Lauri Maijala on ohjannut Turun Kaupunginteatteriin vahvan, nykypäivään tuodun tulkinnan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Se on energinen ja vahvasti latautunut kasvutarina syrjäytyneistä pudokkaista, joita elämä kolhii ja jotka eivät tahdo millään sosiaalistua osaksi normiyhteiskuntaa. Tulkinnan viitaukset nykyaikaan ovat vahvasti aistittavissa; näitä kelkasta pudonneita nuoria miehiä näemme joka päivä ympärillämme. Jotenkuten pärjäilemässä tai hölmöilemässä – kuka mitenkin.
Kiven romaanin veljekset eivät osaa lukea. Jo Kiven ajan yhteiskunta vaati jäseniltään lukutaidon hallintaa osana sen täysivaltaisuutta. Sitä samaahan tämäkin aika vaatii. Monimedialukutaito ja mediakriittisyys ovat osa nykyajan vaatimuksia. Jos niitä ei omaa, on vaara valeuutisten sinisilmäiseen uskomiseen ja jopa radikalisoitumiseen ilmeinen. Myös nykypäivä tuntee valitettavasti nekin nuoret, jotka kasvavat vailla huolehtivaa ohjausta. Nuoret, joilta puuttuu myös itseltä halua kulkea kohti sivistystä ja parempaa elämään ja joiden toimia ohjaa uhma kaikkia auktoriteetteja kohtaan.
Maijalan veljekset vihaavat ympäröivää maailmaa. Alkaa klassinen pakomatka lukkarin akkunasta kohti Impivaaraa – pois kaikesta ahdistavaksi koetusta. Ympäröivä maailma lokeroi ja leimaa veljekset vääjäämättä epäonnistujiksi. Se osa on pojille sietämätön ja nöyryyttävä.
Impivaarassa nähdään teoksen hulvaton joulukohtaus, tyyliltään kuin koulun joulunäytelmän, jossa veljekset ensin sahtipäissään rakastavat ja ymmärtävät toisiaan ja kohta Impivaaraan rakennettu piilopirtti jo palaakin saunomisen tuoksinassa. Vaikka Impivaarna jouluinen palo pysäyttääkin veljekset, niin se ei vielä ole riittävä syy muutokseen.
Hiidenkiwi-ravintolan neonvaloissa, jonne on paettu ulkomaailman uhkaavia mustia härkähirviöitä, dokataan, painiskellaan synnintunnoissa ja tanssitaan Pet Shop Boysin It´s a Sin –biisin tahtiin. Kaikki on jo romahtamaisillaan. Ulkomaailma muistuttaa olemassaolostaan ja vähä vähältä kaikki ympärillä murenee. Maijalan tulkinnassa Simeonin ja Eeron huumekokeilut pysäyttävät lopulta veljekset kun ollaan jo itsetuhon partaalla. On pakko muuttua, muuten uhkaa loppu.
 |
| Turun Kaupunginteatteri, Seitsemän veljestä. Valokuva: Otto-Ville Väätäinen. |
Maijalan tulkinnan vahvuus, veljesten hahmojen vahva tyypittely ja tiettyjen luonteenpiirteiden esiin nostaminen, on toisaalta myös sen heikkous. Veljesten hahmot on nyt karrikoitu vahvasti ja näin korostettu henkilöiden tiettyjä luonteen puolia. Esimerkiksi Juhani (Joonas Saartamo) on Maijalan henkilöohjauksessa varsinainen kuumakalle. Juhanin luonteen äkkipikaisuus ja aggressiot ovat nyt korostetusti esillä. Juhanin hahmon muut puolet ja nyanssit jäävät nyt karrikoinnin alle, eivätkä pääse pintaan näyttelijäntyössä. Hieman saman tyyppistä karrikointia on kaikissa Maijalan veljeksissä.
Jonas Saaren Lauri rakentuu nyt vaitonaiseksi vetäytyjäksi, omissa oloisaan viihtyväksi. Delirium-kohtaus Hiidenkiwessä ottaa hyvät kierrokset ja tuo hahmosta esiin hurjemman puolen, jonka Saari rakentaa näyttämölle hurjin vedoin kiihtyen nollasta sataan alle sekunnissa. Markus Järvenpää onnistuu Simeonin monisyisessä roolissa rakentamaan ristiriitaisen, toisista veljeksistä huolehtivan ja toisaalta päihteisiin ajautuvan herkän sielun. Ulla Koivuranta (mm. poikien enkeliäiti) ja Petri Rajala (lukkari ja Toukolan poika) urakoivat useita rooleja. Rajalan poikia seinään paiskova Lukkari ja Koivurannan tyylikäs kertojahahmo jäävät mieleen.
Janne Vasaman lavastusratkaisun pääroolissa on puu. Näyttämöllä veljesten elämä saa ikään kuin puiset kehykset, joiden sisään rakentuu niin Jukolan talo, Impivaara kuin Hiidenkiwi-ravintola. Vasaman lavastus ja rekvisiitta rakentavat modernia maailmaa sopivan väljästi, jättäen näyttämölle veljeksille tilaa liikkua. Tuomas Lampisen pukusuunnittelu tuo näyttämölle niin nuorten miesten arkivaatteet, verkkarit kuin tummat bailupuvutkin. Impivaara-kohtaukseen, olkien ja kiulujen keskelle, sopivat mainiosti perinteisempiin tulkintoihin viittaavat valkoiset paitulit.
Iiro Laakso on luonut teokseen monipuolisen äänimaailman, jossa yhdistyvät taitavasti musiikki, laulut ja muut äänitehosteet. Joel Mäkisen esittämä Timo laulaa ja soittaa upeasti. Lauri Maijala on säveltänyt Aleksis Kiven sanoihin kaksi näytelmässä kuultavaa kappaletta, muun muassa Sydämeni laulun.
Veljesten tarina on vahva kasvukertomus. Jääräpäät muuttuvat vähitellen. Veljekset vaativat aikaa muuttuakseen ja oppivat, sopeutuvat ja sulautuvat osaksi yhteiskuntaa lopulta lempeästi. Turussa nähdään herkkä kehitystarina ja Maijalan vahvan omaääninen tulkinta tuo uusia ja tuoreita näkökulmia veljesten klassiseen tarinaan.
Turun Kaupunginteatteri
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Ensi-ilta 3.11.2017 Suurella näyttämöllä
Dramatisointi ja ohjaus: Lauri Maijala
Lavastus: Janne Vasama
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm
Ohjaajan assistentti: Miika Karvanen
Rooleissa:
Joonas Saartamo - Juhani
Olli Rahkonen - Aapo
Pyry Äikää - Tuomas
Markus Järvenpää - Simeoni
Jonas Saari - Lauri
Joel Mäkinen - Timo
Paavo Kinnunen - Eero
Muissa rooleissa:
Ulla Koivuranta ja Petri Rajala
Esityksessä kuultavat 2 kappaletta: sanat Aleksis Kivi, sävellys Lauri Maijala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti