Tuuti (Terhi Panula) huomaa olevansa Suomen vanhin stand-up –koomikko. Ei kovin hyvä myyntivaltti. Työ- ja yöelämän parasta ennen päivä alkaa olla auttamattomasti ohi… Vielä hetki sitten sitä oli ensimmäinen stand-upia Suomessa tekevä nainen.
Tuuti on epävarma ja hämillään. Hän huomaa pohtivansa, löytyisikö sieltä entisiltä ajoilta jotain sopivaa sketsiä. Jotain myyvää ja nykyhetkeen osuvaa. Tuuti saa stand-up –klubin omistajalta ukaasin. Pitäisi uudistua ja muuttua. Katsojamäärät eivät täyty. Baari ei vedä ja jotain pitää tehdä.
Kaikki tämä kuulostaa monille työelämässsä oleville hyvin tutulta, korvissa soi tuttuja työn vaatimuksia. Varmasti etenkin kuusikymppisille, työelämän loppusuoraa uurastaville. Pitääkö kaikki jälleen laittaa uusiksi? Toivottavasti ei taas sentään ihan joka vuosi...
Pitääkö stand-up –koomikon tehdä se estradilla entistä rivomman ja rajumman alapäähuumorin kautta? Vaiko stand-up –huumorin perimmäisen, entistä henkilökohtaisemman kautta? Kun se henkilökohtainen on jotain ihan, ihan muuta kuin rivoa ja rajua. Saanko olla työssäni se, mitä juuri nyt olen? Se mitä osaan ja mihin pystyn? Se missä olen hyvä? Vai pitääkö minun lähteä mukaan johonkin sellaiseen, mitä en edes halua?
 |
| Suomen Kansallisteatteri, 60. Valokuva Tuomo Manninen |
Veera Tyhtilän kirjoittama ja Otso Kauton ohjaama 60 on pieni tragedia stand-up –koomikosta. Pienimuotoinen, koskettavakin teos on kertomus vanhenemisesta ja sen väistämättä eteen tuomista rajoituksista. Näytelmä pohtii myös, mitä kautta määritymme yksilöinä yhteiskunnassa. Määrittääkö meitä ennen kaikkea työ vai ikämme? Sukupuolemme vaiko parisuhteemme?
Keskeisiksi teemoiksi nousevat vanheneminen ja pitkä parisuhde. Tuuti ja Tarmo (Juhani Laitala) ovat olleet naimisissa pitkään. Pitkän parisuhteen dynamiikkaa Tyhtilä on myös ottanut monella tapaa mukaan näytelmään. Tarmo kärsii alkavasta muistisairaudesta ja tuo näin Tuutin kotielämään lisähaasteita. Tarmo myös tekee kotona juuri mitä haluaa. Kysymättä keneltäkään lupaa, vähiten Tuutilta.
 |
| Suomen Kansallisteatteri, 60. Valokuva Tuomo Manninen |
Terhi Panulan kannattelee esitystä ensimmäisen puoliajan ja hyvin toistakin. Valitettavasti pian toisella puoliajalla draaman kaari katoaa ja näytelmän teemat jakautuvat liian moneen suuntaan, muuttuvat epäselviksi. Näytelmälle kuin näytelmälle väliaika antaa haasteen siinä, miten teoksen intensiteetti saadaan jälleen kohoamaan. Niin nytkin. Väliajan pois jättäminen ja toisen puoliajan tiivistämien olisi tehnyt dramaturgialle hyvää. Tummenpia sävyjä sisältäva näytelmän toinen puolisko jää nyt valittettavan epätasaiseksi.
Terhi Panula tekee hienon roolin. Panulan näytelmä 60 onkin. Panulan näyttämöilmaisu on herkkää ja hän luo näyttämölle kauniisti koti- ja työelämän vaatimuksia kokevan, vanhenevan naisen. Hän myös vaihtaa suvereenisti näyttelijäntyönsä intensiteettiä. Lavalla on yht'äkkiä tuon tuosta estoton stand-up –koomikko ja kohta Panula on taas kuusikymppinen, kotona hämmentyvä tavis.
Antti Paranko on näytelmän mainio, myötäelevä muusikko ja häntä säestää Petri Liski baarinpitäjä Henrinä. Lauluista Georges Brassensin säveltämä Hiukan pornografista – mutta kaunista (san. Jukka Alihanka) kuvaa mainiosti päähenkilön yritystä nousta uuteen vireeseen ja ottaa haltuun uudestaan työnsä stand-up –koomikkona.
Camilla Nenonen on tehnyt Kansallisteatterin Omapohjaan toimivan, pieneen tilaan soveltuvan lavastuksen, jossa stand-up –baarin glitter kohtaa kodin tavallisen arjen sohvineen ja saunan kiukaineen.
Veera Tyhtilä: 60
Suomen Kansallisteatteri.
Kanta-esitys Omapohjassa 7.9.2016.
ROOLEISSA Juhani Laitala, Petri Liski ja Terhi Panula
MUUSIKKO Antti Paranko
OHJAUS Otso Kautto
LAVASTUS Camilla Nenonen
PUKUSUUNNITTELU Saija Siekkinen
MUSIIKKI Antti Paranko
VALOSUUNNITTELU Harri Kejonen
ÄÄNISUUNNITTELU Esko Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Tuire Kerälä
DRAMATURGI Eva Buchwald
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti