Teatteri Vanhan Jukon Emigrantit on ajankohtainen ja puhutteleva tarina. Kaksi kellarikämpän jakavaa siirtolaismiestä on jo sen verran kauan elänyt vieraalla maalla ankeissa oloissa, että he tuntevat toisensa ja toistensa tavat. Keskinäistä sanailua perusduunarilla ja intellektuellilla riittää ja toinen on usein aika ärsyttäväkin kämppäkaveri. Miesten arki soljuu eteenpäin kunnes koittaa uudenvuodenyö. Pöytään pullo viinaa ja pian kaikki muuttuu… Emigrantit on aikamoinen trilleri ja mustanpuhuva komedia. Ei juonesta sen enempää, kuin että loppuratkaisut ovat kutkuttavan yllättäviä.
Teatteri Vanha Juko on lahtelainen, vuonna 1995 perustettu vapaa ammattiteatteri, joka on tehnyt vuosien varrella useampia sekä katsojien että kriitikoiden kehuja keränneitä esityksiä. Myös Emigrantit on taattua laatua. Se on Jukon studionäyttämölle erittäin hyvin sopiva, pienimuotoinen, mutta teemoiltaan ajankohtainen ja merkittävä ”kellarikamarinäytelmä”
Emigrantit on puolalaisen Slawomir Mrożekin alun perin vuonna 1975 kirjoittama teos. Se on kuitenkin tänä päivänä vähintään yhtä ajankohtainen, jos ei ajankohtaisempikin, kuin ilmestyessään. Mrożek itse lähti aikoinaan siirtolaiseksi kommunistisesta Puolasta Pariisiin ja myöhemmin Meksikoon. Samaa kertomusta eletään tälläkin hetkellä monessa siirtolaisten ja pakolaisten kämpässä eri puolilla maailmaa.
Siirtotyöläisiä on nykyisin enemmän kuin koskaan, noin 150 miljoonaan ympäri maailmaan. Osa heistä on poliittisina pakolaisina, osa paremman leivän perässä, kuten näytelmän päähenkilötkin. Mrożekin näytelmä tuo vahvasti mieleen toisen aikalaisteoksen, vuonna 1976 ilmestyneen argentiinalaisen Manuel Puigin Hämähäkkinaisen suudelman. Erojakin on, mutta asetelmassa ja teemoissa on myös paljon samaa. Emigrantit on ajankohtainen ja puhutteleva teos edelleen ja on helppo kuvitella samantyyppisiä kohtaamisia tämän päivän maailmassa, Euroopassa ja Suomessa.
 |
| Teatteri Vanha Juko, Emigrantit. Valokuva: Jarmo Keski-Jylhä. |
Kaksi eri tavalla maailmaa hahmottavaa ja jäsentävää miestä jakaa kellariloukon. Emigrantit ohjannut ja toista pääosaa esittävä Hannu Salminen on onnistunut tuomaan näyttämölle tiheätunnelmaisen ja hyvällä rytmillä etenevän tulkinnan. Ensimmäinen puoliaika keskittyy rakentamaan henkilökuvaa kahdesta päähenkilöstä, näiden keskinäisestä dynamiikasta, motiiveista ja tavoitteista. Salmisen ohjaus rakentaa myös pienten yksityiskohtien kautta aidonoloisen kuvan henkilöistään. Kahden henkilön välille syntyy jännite, joka saa ratkaisunsa toisella puoliajalla.
Sari Paljakan lavastus luo näyttämölle tunnelman ahtaasta ja karusta kellarikämpästä. Lautaseinät, ryppyilevä vesiputki, kaapelikela pöytänä ja katosta roikkuva hehkulamppu rakentavat askeettista tunnelmaa, johon näytelmän päähenkilöiden pohdinnat ja tapahtumat luovat kaikessa runsaudessaan kiinnostavan kontrastin.
Jarkko Mikkola tekee hienon roolin perhettään kotimaassa kaipaavana duunarimiehenä. Hän onnistuu tuomaan perusäijän hahmoonsa jostakin taustalta kumpuavaa herkkyyttä ja toisaalta roolihahmon sisäisen tavoitteen voimaa ja vahvuutta. Lopun ratkaisut ovat sitäkin yllätyksellisempiä tätä taustaa vasten. Salminen intellektuellin roolissa on lähtökohtaisesti pohtivampi, filosofinen, mutta Salminen saa taitavasti hahmoonsa jotakin siitä kyynisyydestä, katkeruudesta ja turhautumisesta, joka leimaa poliittisista syistä maastaan lähtenyttä.
Teatteri Vanhan Jukon Emigrantit pitää pihdeissään ja tarjoaa katsojalle myös pohdittavaa nykymaailmasta, sen ihmiskohtaloista ja heidän valinnoistaan. Toisaalta on helppo myös samaistua molempiin päärooleihin. Moni on taloudellisessa työn ja toimeentulon oravanpyörässä ja pohtii mahdollisesti toimiensa järkeä ja merkitystä. Näin tekevät näytelmän miehetkin kellariloukossaan. Mitä siitä sitten seuraa?
Teatteri Vanha Juko – Emigrantit. Ensi-ilta 27.10.2016.
Esityksiä 14.12.2016 asti. Näytelmän kotisivu.
Käsikirjoitus: Slawomir Mrożek
Ohjaus: Hannu Salminen
Rooleissa: Jarkko Mikkola ja Hannu Salminen
Lavastus: Sari Paljakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti