Seinäjoen Kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla perustuu keskeisiltä osin Väinö Linnan trilogian viimeiseen osaan. Eletään juuri itsenäistyneen Suomen vaikeita alkuaikoja. Vuoden 1918 tapahtumat ja myöhempi Lapuan liikkeen nousu ovat näytelmän keskiössä. Täällä Pohjantähden alla käsittelee suuria historiallisia tapahtumia pienten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kautta. Juuri tästä syntyy sekä romaanin että näyttämötulkinnan koskettavuus. Linnan teoksen on Seinäjoelle dramatisoinut ja ohjannut Juha Luukkonen.
Dramatisoinnin salaisuus ja vahvuus löytyvät sen rytmistä. Luukkonen on onnistunut luomaan teokseen nopean ja kiihkeän rytmin, joka kuljettaa esitystä ja sen tarinaa voimalla eteenpäin. Näyttelijäryhmä on sisäistänyt ohjaajan rytmityksen mainiosti. Luukkosen tapa tehdä teatteria tuo näyttämölle vahvat, suuret tunteet. Niin nytkin. Epäilen, että harvassa ovat ne, jotka tämän tulkinnan katsovat silmäkulmia pyyhkimättä.
Klassikon ohjaamisessa näyttämölle on aina omat haasteensa. Suurin osa yleisöstä tuntee tarinan ja heidän odotuksensa henkilöhahmojen tai heitä esittävien näyttelijöiden suhteen voivat olla vahvasti tietyntyyppisiä. Suurten tunteiden kuvaamisessa on toki aina vaaransa. Lipsahdus imelän, ja jo useaan kertaan kalutun puolelle vaanii, kun teoksessa kuullaan niin Sibeliuksen Finlandiaa kuin kansanlaulu Taivas on sininen ja valkoinen. Rytmitys toimii näissäkin kohdin, eikä imelän puolelle liuta. Ennen kuin niin ehtii tapahtua, pentinkulmalaisten elämä vyöryy näyttämöllä jälleen intensiivisesti eteenpäin.
Jos dramatisointi on kiihkeärytminen, on näyttämökuva yllättävänkin niukka. Se on sitä hyvällä tavalla. Niukka ja selkeä lavastus antaa kyläyhteisön tapahtumille ja suurille tunteille tilaa näkyä. Juho Lindströmin lavastus on jopa minimalistinen ja yhtä aikaa näyttävä. Näyttämön sivuilla on lautaseinät ja Juho Itkosen valo- ja videosuunnittelu täydentää tulkintaa. Oivaltava on Koskelan torpan yhden seinän videoprojisointi. Tilan tyhjä selkeys ja syvyys antavat tulkinnan rivakalle rytmille mahdollisuuden toimia sivunäyttämöltä tapahtuvine nopeine kohtauksineen.
 |
| Seinäjoen Kaupunginteatteri, Täällä Pohjantähden alla. Valokuva: Jukka Kontkanen |
Myös teoksen äänet ja musiikki rytmittävät sitä hyvällä tavalla. Taito Hoffrén onnistuu luomaan omanlaisensa, teoksen tunnelmaan istuvan äänimaailman. Anna Sinkkosen pukusuunnittelu luo hyvin ajankuvaa. Toimiva ratkaisu pukusuunnittelun osalta on, että päähenkilöiden puvustus ei juuri vaihdu eikä heitä myöskään maskeerata vanhemmiksi tai nuoremmiksi kuin he ovat. Tämä istuu näyttämökuvan vähäeleisyyteen ja tulkinnan selkeyteen.
Kertojaäänenä tulkinnassa on kuoro, Pentinkulman koko henkilögalleria. Ratkaisu tuo omalta osaltaan teokseen sen vetävää rytmiä. Seinäjoen Kaupunginteatterin vakituisten näyttelijöiden lisäksi Luukkonen on miehittänyt muutamia keskeisiä rooleja omilla luottonäyttelijöillä Projektori-ryhmästä ja Teatteri Vanhasta Jukosta Lahdesta. Osa näyttelijöistä oli mukana jo Vaasan Kaupunginteatterin vuoden 2008 versiossa Täällä Pohjantähden alla -näytelmästä.
Hannu Salmisen roolityö Jussi Koskelana nostaa esiin miehen selviytyjänä, läpi harmaan kiven puskevana suomalaisena miehenä. Salminen saa Jussin hahmoonsa myös hyvin huutolaispojan lapsuudesta nousevan nöyryyden ja vähään tyytymisen. Marja Myllylän Almasta löytyy juurevuutta ja samaa sisua kuin Jussista. Liisu Aurasmaa onnistuu saamaan Elinan rooliinsa koko kirjon tunteita, järkytyksestä ja tuskasta aina liikuttavaan tyyneyteen ja kohtalonsa hyväksyntään elämän kovien kokemusten edessä. Taitavaa on Aurasmaan Elinan hahmoon saama typerrys, kauhu ja rakkaus.
Jukka Peltola tulkitsee Akseli Koskela hahmon yhtä aikaa tulkintaan sopivalla kiihkolla kuin lämmölläkin. Peltolan näyttelijäntyö on vahvaa niin punakaartiin tempautuvana, lempeän määrätietoisesti joukkojaan komentavana plutoonan päällikköä, kuin myöhemmin huomattavasti maltillisempana maanviljelijänä ja perheenisänä. Peltolan tulkinta on sopivan vähäeleistä, paikoin tiiviiksikin puristettua. Siinä on jotain ilmavaa ja helpon oloista.
Kolme ja puolituntisessa sovituksessa nähdään myös monia upeita sivurooleja. Mieleeni jäivät erityisesti Mari Pöytälaakson tulkinta julkean kovasta ja iän myötä yhä enemmän radikalisoituvasta Ellen Salpakarista ja Topi Kohosen herkkä Leppäsen Valtu.
Seinäjoen Kaupunginteatterin koskettava ja tiheätunnelmainen Täällä Pohjantähden alla on mieleenpainuva dramatisointi koko kansan rakastamasta klassikosta.
Seinäjoen Kaupunginteatteri – Täällä Pohjantähden alla
Ensi-ilta 9.2.2017
Kirjoittanut – Väinö Linna
Dramatisointi ja ohjaus –Juha Luukkonen
Musiikki ja äänisuunnittelu –Taito Hoffrén
Lavastussuunnittelu – Juho Lindström
Pukusuunnittelu – Anna Sinkkonen
Valo- ja videosuunnittelu – Juho Itkonen
Rooleissa:
Jussi Koskela – Hannu Salminen
Alma Koskela – Marja Myllylä
Akseli Koskela – Jukka Peltola
Elina Koskela – Liisu Aurasmaa
Janne Kivivuori – Jani Johansson
Muissa rooleissa – Anna Ackerman, Esa Ahonen, Pekka Hiltunen, Sari Jokelin, Seppo Kaisanlahti, Eerik Kantokoski, Niko Karjalainen, Lenni-Veikko Kela, Marko Keskitalo, Teemu Kettula, Topi Kohonen, Johannes Korpijaakko, Eija-Irmeli Lahti, Jarkko Mikkola, Aku-Petteri Pahkamäki, Maria Pere, Jukka Puronlahti, Mari Pöytälaakso, Hilla Rämäkkö, Arvo Jean-Michael Saarinen, Emil Vainionpää, Heikki Vainionpää ja Mia Vuorela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti