Elämä elämänä

Ja kahvi mustana, kiitos. Keski-ikäinen mies yrittää pitää asiat selkeinä ja elämänsä kasassa. On perhe, vaativa työ ja ikääntyvät vanhemmat. Asetelma on varsin tuttu monelle ruuhkavuosissa eteenpäin puskevalle.

Pasi Lampelan Tampereen Teatteriin käsikirjoittama ja ohjaama Päätepysäkki tuo näyttämölle Jussin (Esa Latva-Äijö). Jussi löytää itsensä elämän valintojen ja -kriisien ristipaineessa, matkalla kohti päätepysäkkiä, jossa kaikki siihen asti arvokas ja tärkeä romahtaa.

Lampelan näytelmässä päätepysäkki näyttäytyy myös kääntöpaikkana, lähtöpaikkana uudelle matkalle ja alulle. Käsikirjoitus on taitava. Päätepysäkki on vahvaa draamaa ja myös rivienväleissä sanotaan paljon. Hyvässä draamassa on aina ristiriitaa ja Lampelan teoksesta sitä totta vieköön löytyy. Näytelmä kertoo Jussista ja Ilonasta (Elisa Piispanen). Avioparista, joka käy läpi liittoaan ja tunteitaan rakkaudesta aina yhdessä jaettuun suruun. Lampelan dialogi elää ja kulkee hienosti. Kieli on elävää ja luontevaa. 

Tampereen Teatteri, Päätepysäkki. Valokuva: Yehia Eweis.

Päähenkilö Jussin isä, Matti (Heikki Nousiainen) haluaa siirtää perheyrityksen vetovastuun pojalleen Jussille. Näytelmän loppu paljastaa motiivit. Jussi juhlii uutta asemaansa ja sen jälkeen kuvioissa on myös Birgitta (Emma-Sofia Hautala). Birgitan kanssa Jussi haluaisi lähteä pois, Maltalle katsomaan Caravaggion maalausta Johannes Kastajan mestaus. Jussin kohtalo alkaa hahmottua näyttämölle pala palalta ja lopullinen niitti on musertava. Näyttämöllä nähdään elämän valot ja varjot.

Teoksen aviopari pyörii elämänvalintojen supermarketissa. Nykyajan länsimaisella, hyvin toimeentulevalla ihmisellä on lähes kaikki valinnanmahdollisuudet oman identiteettinsä ja elämänsä rakentamisessa. Kaikesta mahdollisesta valitseminen on tosin vaikeaa ja on sitä myös näytelmän pariskunnalle, Jussille ja Ilonalle. Pääparin koko elämä alkaa näyttäytyä omien halujen ja toiseen kohdistettujen odotusten ja vaatimusten ristikudelmana. Ei ihme, että Jussi tuskastuu jossakin vaiheessa siihen, miksi kaikki on niin vaikeaa. Ulkopuolelta tulevat paineet ovat kovat ja sisäiset paineet onnistumisessa ja häpeän välttelemisessä jopa kovemmat.

Esa Latva-Äijön Jussi ja Elisa Piispasen Ilona tuntuvat äärimmäisen uskottavilta ja aidoilta hahmoilta sekä motiiveissaan että toiminnassaan. Molempien näyttelijäntyö on ihailtavan tarkkaa ja paneutunutta. Esa Latva-Äijö saa puristettua hahmoonsa yhtä aikaa sekä vahvuutta että pinnan alta paistavaa epävarmuutta. Latva-Äijön Jussi rakentuu varsin vähäeleisesti, mutta toisaalta hän saa näyttelijäntyöhönsä pienin elein ja vivahtein vahvaa uskottavuutta. Elisa Piispanen rakentaa Julian hyvin ristiriitaiseksi hahmoksi. Piispanen onnistuu saamaan tunneskaalat todentuntuisiksi. Heikki Nousiaisen luo Jussin isästä, Matista alusta asti poikaansa alistavan ja vähättelevän äijän. Nousiaisen ilmaisu löytää Matista jotain hyytävää. Ei tekisi mieli tavata. Emma-Sofian Hautalan Birgitta on näyttämöllä lähes ilmava muihin henkilöihin verrattuna. Birgitta näkee sitä, mille muut ovat jo sokeutuneet.

Tampereen Teatteri, Päätepysäkki. Valokuva: Yehia Eweis.

Koko näytelmä tapahtuu yhdessä tilassa, Jussin ja Ilonan kodin olohuoneessa. Yhdessä kohtauksessa sohvalla lojuu kuvakirja Caravaggion taiteesta. Mikko Saastamoisen lavastus ja pukusuunnittelu luovat näyttämölle hillityn niukan asianajajamiehen ja opettajanaisen porvarillisen maailman. Mika Hiltusen valosuunnittelu lisää hienosti tarvittavat valot ja varjot. Näyttämön takaseinän edessä on peili. Kun päähenkilöt kääntyvät katsomaan sitä, näkyy peilistä välillä vain mustaa tyhjyyttä. Välillä taas peilistä näkyy enemmän kuin katsoja toivoisi.

Sitten musta peili nousee ja paljastaa takanäyttämöltä Caravaggion Tuomaan epäily -maalauksen detaljin. Siinä Tuomas koskettaa ihmeissään Jeesuksen haavaa ja miettii, onko tämä kaikki totta. Sitä varmasti Päätepysäkin päähenkilötkin jäävät pohtimaan. On lopulta pakko nähdä ja katsoa myös sitä, mitä ei ole halunnut nähdä omassa tai läheistensä elämässä aiemmin.

Päätepysäkki on puhuttelevaa nykydraamaa parhaimmillaan. Työryhmä on onnistunut tuomaan Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle tunteikkaan teoksen, jonka näyttelijäntyö on ihailtavan vahvaa.

Tampereen Teatteri, Päätepysäkki
Ensi ilta Frenckell-näyttämöllä 27.1.2016

Käsikirjoitus ja ohjaus Pasi Lampela
Lavastus- ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen
Valosuunnittelu Mika Hiltunen
Äänisuunnittelu Jouni Koskinen

Rooleissa
Esa Latva-Äijö - Jussi
Elisa Piispanen - Ilona, Jussin vaimo
Heikki Nousiainen - Matti, Jussin isä
Emma-Sofia Hautala - Birgitta