Sara Stridsbergin käsikirjoitus on saanut innoituksensa dokumenttielokuvasta Grey Garden (1975). Kuten dokumentti, kuvaa näytelmäkin äidin, entisen seurapiirikaunottaren, ja hänen uransa New Yorkissa taakse jättäneen tyttärensä vähintäänkin boheemia elämäntapaa. Se piirtää näyttämölle heidän keskinäistä suhdettaan ja dynamiikkaa. Jacqueline Onassis (Ella Pyhältö) on pääparin sukulainen ja pyörähtää välillä tervehtimässä naisia. Pyhältön mainiosti tulkitsema Onassis on huolestunut naisista ja heidän mukanaan tulevasta nolosta julkisuudesta.
Näytelmän naisparin elämäntapa on vähintäänkin hieman nyrjähtänyt ja boheemi. Naisten tilanteen voi myös nähdä mielen sairastumisena ja vähittäisenä luisumisena siihen, missä tilanteessa nyt ollaan; eristäytyneinä ulkomaailmasta, sekasotkun keskellä. Sakari Kirjavaisen ohjaus antaa jokaiselle katsojalle mahdollisuuden omaan tulkintaan naisten tilanteesta.
 |
| Teatteri Jurkka, Putoamisen taito. Valokuva: Marko Mäkinen. |
Kirjavainen on saanut tulkintansa hahmoihin niin keskinäistä kateutta kuin äidin ja tyttären välistä katkeruutta. Teos kuvaa naisten traumaattista suhdetta välillä viiltävästi ja kohta taas suurella myötätunnolla. Tulkinta on myös hykerryttävän hauska ja pääpari sanailee välillä nasevan ivallisesti. Näistä kontrasteista, kuten myös Pesosen ja Pyhältön varmasta näyttelijäntyöstä löytyvät sekä tekstin että Kirjavaisen tulkinnan suola.
Emmi Pesosen tytär, Little Edie Beale, rakentuu näyttämölle väkivahvan äitinsä otteessa paremmasta elämästä New Yorkissa haikaileva keski-ikäisenä. Pesosen näyttelijäntyö löytää mainiosti keski-ikäisen harmia ja ärtymystä vanhenevaa, rasittavaa äitiä kohtaan. Pesonen on myös kääntänyt teoksen suomeksi.
Ella Pyhältö luo näyttämölle viiltävän ironista dialogia tyttärensä kanssa suoltavan äidin. Big Edie Beale rakentuu ivallisesti tytärtään halventavaksi hahmoksi, josta pilkistää esiin annos pahuuttakin, jonkinlaista henkistä väkivaltaa. Samaan aikaan Pyhältö onnistuu tulkitsemaan hahmonsa huonosta itsetunnosta kumpuavan epävarmuuden ja esiin tihkuvan arkuuden.
Heidi Tsokkisen puvustus ja lavastus luovat näyttämökuvan, jonka estetiikka istuu vahvasti teokseen ja sen maailmaan. Jumissa omassa elämässään ja maailmassaan olevat naiset piirtyvät katsojalle vahvasti myös visuaalisen kautta. Näyttämö on täynnä boheemielämän värikkäitä vaatteita, hattuja ja muuta tauhkaa. Tyhjät säilykepurkit ja juomalaseina toimivat hillopurkit täydentävät täyteen sullotun huoneen sekasotkuista tunnelmaa.
Jurkan huoneteatterin näyttämöllä nähdään suloisen dekadentti ja viihdyttävä, dialogin voimaan pohjaava tulkinta, joka nostaa esiin äidin ja tyttären riippuvuussuhteen pinnan alta yhtä aikaa niin koskettavia kuin koomisia puolia.
Näin esityksen ennakkonäytöksessä.
Sara Stridsberg – Putoamisen taito
Suomen kantaesitys Teatteri Jurkassa 3.11.2017
Ohjaus: Sakari Kirjavainen
Näyttämöllä: Emmi Pesonen ja Ella Pyhältö
Käännös: Emmi Pesonen
Lavastus ja pukusuunnittelu: Heidi Tsokkinen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti