Samat haaveet, samat unelmat

Haaveita ja unelmia. Niistä rakentuu porvarisperheen piika Ida Redsvenin (Maija Andersson) ja työläinen Juho Koskelaisen (Miika Laakso) orastava rakkaus. Idan ja Juhon rakkaus leimahtaa syksyllä 1917 Suomen itsenäisyyden alla heidän jonottaessaan ruokaa. Nuorten työväenaatteen innoittama kertomus kulkee läpi juuri itsenäistyneen nuoren valtion aina järkyttäviin kevättalven 1918 tapahtumiin.

Kaiken nähneet Erottajan ja Dianapuiston lyhtypylväät (Paavo Kerosuo ja Karoliina Kudjoi) todistavat ja kertovat nuorten tarinan sekä Helsingin kevään 1918 kohtalokkaat tapahtumat. Teatteri Avoimien Ovien Erottaja 1917—1918 on tarina, joka ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Teos on myös vahva ajankuva Helsingistä, sen kaduista, aukioista ja toreista.

Anneli Kannon ja Heini Tolan käsikirjoitus pohjaa tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin. Ohjaus on Tolan. Ida Redsvenin tarina löytyy Tuomas Hopun kirjasta Vallatkaa Helsinki. Ida tulee maalta palvelijaksi Oscar ja Julia Rosenqvistin (Jukka Pitkänen ja Outi Vuoriranta) porvarisperheeseen Eiraan. Maailmojen ja yhteiskuntaluokkien ero on selvääkin selvempi. Ei sivistynyt porvarisperhe Idaa huonostikaan kohtele, muttei ole tyytyväinen tai innoissaan nuoren palvelijansa heräävästä työväenaatteessa. Tapahtumat alkavat suistua kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Teos käsittelee ajankohdan valtavia luokkaeroja ja sitä, miten vastakkainasettelujen ja vihapuheen kautta lopulta päädytään aseelliseen yhteenottoon. Erottajia ihmisten välillä on paljon. Jos yhteiskuntaluokka erottaakin, voi eroja löytää myös vastaleirien sisällä muun muassa suhtautumisessa väkivaltaan – sen ihannoinnista totaaliseen vastustamiseen.

Päähenkilön ratkaisut ja valinnat ovat uskottavia ja toisaalta niihin liittyy ajalle tyypillistä kohtalonomaista vääjäämättömyyttä. Monen vastaavassa tilanteessa samana aikana eläneen naisen vaihtoehdot olivat yhtä vähissä. Haaveet ja unelmat ovat useimmiten samanlaisia; mies ja lapsia sekä työtä ja turvattu toimeentulo. Erottaja 1917—1918 -esityksessä näin on sekä Idan että Julian kohdalla. Näytelmä nostaa keskiöön ihmisten yhteiskuntaluokasta riippumatta hyvin samantyyppiset haaveet ja unelmat.

Teatteri Avoimet Ovet, Erottaja 1917—1918. Valokuva: Mitro Härkönen.

Kannon ja Tolan teksti kertoo päähenkilönsä tarinaa vivahteikkaasti, mutta väliin häiritsee tekstin liiallinen didaktisuus. Alun johdanto tuntuu pitkähköltä, samoin turhalta tuntuvat sadan vuoden takaisten paikkojen ja katujen selittäminen nykynimillä. Esitys on toki suunnattu niillekin, joiden historian tai Helsingin tuntemus ei ole kummoinen. Silti selittämistä olisi tekstissä voinut jättää hiemaa vähemmälle. Käsikirjoitus toimii toisaalta hyvin liikkuessaan eri aikatasoissa ja seuratessaan Idan ja Juhon elämää sekä ennen sisällissotaa että kuulusteluissa sodan jälkeen.

Maija Andersson tulkitsee Idan roolin herkästi. Hänen onnistuu rakentamaan roolihenkilöstään näyttämölle monipuolisen kuvan yhtä aikaa epävarmana ja toisaalta vahvasti tulevaan luottavana nuorena. Naisena, jonka ajan tapahtumat imaisevat vääjäämättömään imuunsa. Andersson rakentaa Idansa tiiviiseen ilmaisuun, jossa sisäinen ajatus näkyy hyvin.

Miika Laakso saa Juhon rooliin vahvaa vakaumuksen tuntua, mutta myös Idan tavoittavaa paremmasta unelmoijaa. Outi Vuorirannan tulkitseman rouva Rosenqvistin ja Idan kohtaamisissa ja luokkarajat ylittävässä ystävyydessä on toivoa herättävää ymmärrystä. Erityisesti toisella puoliajalla molempien näyttelijäntyö on selkeän kirkaspiirteistä ja Vuoriranta saa hahmoonsa hienosti sen hämmennyksen, jonka ajan tapahtumat myös porvarisnaisen päälle kaatavat.

Suvi Isotalon musiikki ja äänimaailma tukevat esityksen rytmiä ja jämäköittävät hyvin sen kulkua. Symbaalit tuovat kertomukseen rytmiä, kuin uhkaavaa tulta, ja rytmittävät näin näyttämön tapahtumia. Laulut istuvat kokonaisuuteen ja musiikki sekä muu äänimaailma luovat Erottajan näyttämölle vahvoja tunnelmia.

Ida Redsvenin tarina saa onnistuneen tulkinnan Teatteri Avoimissa Ovissa ja lähes autenttisten tapahtumapaikkojensa ytimessä. Hienoa, että 100 vuoden takainen tarina nähdään viimein näyttämöllä. Sen sanoma ei voisi olla ajankohtaisempi. Äärimmäinen vastakkainasettelu on aina tuhoavaa ja vaarallista.


Teatteri Avoimet Ovet: Erottaja 1917—1918
Ensi-ilta 12.9.2017

Käsikirjoitus: Anneli Kanto, Heini Tola
Ohjaus: Heini Tola
Lavastus: Veera-Maija Murtola
Musiikki: Suvi Isotalo
Valosuunnittelu: Luca Sirviö
Rooleissa Maija Andersson, Paavo Kerosuo, Karoliina Kudjoi, Miika Laakso, Jukka Pitkänen, Outi Vuoriranta