Valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kun hiekkarannalla makaa hukkunut pakolaislapsi, mitä siitä kuvasta rajautuu pois? Turistihotellit? Muut kovaan ääneen ruumista pällistelevät? Ainakin kaikki äänet ja hajut. Miltä valokuvan kuvaama hetki tuoksuu? Miltä se kuulostaa? Teatteri Takomon Nälänhätä on tutkielma valokuvajournalismista, mutta ennen kaikkea teos tuo näyttämölle tärkeitä teemoja ilmastonmuutoksesta Syyrian sotaan ja pakolaistilanteeseen.
Alussa on valokuva. Haastattelija kysyy, mitä sä näet? Valot sammuvat ja kertomus alkaa. Nälänhätä koskettaa syvältä. Se on kantaaottava ja moniääninen teos nykyhetkestä ja maailmaamme piinaavista ongelmista. Ohjaaja Henri Tuulasjärven toteutus on hyvin paljas ja jättää näin Marie Kajavan käsikirjoitukselle tilaa kuulua.
Näytelmä lähtee liikkeelle yhdestä valokuvasta ja on edetessään hyvin paljasta tajunnanvirtaa. Valokuva on Pulitzer-palkitun, etelä-afrikkalaisen Kevin Carterin ikoninen valokuva Etelä-Sudanissa maahan lyyhistyneestä, nälkään nääntyvästä mustasta pikkulapsesta, jonka vieressä korppikotka odottaa. Ei muuta. Vain siitä kuvasta he puhuvat. Kuvaa ei kuitenkaan missään vaiheessa nähdä. Paitsi meidän katsojien mielissä. Näytelmä. Kuunnelma. Sanoma. Suomen kielen sanat ovat pragmaattisia. Pragmaattinen on myös Takomon Nälänhätä.
 |
| Teatteri Takomo. Nälänhätä. Valokuva Mitro Härkönen |
Näyttämö on musta kuutio, pelkistetty ja karu. Näyttelijäryhmä on kuin antiikin kreikkalaisen teatterin kuoro. Sanat kohdistuvat yleisölle. He myös katsovat siekailematta suoraan katsojaa, kuin pakottaen katsojan pohtimaan omaan suhdettaan kuulemaansa. Neljällä ”kuorolaisella” on näyttämöllä neljä tuolia, neljä nuottitelinettä. Verkko- ja tärykalvoille ladataan tutkielma visualisuudesta, jossa puhutaan auki Carterin valokuva moniäänisesti ja pohditaan samalla suhdettamme näkemäämme, mutta myös paljon laajemmin ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin niin Afrikassa kuin omassa maassamme ja omassa elämässämme.
Itse hyvinvointivaltion kansalaisina katselemme kaikkea näyttämöllä ja Afrikassa tapahtuvaa turvallisesti kaukaa, sieltä kolmannelta parvelta, kuten näytelmä sen sanoo. Kuulenko ja näenkö minä nälänhädän, Ilmastonmuutoksen, liikakansoituksen, Syyrian ja ISISin? Jos kuulen ja näen, minä teen?
 |
| Teatteri Takomo. Nälänhätä. Valokuva Mitro Härkönen |
Äänessä haastateltavina näyttämöllä ovat muun muassa nälkätutkija, valokuvaaja, lapsi, vanhus, vallan ja auttamisen asiantuntija. Kuva alkaa maalautua katsojan verkkokalvoille vähitellen, useasta näkökulmasta valottuen. Esiintyjät Joanna Haartti, Laura Halonen, Ella Lahdenmäki ja Joonas Snellman luovat erilaisia haastateltavia ja hahmoja vähäeleisen tarkasti. Ilmaisu tiivistyy puheeseen, kaikki muu ulkoinen tyypittely jää pois ja näin he saavat tekstiin sen tarvitsemaa voimaa. Joanna Haartti on saanut hahmoonsa vallan ja auttamisen asiantuntijana aimo annoksen osuvaa dosenttimaisuutta. Ratkaisu, jossa haastattelija ikään kuin antaa puheenvuoron haastateltaville, on alun pimeydessä tapahtuvan osan aikana perusteltu, jotta kuulija pysyy mukana.
Marie Kajavan käsikirjoitus on oivaltava. Se ikään kuin kasvaa kerros kerrokselta, välillä itseään toistaenkin. Toisinaan teksti lähtee tajunnanvirtamaisesti etenemään yllättävääkin suuntiin, mutta pysyy kuitenkin fokuksessaan ja avaa jatkuvasti uusia näkökulmia aiheisiinsä. Riikka Karjalaisen valosuunnittelu ja Jenni Nylanderin lavastus ja puvustus kaikessa karuudessaan tukevat näyttämöllä nähtyä ja kuultua erinomaisesti.
Tekijäryhmä on ottanut tietoisen riskin siinä, mikä on teoksen nähneen katsojan mielentila hänen astuessaan ulos kevään valoon. Valokuvaaja Kevin Carter teki itsemurhan 33 vuotiaana ja kirjoitti itsemurhaviestissään muun muassa siitä, miten maailman pahuus ahdistaa. Oli hänellä raha- ja parisuhdehuolensakin. Takomon riskinotto kannattaa. Toki kolkutellaan omaatuntoa, solidaarisuutta, altruismia. Silti, tai juuri siksi, oloni on esityksen jälkeen hyvin voimaantunut. Jopa puhdistunut.
Teatteri Takomo, Nälänhätä
Näytelmä on toteutettu yhteistuotantona Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Aalto ARTSin kanssa.
Ensi-ilta 11.5.2016. Esityksiä 27.5.2016 asti. Näytelmän kotisivu.
Käsikirjoitus: Marie Kajava
Ohjaus: Henri Tuulasjärvi
Valosuunnittelu: Riikka Karjalainen
Lavastus ja puvustus: Jenni Nylander
Esiintyjät: Joanna Haartti, Laura Halonen, Ella Lahdenmäki ja Joonas Snellman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti