Napakka Paniikki

Kolme ystävystä sukeltaa tunne-elämän ja miehenä olemisen syviin syövereihin. Mika Myllyahon Paniikki – miehiä hermoromahduksen partaalla saa nyt uuden, rytmillisesti napakan ja huumoriltaan mukaansa tempaavan tukinnan Teatteri Kultsassa.

Näytelmän ohjannut Jorma Tapola on saanut puristettua sen puolitoistatuntiseksi, sopivasti eteneväksi paketiksi, joka keskittyy osuvan hilpeästi päähenkilöidensä mielenliikkeisiin ja erilaista maailmankuvien lempeään törmäykseen.

Myllyahon mainio teksti pureutuu miehenä olemisen vaikeuksiin ja kriiseihin. Yhtenä iltana Leo (Jouni Puumalainen) pelmahtaa yllättäen ystävänsä Maxin (Jalmari Jalonen) asunnolle ja vaatii tältä terapiaa, koska avopuoliso on vihjannut, että hänen kannattaisi hieman selvitellä elämäänsä. Pian mukaan miehenä olemisen eri puolia setvimään saadaan vielä kolmas kaveruksista, Joni (Nestori Välitalo). Tästä saa alkunsa melkoinen itsetutkiskelumatka, jonka aikana pohditaan muun muassa tunteiden ilmaisemisen vaikeutta ja miehenä olemisen eri puolia.


Teatteri Kultsa, Paniikki. Valokuva: Timo Seppälä.

Paniikki sai kantaesityksensä vuonna 2005 Ryhmäteatterissa ja sitä on esitetty sen jälkeen monilla näyttämöillä ympäri Suomea, mikä ei ole ihme. Näytelmässä on hersyvää huumoria, mutta se onnistuu olemaan myös kiinnostava sukellus ja tulkinta kolmen erilaisen miehen mielenmaisemasta. Myös Jorma Tapolan tulkinta Teatteri Kultsassa pakottaa päähenkilöt kohtaamaan omat ja ystävien tunteet ja myös puhumaan niistä. Teksti on oivalta, hurmaava ja draamallisesti toimiva kokonaisuus.

Teatteri Kultsan näyttelijäkolmikon yhteistyö näyttämöllä on sujuvaa ja he löytävät roolihahmojensa persoonan ja luonteenpiirteet mainiosti. He tuovat hahmoihinsa kelpo annoksen hykerryttäviä piirteitä ja saavat hahmonsa eloon taitavasti. Teoksen hahmojen koskettavuus ja hauskuus syntyvät pitkälti näyttelijätiimin työn kautta.

Teatteri Kultsa on jo perinteikäs, vuonna 1959 perustettu, helsinkiläinen harrastajateatteri. Monet jäsenistä ovat tehneet teatteria Kultsassa pitkään ja teatteri on kerännyt vuosien varrella oman uskollisen katsojakuntansa taiteellisesti kunnianhimoisella ohjelmistolla.

Näin esityksen ennakkonäytöksessä.


Mika Myllyaho: Paniikki  – miehiä hermoromahduksen partaalla 
Ensi-ilta Teatteri Kultsassa 21.4.2018. Esityksiä 26.5. asti.

Rooleissa:
Max (Graafinen suunnittelija) -Jalmari Jalonen
Leo (Insinööri) - Jouni Puumalainen
Joni (Toimittaja) -Nestori Välitalo

Ohjaaja: Jorma Tapola
Tuottajat: Katja Honkanen, Marko Wilskman
Lavastaja: Marika Kahra
Puvustus: Susanna Nyström
Äänisuunnittelu: Esa Lindroos
Valosuunnittelu: Jani Vehkalahti
Tekniikka esityksissä: Virve Laasonen, Heini Reynolds, Jorma Tapola

Yrmeä jäärä valmistautuu lähtöön

Kyllä en odottanut ihan tätä. Mainio karvalakkipäinen Vesa Vierikko Kansallisteatterin Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -näytelmän pääroolissa tuo varmasti monelle muullekin katsojalla elävästi mieleen oman isän, isoisän tai mökkinaapurin. Moni tunnistaa varmasti jotakin hyvin tuttua näytelmän jäyhästä jääräpää-äijästä. Vanhan miehen, jolla on vahvat mielipiteet kaikesta ja etenkin nykymaailman tilasta, mutta jolle puhuminen oman vaimon kanssa ottaa koville. Jäärän sisältä löytyy kuitenkin myös suuri annos viisautta ja elämänkokemusta.

