Espoon Kaupunginteatterin Seuraavat 500 vuotta porautuu ihmisyyteen äärimmäisellä minimalismilla. Paavo Westerbergin käsikirjoitus ja ohjaus nostavat päärooliin kielen. Sanat kertovat yhtä lailla totuuden kuin suurimmankin valheen. Voiko yksi pieni viaton sana muuttaa koko merkityksen? Entäpä sanajärjestys tai painotus puheessa?
Näyttämökuva on pelkistetty, jopa minimalistinen. Ollaan valkeassa laatikossa. Silti se on hyvin vaikuttava. Näyttämö on puhdaspiirteinen ja lähes neliönmuotoinen. Rekvisiittana nähdään vain yksi tuoli ja nurkassa lähdevesiautomaatti sekä pari kertakäyttömukia. Siinä kaikki. Vangitsevalla tavalla eleettömän lavastuksen on luonut Markus Tsokkinen. Sekä näyttämökuva että itse tulkinta ovat haastavia. Ne myös siirtävät huomion tekstiin, siihen mitä näytelmän henkilöt sanovat tai ehkäpä jättävät sanomatta.
On tapahtunut rikos. Mutta mikä? Kuka sen on tehnyt? Seuraavat 500 vuotta on jännitysnäytelmä, joka rakentuu pala palalta ja lause lauseelta. Eletään myös suurten muutosten aikaa. Mikä kaikki vaikuttaa siihen, mitä lopulta muistamme tapahtuneista tai eletystä? Tarinan päähenkilöt ovat kuulustelussa ja vievät kertomusta pienin askelin eteenpäin.
Alussa tapahtumat näyttämöllä tuntuvat jopa hieman hämmentäviltä. Mitä oikein on menossa? Kuulustelija (Ria Kataja) haastattelee vuorotellen samoista tapahtumista kahta miestä (Eero Aho ja Carl-Kristian Rundman). Vähitellen tapahtumista alkaa rakentua selkenevää kuvaa ja toinen puoliaika loksauttelee palasia kohdalleen. Vai loksahtaako? Onko, mikään lopulta selvää?
Westerbergin käsikirjoitus vuoroin paljastaa ja vuoroin piilottaa rikoksen selvittelyn kannalta tärkeitä, mutta myös epäoleellisia seikkoja. Teksti on intensiivinen ja vaatii näytelmää seuraavalta keskittymistä kuuntelemaan ja olemaan tarkka. Siinä myös osa tekstin viehätystä. Tässä näytelmä, jota kannattaa mennä katsomaan virkeänä ja keskittyen.
Teoksen alku hämmentää, se tuntuu sekavalta. En oikein tavoita teosta ja sen maailmaa. En myöskään heti alussa näyttämöllä nähtävien näyttelijöiden (Ria Kataja ja Carl Christian Rundman) ilmaisua. Pikkuhiljaa virkistyn. Mieleeni alkaa pian näytelmän edetessä hiipiä sodanjälkeinen ranskalainen moderni elokuva. Olisikohan jotain tämän tyyppistä modernia teatteria voinut nähdä Intimiteatterissa 50-luvulla?
Ville Seppänen on luonut teoksen paikon lumoavan valosuunnittelun. Kuulustelukohtauksien eriväriset neonvalot tuovat Seppäsen valomaailmaan jotakin steriilin pidättyvää. Toisaalta erityisesti toisen puoliajan loppupuolen kohtauksen seinäpaneeleiden välistä siivilöityvä ja näyttämöllä risteävä eteerinen ja silti kirkas valo ovat häkellyttävän hienoa nähtävää.
 |
| Espoon Kaupunginteatteri, Seuraavat 500 vuotta. Valokuva: Stefan Bremer. |
Myös näyttelijätrion ilmaisu on monin paikoin äärimmäisen pidättyvää ja istuu näin kokonaisuuteen. Pidättyvän ja paikoin tiivistetyn ilmaisun takaa näkyy sisäinen ajatus. Esimerkiksi Ria Katajan roolihahmon pienetkin eleet ilmentävät ajatuksia, jotka eivät pukeudu sanoiksi. Hänen työskentelynsä näyttämöllä on intensiivistä ja fyysisen ilmaisun tasolla pienipirteistä.
Eero Aho onnistuu tuomaan näyttämölle pelkoakin herättävän hahmon. Aho on rakentanut hänet ulkoisesti rauhalliseksi ja viileäksi, mutta aivan kuin jonkinlainen räjähdys kytisi rauhallisen pinnan alla. Rundmanin epäilty on taas huomattavasti rauhattomampi. Rundman saa tulkintaansa hyvin myös tuskaista epäoikeudenmukaisen kohtelun tuomaa ärtymystä.
Mitä me kerromme, kun kerromme tarinaamme? Onko kertomus sama elettynä kuin kerrottuna? Totta vai vaihtoehtoisia totuuksia? Westerbergin ohjaus on muodoltaan erittäin tiivis ja vaatii katsojaa keskittymään, elämään teoksen mukana hetki hetkeltä. Teksti, joka saa katsojansa aistimaan ja kuuntelemaan tarkasti, herättää myös monia kysymyksiä. Sellainen teatterikokemus on älyllinen ja koukuttava. Katsoja huomaa haluavansa kuulla lisää ja selvittää, mistä oikein on kyse.
Espoon Kaupunginteatteri – Seuraavat 500 vuotta
Kantaesitys 20.9.2017
Teksti ja ohjaus Paavo Westerberg
Rooleissa Eero Aho, Ria Kataja ja Carl-Kristian Rundman
Dramaturgi Jukka Viikilä
Lavastus ja pukusuunnittelu Markus Tsokkinen
Valosuunnittelu Ville Seppänen
Äänisuunnittelu Tommi Koskinen
Videosuunnittelu Timo Teräväinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti