Vastakohtien tanssi

Euroopassa kuohuu ja valtiojuonittelut ovat arkea. Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä Kenraali ja Casanova vie katsojansa 1700-luvun lopulle. Pasi Lampelan teos on inspiroivaa ja älykästä teattteria, samaan aikaan sekä historiallinen että vahvasti ihmisessä kiinni.

Kenraali Sprengtporten (Santeri Kinnunen) on luterilaisen kunnollinen, äkkiväärä mies, jota ohjaa pyrkimys viileään, sotilaalliseen ryhdikkyyteen. Giacomo Casanova (Pekka Laiho) on taas elämästään ja naisjutuistaan aikanaan hedonistisesti nauttinut, mutta lähes kaikessa muussa epäonnistunut, sivistynyt kosmopoliitti. Nyt Casanova tosin on jo raihnainen ja helposti harmistuva vanhus. Päähenkilöt tuovat teokseen koskettavaa inhimillisyyttä. Ranskalainen markiisitar de Bois (Saija Lentonen) on miehestään eronnut, vallankumosta Pariisista paennut aristokraatti, joka pohtii ja epäilee omia tunteitaan ja motiivejaan. Oikeastaan koko siihenastista elämäänsä, sen valoja ja varjoja.

Näytelmän teemat ovat vahvoja: rakkaus, sen edessä epäröinti sekä vanheneminen ja siihen liittyvät pelot. Keskiöön nousee päähenkilöiden luonteiden ja käytöksen erilaisuus, jopa vastakohtaisuus.

Helsingin Kaupunginteatteri, Kenraali ja Casanova. Valokuva: Yehia Ewais.

Käsikirjoitus on fiktiota, mutta sen taustalta löytyvät historialliset henkilöt. Eletään Ranskan vallankumouksen jälkipuinteja, myöhemmin jo 1800-luvun alkua. Suomalainen Kenraali Georg Magnus (suomalaisittain Yrjö Mauno) Sprentgporten on pettänyt Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n ja liittoutunut Venäjän kanssa, tukien Anjalan liittoa. Pietarissa Sprengtporten on tosin ajautunut myös  Katariina Suuren epäsuosioon. Avioliitto on hajoamassa ja hän on lähtenyt toipumislomalle Böömiin, pieneen Teplizen kylpylään. Siellä hän tapaa kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana toimivan,  ajatuksissaan verevän, mutta kuihtuvan Casanovan.

Alkaa kahden, persoonaltaan erilaisen, elämää nähneen miehen väittely ja älyllinen kohtaaminen. Välillä kohtaaminen on myös kahden erilaisen persoonan yhteenottoa. Keskiöön tarinassa nousevat myös Sprengtportenin ja markiisitar de Bois'n rakastuminen ja rakastamisen vaikeus. Näytelmä tarkastelee maailmaa vastakohtien kautta. Pohjoisen jäyhä kenraali kohtaa italialaisen ekstrovertin maailmanmiehen. Näytelmässä asettuvat rinnakkain myös aristokraattinen ylevyys, tiukat käytössäännöt ja sielun pimeämmät puolet. 

Helsingin Kaupunginteatteri, Kenraali ja Casanova. Valokuva: Yehia Ewais.

Pasi Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama Kenraali ja Casanova on vahvaa suomalaista draamaa. Hän näyttää jälleen kerran taitonsa teatterintekijänä. Dialogi on punnittua ja hiottua, ohjaus tarkkaa.  Paikoitellen Lampelan teos tosin kärsii hieman kohtausten irrallisuudesta. Ne ovat kuin hetken kuvia. Kiinteä yhteys kohtausten väliltä ja siten myös roolihenkilöiden toiminnan motiiveista jää paikoittelen hieman ohueksi.

Kenraalia ja Casanovaa kannattelee Santeri Kinnusen ja Pekka Laihon karismaattinen ja paneutunut näyttelijäntyö. Molemmat tekevät roolinsa onnistuneen vähäeleisesti, keskittyen hahmojensa sisäisen ajatusmaailman tulkintaan. Heille täydellisen vastakohdan ilmaisussa rakentaa Jouko Klemettilä magiaa ja ooppera-aarioita tarjoilevana kylpylävieraana. Klemmettilän Herman Götz -hahmo on riemukkuudessaan hervoton Commedia dell'arte -viritelmä. Saija Lentonen markiisitar de Boina onnistuu kahden vahvan miesroolin ympäröimänä. Lentonen tuo markiisittaren rooliin sen kaipaamaa herkkyyttä ja sielukkuutta.

Markus Tsokkinen on toteuttanut Perngerkadun näyttämölle niukahkon, mutta matka-arkkuineen näytelmän ajatusta, kohtaamisia kylpylässä, tukevan lavastuksen. Tsokkisen puvustus on näytelmän ajankuvalle uskollinen. Aura Visalan soittama kaunis ja herkkä cembalo-musiikki istuu näytelmän tunnelmaan.

Näytelmän käsiohjelmasta löytyy Teemu Keskisarjan kirjoittama historiallinen kuvaus Casanovan ja Sprengtportenin kohtaamisesta, Sortuneet seikkailijat kylpylän kuohuissa. Se avaa katsojalle kiinnostavasti näytelmän taustalla olevaa historiaa.


Helsingin Kaupunginteatteri: Kenraali ja Casanova
Kantaesitys Pengerkadun näyttämöllä 31.8.2016  

Rooleissa: Pekka Laiho, Santeri Kinnunen, Saija Lentonen, Rauno Ahonen, Sanna June-Hyde, Jouko Klemettilä

Cembalo: Aura Visala

Ohjaus: Pasi Lampela
Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen
Valosuunnittelu: Mika Ijäs
Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov
Naamiointi ja kampaukset: Tuula Kuittinen