Postikortin kirjoittamisesta giljotiiniin

Näyttämö on harmaa, kuten näytelmän pariskuntakin. Anna (Tiina Weckström) ja Otto (Jukka Pitkänen) ovat tavallinen, vanheneva työläispari toisen maailmansodan aikaisessa Berliinissä. He saavat heti näytelmän alussa tietää, että heidän ainoa poikansa on kuollut Ranskan rintamalla. Tästä syntyy vastustus natseja ja Hitleriä kohtaan. Vastarinta konkretisoituu fasismia ja natsihallintoa kritisoivien postikorttien kirjoittamiseen ja levittämiseen ympäri kaupunkia.

Saksalainen Hans Fallada oli yksi Saksan 1900-luvun alkupuolen suosituimpia kirjailijoita. Hänen romaaninsa Yksin Berliinissä (Jeder stirbt für sich allein, 1947) nähdään nyt kantaesityksenä Suomessa Teatteri Avoimissa Ovissa, josta se jatkaa kevään myötä muutamaan muuhun Suomen teatteriin. Teoksen on näyttämölle dramatisoinut ja ohjannut Mikko Roiha. Esityksen ensi-ilta nähtiin Berliinissä helmikuussa 2017.

Fallada kirjoitti teoksensa todellisuuden päälle ja päähenkilöillä ja tapahtumilla on historialliset esikuvansa. Romaani on myös käännetty suomeksi pariin kertaan. Saksassa teos oli suosittu heti ilmestyttyään ja siitä tehtiin myöhemmin tulkinnat televisioon ja elokuviin. Muissa länsimaissa teos koki uuden tulemisensa uuden englanninkielisen käännöksen myötä 2009. Romaani suomennettiin ensi kerran tuoreeltaan 1949, mutta alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjaava käännös teoksesta saatiin 2011 (Ilona Nykyri).

Vaikka natseja vastaustavien postikorttien kirjoittaminen ja jakelu voivat tuntua puuhastelulta, on näytelmän pääparille alusta asti selvää, että paljastuminen ja kiinnijääminen johtavat kuolemantuomioon. Näin lopulta käykin. Hämmästyttävää, että he onnistuivat levittämään satoja kortteja ennen kiinnijäämistään 1943. Kuvaavaa natsien totalitarismille on, että suurin osa rappukäytävistä löytyneistä korteista toimitettiin välittömästi poliisille tai Gestapolle.

Teatteri Avoimet ovet, Yksin Berliinissä. Valokuva: Moe Mustafa.

Roiha on tuonut näyttämölle vahvan tarinan ja taitavan ohjauksen. Hänen dramatisointinsa paksuhkosta romaanista on tiivis ja intensiivinen parituntinen. Hän on onnistunut siirtämään alkuperäisteoksen jännittyneen ja ahdistavan tunnelman hyvin tulkintaansa. Vastarinnan lisäksi näytelmä on tarina myös pitkästä parisuhteesta. Kuten kaiken muunkin, päättävät Anna ja Otto lopulta kirjoittaa postikortitkin yhdessä ja täysin tietoisina siitä, mitä siitä voi seurata. Alkupuolen teos tarkastelee Annan ja Oton parisuhdetta, ympäröivää yhteiskuntaa ja pariskunnan ajautumista vastarintaan. Loppupuoli näytelmää tapahtuu vankiselleissä ja kuulusteluhuoneissa.

Pitkänen ja Weckström onnistuvat tuomaan hienosti hahmoihinsa pitkään toisensa kanssa eläneen, vanhenevan pariskunnan. Lyhyitä katseita, kosketuksia ja toisen ymmärtämistä puolesta sanasta. Molemmat saavat rooleihinsa annoksen aidonoloista, tavallista, kouluttamatonta työihmistä. Weckströmin näyttelijäntyö on totutun tarkkaa ja keskittynyttä. Hän onnistuu saamaan Annan hahmoon myös tukahtunutta vihaa. Jopa kuolemanpelon Weckströmistä voi katsomoon selvästi aistia. Pitkänen tyypittelee Ottoon vaikenevaa, juroa miestä. Pitkäsen Otto on hapuileva sanoissaan, mutta asiassa jämpti. Taina Sivosen pukusuunnittelu täydentää harmaata ja arkista näyttämökuvaa.

Yksin Berliinissä on väkevä muistutus natsivallasta ja siitä, miten pieni ja tavallinen ihminen lopulta joutuu diktatuurin uhriksi. Niin kauan kuin demokraattiset vaikutusmahdollisuudet ja valinnanmahdollisuudet ovat olemassa, on syytä olla niistä tyytyväinen.

Teatteri Avoimet Ovet – Yksin Berliinissä.  Näytelmän kotisivu.
Ensi-ilta Berliinissä Brotfabrik-teatterissa 10.2.2017.
Suomen kantaesitys Teatteri Avoimissa Ovissa 22.2.2017.

Teksti: Hans Fallada – Mikko Roiha
Dramatisointi, ohjaus: Mikko Roiha
Rooleissa: Tiina Weckström, Jukka Pitkänen
Lavastus: Mikko Roiha
Pukusuunnittelu: Taina Sivonen
Äänisuunnittelu: Marcello Lussana

Yhteistyössä Vapaa Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet, Riihimäen Teatteri, Tanssiteatteri Minimi