Julkkis nimeltä XL haluaa tallentaa kaikki panonsa videolle. Kamerantoimittaja tekee hänen asunnostaan seksin julkisen näyttämön kylppäriä myöten. XL haluaa ennen kaikkea nähdä näillä videoilla itsensä.
Helsingin Ylioppilasteatterin XL koostuu löyhästi toisiinsa liittyvistä kohtauksista, jotka kuvaavat toisaalta erään julkkiksen kamerasekoiluja ja toisaalta luovat näyttämölle ajankuvaa muun muassa sosiaalisen median ja tosi-tv:n roolista arjessa. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Anna Estola ja Sirpa Riuttala. Riuttala on myös ohjannut teoksen.
Ylioppilasteatterin XL katsoo nykymaailman kännyn kameran läpi. Ajankuva alkaa olla yhteiskunnassa oma minä kännykkäkameran jatkuvassa kelmeässä valokeilassa. Mistä sosiaalisessa mediassa sitten puhutaan? Mitä kuvataan? Niin, itsestä puhutaan ja itseä kuvataan, vaikka sitten alkaisi jo vähitellen etoa koko touhu.
Tematiikaltaan teos on sukua reilu vuosi sitten Kansallisteatterissa nähdylle Martin Crimpin Onnellisuuden tasavalta -teokselle. Se käsittelee samantapaisesti ihmisen onnen ja vapauden haaveita ja edellytyksiä sekä henkilökohtaisen onnen pakkomielteistä tavoittelua. XL:n parissakin kohtauksessa ollaan ”kisailemassa” Pakko on Finland -ohjelmaformaatissa siitä, kenen pakkomielteen ovat ”parhaita”
Teos ei lähde arvottamaan some-maailman ilmiöitä sinänsä, vaan etsii enemmän vastauksia siihen, miten ihmiset kaiken edessä lopulta reagoivat. Vastauksia ei välttämättä juuri löydy, mutta havaintoja ajastamme teos näyttämölle tuo paljonkin. Kaikki tuntuvat toistavan somessakin samanlaisia kuvia ja kertomuksia itsestä, kuvittellen olevansa yksilöllisiä. Kuvaavaa on, että julkkis XL kuvittelee olevansa vapaa siinä vaiheessa, kun kaikki on paljastunut ja some-julkiseksi rakennettu minäkuva romahtaa ja tuhoutuu.
 |
| Ylioppilasteatteri, XL. Valokuva: Niko Hallikainen. |
Riuttala on ohjannut energisen ja vahvaan fyysiseen ilmaisuun kykenevän näyttelijätiimin kanssa nykyhetkeä valottavan ja kuvaavan teoksen, joka tosin hieman kärsii kohtausten irrallisuudesta. Riuttala on onnistunut valamaan tänä syksynä teatteriin valittuihin nuoriin näyttelijöihin hienoa, vahvaa henkeä, joka näkyy luontevassa yhteistyössä heidän kesken. Näyttelijäryhmä elää lavalla tarkasti toisiaan kuunnellen. Välillä toki hieman pienemmällä intensiteetillä olisi voinut löytyä toisentyyppisiä nyansseja. Välillä taas huohottavan seksuaalisen kuvaston tuominen näyttämölle on perusteltua.
Niko Hallikaisen vähäeleinen lavastus ja Titus Torniaisen valosuunnittelu luovat Ylioppilasteatterin studionäyttämölle lähes mustan maailman, mikä sopii XL:n kännyllä valaistuun some-todellisuuteen hyvin. Mustavalkoisuuden maailma, ei vain tietysti ole totta, vai onko? Kolmihenkisen bändin (Christopher Helle, Ilmo Korhonen ja Joonas Vainiola) musiikki soi esityksessä mainiosti sitä rytmittäen ja tunnelmia luoden.
XL kertoo tarinaa myös näyttämöllä nähtävien sukupolvesta, jolle some ja tosi-tv ovat kohta elämänmittaista arkea. Se on kuvaus tavoista toimia ja reagoida kaikeen siihen osana tavallista, arkista elämää. Tarvitseeko poseerata, jos kukaan ei katso?
XL Helsingin Ylioppilasteatteri
Kantaesitys 26.11.2016. Esityksiä 27.1.2017 asti.
Ohjaus: Sirpa Riuttala
Tekstit: Anna Estola, Sirpa Riuttala
Apulaisohjaaja: Ida Martela
Lavastus: Niko Hallikainen
Puvustus: Vita Edvards
Puvustusassistentti: Noora Hietanen
Valosuunnittelu: Titus Torniainen
Sävellys: Ilmo Korhonen, Christopher Helle, Sirpa Riuttala, Joonas Vainiola
Koreografiat: Ida Martela
Valokuvat: Niko Hallikainen
Grafiikat: Juha-Pekka Laurila
Ohjaajan assistentti: Saku Nurmiranta
Tuottaja: Heidi Yli-Yrjänäinen
Näyttämöllä: Iiris Kankkunen, Elena Kantinkoski, Reetta Koivukoski, Elisa Luukkainen, Isla Mustanoja, Ilana Palmgren, Mikael Pelto, Milka Rasimus, Hilkka Saarela, Elias Salonen, Juuso Timonen, Vilma Tuomi, Senna Vodzogbe
Bändi: Christopher Helle, Ilmo Korhonen ja Joonas Vainiola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti