan vahvoista ja usein viipyilevistä kohtauksista. Kaisa Rasilan lavastus on onnistunut. Näyttämöllä on asuntoja lasiseinineen, parveke, kaide ja sen takana kuilu. Ihmiset tunteineen ikään kuin eristyvät toisistaan sisätiloihin
Sarkola on jälleen tehnyt teoksen jossa olla perheen äärellä. Kuten aiemminkin on nytkin ajatuksena löytää hyvin intiimistä laajempia merkityksiä, jotka koskettavat yleisöä yleisemminkin. Monet tilanteet ovat hyvin tunnistettavia ja esitys antaa pohdittavaa pidemmäksikin aikaa.
Teos on kaksikielinen (ruotsi/suomi) ja siinä on tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Teatteri Viirus: Allt som sägs. Kataesitys 4.11.2016. Esityksiä 3.3. 2017 asti
Teksti & ohjaus: Milja Sarkola
Näyttämöllä: Maria Ahlroth, Viktor Idman, Robert Kock, Sanna-Kaisa Palo, Jessica Raita
Dramaturgi: E. L. Karhu
Lavastus: Kaisa Rasila
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Musiikki: Robert Kock
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti