Näemme lähes päivittäin ympärillämme alkoholismin ja alkoholin suurkulutuksen haitat, ja on oikeastaan kummallista kuinka vähän Suomessa on puhuttu lasisesta lapsuudesta. Toisaalta jommankumman tai molempien vanhempien alkoholismiin liittyy paljon pelkoa ja häpeää, joita lapset ja nuoret joutuvat piilottelemaan ongelmakäytön äärellä.
Heikki Törmin ja Sami Parkkisen kirjoittama ja Törmin ohjaama Fragile – Särkyvää on tärkeä puheenvuoro. Se kertoo äidin alkoholismista nuoren tytön silmin. Esitys on oivaltava siinä, miten se käsittelee niin sanotusti hyvin toimeentulevan ja hyvin pärjäävän, keskiluokkaisen perheen elämään alkoholismin varjossa. Sitä alkoholismia, joka usein jää piiloon neljän seinän sisälle, päällisin puolin vauraaseen kotiin. Toteutus ei toista alkoholismikuvausten totuttua kaavaa, jossa pullot kolisevat, viinalla läträtään ja vajotaan fyysiseen väkivaltaan.
Teos onnistuu puhuttelemaan herkkyydessään. Se tuo näyttämölle nuoren häpeän, pelon, voimattomuuden – koko valtavan tunneskaalan, mikä läheisen alkoholin ongelmakäyttöön liittyy. Vaikka näytelmä on kirjoitettu nuoren näkökulmasta, se ei jätä pohtimatta myöskään perheen isän suhdetta alkoholistivaimoonsa ja omaan tyttäreensä.
 |
| Suomen Kansallisteatteri, Fragile - Särkyvää. Valokuva Päivi Kettunen. |
Fragile – Särkyvää kuvaa hyvin alkoholistiperheen lapsen muuttumisen äidistään ja koko perheestään huolehtivaksi vastuunkantajaksi. ”Minulle kuuluu ihan hyvää, kyllä minä pärjään”. Alkoholistiperheen nuori muuttuu murheen ja surun painavaa taakkaa harteillaan kantavaksi selviytyjäksi.
Lopulta kaikesta voi myös puhua. Toivoa on, vaikka kaikki näyttäisikin juuri sillä hetkellä toivottomalta. Siinä teoksen keskeisin viesti nuorille ja niille jotka elävät samanlaisessa tai samantyyppisessä tilanteessa. Toteutuksessa ja henkilöhahmoissa on tietynlaista didaktisuutta, joka paikoitellen tuntuu hieman liiankin alleviivaavalta. Teos on kuitenkin ensisijaisesti suunnattu nuorille tueksi, jos nuori itse tai läheinen ystävä elää vastaavanlaisessa tilanteessa, joten toteutuksen didaktisuus on ymmärrettävää.
Esityksen koskettavimpia kohtauksia on, kun nuori tyttö matkustaa Roomaan tapaamaan siellä työskentelevää äitiään. Miia Tervon suunnittelemat upeat videoprojisoinnit Roomasta ja Arvo Pärtin sielukas musiikki luovat yhdessä kohtaukseen tunnelman, jossa Rooman kauneus yhdistyy nuoren tuskaan, hätään ja pelkoon oman äidin alkoholismin äärellä. Huoli välittyy tytöstä sekä videolta että näyttämön nurkassa kyyhöttävästä avuttomasta hahmosta. Kohtaus onnistuu kuvaamaan toimivasti sen valtavan tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteen, jonka äärelle nuori vanhempansa alkoholismin takia ajautuu. Videolla nähdään upea, mutta tyhjä Rooma, jonka täyttävät nuoren huoli, pelko ja avuttomuus kaiken edessä. Kohtaus on koskettava.
 |
| Suomen Kansallisteatteri, Fragile - Särkyvää. Valokuva Päivi Kettunen. |
Marjut Maristo näyttelee roolinsa äidin alkoholismista kärsivänä murrosikäisenä tyttönä herkästi, tuoden näyttämölle hyvin aidonoloisen nuoren kaikkine tunteineen. Maristo onnistuu luomaan hyvin vakuuttavan hahmon ja hänen näyttelijäntyönsä on vivahteikasta ja monipuolista. Konsta Mäkelä saa isän roolissaan hyvin tulkittua keskiluokkaisen, tavallisen miehen asenteen vaimonsa juomiseen – kaikkihan on hyvin, kyllähän me pärjätään – kuten myös lopulta silmien avautumisen ongelman edessä. Kirsi Törmin rooli alkoholistiäitinä on toteutettu hienosti tanssin ja liikkeen kielellä ja hän onnistuu tuomaan hahmoonsa tanssin kautta ne ristiriitaiset puolet, joita nuori yhtä aikaa vihaa ja kaipaa.
Näytelmän loppu on onnellinen ja hyvä niin. Kaikki pystymme myös valitettavasti kuvittelemaan ne lukuisat onnettomat loput, joita ympärillemme mahtuu. Fragile – Särkyvää on tärkeä teos.
Näytelmä on Suomen kansallisteatterin, Kajaanin kaupunginteatterin ja Lasten seurassa -ohjelman yhteistuotanto. Sitä esitetään Kansallisteatterissa toukokuussa 2016 ja Turun, Oulun sekä Kajaanin kaupunginteattereissa marras-joulukuussa 2016.
Suomen kansallisteatteri, Fragile – Särkyvää. Ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 25.5.2016.
ROOLEISSA Marjut Maristo, Konsta Mäkelä ja Kirsi Törmi
TYÖRYHMÄ
SUUNNITTELU Sami Parkkinen, Miia Tervo, Heikki Törmi ja työryhmä
KÄSIKIRJOITUS Heikki Törmi ja Sami Parkkinen
OHJAUS Heikki Törmi
VIDEOSUUNNITTELU Miia Tervo
KUVAAJA Päivi Kettunen
KOREOGRAFIA Kirsi Törmi
ÄÄNISUUNNITTELU Kalle Chydenius
VALOSUUNNITTELU Teemu Nurmelin
PUKUSUUNNITTELU Jaana Kurttila
LAVASTUKSEN KONSULTOINTI Kati Lukka
TUOTTAJAT Samuli Edelmann, Yrjö Nieminenja Heikki Törmi
Kiitos tästä, Pasi! Katselin tätä kiinnostuksissani keväällä, mutta totesin että en jaksa ottaa näin raskaita esityksiä enää omaan loppukevääseeni. Hyvältä tämä kuitenkin kuulostaa ja visuaalisesti kauniilta tansseineen ja videoineen, myös Kansallisteatterin Rambossa oli tanssin keinoin kuvattu hyvin äidin tilaa, siinä tosin masennuksen eikä alkoholismin kynsissä. Toivottavasti Fragile saa paljon nuoria katsojia ja löytää ne, jotka sen soisi löytävän!
VastaaPoista