Täytyy myöntää, että Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja oli jotain muuta kuin mitä odotin. En ole lukenut Tuomas Kyrön romaaneja tai nähnyt elokuvaa. Käsitykseni Mielensäpahoittajasta on siten muodostunut sieltä täältä vastaan tulleista palasista, työkaverien kommenteista tai median tuomista sirpaleista. Yllätyin Kansallisteatterin tulkinnan monitasoisuudesta ja uskalluksesta ottaa mukaan varsin tummiakin sävyjä. Näytelmässä päähenkilö ryhtyy kirjoittamaan testamenttiaan, koska tahtoo siitä hyvän ja yllättävän. Hän alkaa rakentaa itselleen mieleistä arkkua, koska hyvänhän saa vain kun itse tekee.

Kyrön teksti ottaa vahvasti kantaa nykyajan ilmiöihin hivelypuhelimista tabletteihin ja GPS-paikantimiin. Mielensäpahoittaja latelee hykerryttävän hauskasti totuuksia monista muistakin aikamme ilmiöistä ja henkilöistä. Tulkinta on hauska ja humoristinen, mutta pysäyttää katsojan myös muun inhimillisen äärelle. Nuoret muuttavat työn perässä kasvukeskuksiin, osa ulkomaillekin. Vanhukset jäävät maaseudulle alati vähenevien palveluiden varaan.

Suomen Kansallisteatteri, Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja. Valokuva Tuomo Manninen.

Mika Myllyahon ohjaama ja dramatisoima näytelmä tuo näyttämölle jääräpääukon, hellyttävän viime vuosisadalle jämähtäneen ihmisen. Mielensäpahoittajan mukana näyttämölle könyää myös tujakka annos vahvoja mielipiteitä vanhenemisesta, vanhusten kohtelusta ja eutanasiasta. Se on myös kuvaus perisuomalaisesta pitkästä parisuhteesta, sen vaiheista ja vivahteista. Päähenkilön emäntä (Maruska Verona) kärsii muistisairaudesta ja on jo hoitokodissa, ja poika (Ilja Peltonen) ajautuu kriisiin omassa parisuhteessaan. Myllyahon ohjaus tuo näyttämölle onnistuneesti myös takaumia päähenkilön elämän varrelta, kuten pitkän parisuhteen problematiikkaa, ja täydentää näin Mielensäpahoittajasta syntyvää henkilökuvaa.

Kati Lukan arkkulautalavastus on toimivan niukka. Se koostuu lähinnä näyttämön seiniin nojaavista eripituisista laudoista ja lankuista. Puu materiaalina soveltuukin mainiosti tällaiseen perisuomalaisuuden kuvaukseen. Näyttämön taustapaneeli on rakennettu vanhoista laudoista, ja sitä hyödynnetään videoprojisointiin, joka nostaa esille kuvia menneestä Suomesta ja sen rapistuneista baareista ja huoltoasemista. Ville Toikan valosuunnittelu tukee tarinaa hyvin. Kun kerran kuljetaan kohti takaseinää, niin se saa näkyä katsojillekin.

Vesa Vierikko tekee onnistuneen tulkinnan pääroolissa. Hän rakentaa hyvin aidonoloisen ja luontevan kuvan jäyhästä suomalaisesta besserwissermiehestä. Hänen tulkintansa tavoittaa kuitenkin hienosti myös muut päähenkilön tunne-elämän vivahteet, kuten hellyydentunteet vaimoa kohtaan ja omasta pojasta ja hänen elämästään välittämisen. Vierikko tuo rooliin jotain hyvin hellyttävää ja herkkää ja rakentaa hahmonsa myös onnistuneen fyysisen ilmaisun kautta.

Kyllä ei mieltään pahoita katsoja kun teatteriin joutuu. Piimää ei väliajalla saa, mutta pullakahvit nyt kumminkin.

  
                                                              
Tuomas Kyrö: Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja
Ensi-ilta Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 21.9.2016

ROOLEISSA Tero Koponen, Ilja Peltonen, Maruska Verona ja Vesa Vierikko
MUUSIKKO Samuli Laiho
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Mika Myllyaho
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Samuli Laiho
VALOSUUNNITTELU Ville Toikka
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi